sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Revontuli

Koska BZK on kummiskin trendien aallonharjalla taiteileva blogi, innostuin neulomaan vironvillasta revontulihuivin. Aloitin tämän neulomisen jo kesällä, mutta kaikennäköisten keskeytysten vuoksi se valmistui vasta nyt. Ja koska mies oli poissa kotoa, sain kaikessa rauhassa myös pingottaa tämän miesluolan lattialla viime yönä :D

Keittelin aamulla espressoa äärettömän hienossa uudessa Hello Kitty mutteripannussani ja manailin maailman synkeintä marraskuun vesisadeharmautta. Mutta, mitä ihmettä! Sieltä se sitten pelmahti, nimittäin päivänvalo! Oi, kuinka olenkaan sinua kaivannut. Päivänvalon kunniaksi siis blogipostaus ja ihan oikeasti valmis neule, josta on jopa langat päätelty.





Jos joku ei vielä tätä tiedä, ohje löytyy Ullasta.

Mutta onhan tää nyt hieno! Ja lämmin!

Tässä vielä musiikkia revontulihuivin hittiajoilta. Harmi että edes edellinen blogini ei ulotu vuoteen 2007. Mitähän tein silloin, kun kaikki neulebloggaajat teki omia revontuliaan? Biletin varmaan hulluna Septemberin tahtiin ;)


lauantai 24. marraskuuta 2012

Suklaa-suklaa-suklaakakku

Mikään ei sano marraskuu, niinkuin huonossa valossa kuvattu suklaakakku.

Jostain syystä marraskuu ottaa mulla tänä vuonna tosi koville. Ei vaan huvittaisi sitten yhtään mikään. Yleensä fiilistelen syksyn synkkyyttä polttamalla kynttilöitä ja avaamalla glögikauden jo lokakuussa.

Mutta nyt tässä joku mättää. hmm. Liian vähän glögiä?

No on tässä tapahtunut vaikka mitä. Oli Night Visionsit, ravintolapäivä ja juhlittiin mun synttäreitä ja syötiin kakkua.

Hyrränkin vointi on jo paljon parempi. Sokerit tosin edelleen korkealla, mutta lääkitseminen sujuu ja tyyppi on jo paljon pirteämpi.

Mutta siihen kakkuun! Halusin överiä ja suklaata. Halusin suklaa-vadelma-juustokakkua ja sacherkakkua. Ja sitten halusinkin pätkistäytettä.

Ja sitten päätin haluta kaiken.

suklaa-suklaa-suklaakakku

Kakkupohja ja kuorrute (suklaakakku.fi):

4 munaa
2 dl ruokosokeria
200 g sulatettua voita
170 g tummaa taloussuklaata
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa kananmunat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sulata margariini. Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Lisää seos munavaahtoon. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää jauhot taikinaan. Kaada taikina hyvin voideltuun, korppujauhotettuun kakkuvuokaan.

Paista 175 asteessa noin tunnin ajan tai kunnes kakku on tikulla koetettaessa kypsä. Jaa jäähtynyt kakku kolmeen osaan.


Pätkistäyte (chocomum-blogista):

1 prk luomu vispikermaa
200g tuorejuustoa (käytin philadelphiaa)
1 pussi pätkiksiä

Sulata pätkikset mikrossa. Huom. Varo! Nää kärtsää helposti.
Sekoita sulatetut pätkikset ja tuorejuusto tahnaksi.
Sekoita joukkoon vaahdotettu kerma.

Käytin kakun kostutuksessa sitruunalimua, mutta vasta juhlissa joku hoksasi että tietysti sen olisi pitänyt olla baileyssia! Kostuketta saa käyttää ihan reilulla kädellä, jotta kakusta tulee mehevä.

Kakun välit täytetään pätkismössöllä ja vadelmilla. Nämä kyseiset vatut olivat kotoisin meidän lähimetsästä. Vadelmat on kyllä siitä jänniä, että ne ovat kakussa aina pakasteesta tulleenakin omituisen tuoreen oloisia.

Kuorrute:


170 g taloussuklaata
runsas 1 tl voita
vajaa 1 dl kevytkermaa (jostain syystä tämä pitää olla kevytkermaa. Tavallisella kermalla kuorrutteesta tulee kova, ja kakkua pitää leikata hieman järeämmällä aseella)

Sulata kuorrutusta varten paloiteltu suklaa vesihauteessa. Lisää voita ja kevytkermaa.
Kakun päälle sipaistaan ensin kerros hilloa (tämä estää suklaakuorrutteen imeytymisen kakun sisään). Käytin äidin tekemää aprikoosi-omenahilloa. Ja päälle valutetaan suklaakuorrute.





sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kurjia kissauutisia

Minun pienellä Mauku-Petterillä todettiin lauantaina diabetes. :(

Diagnoosia edelsi hurja määrä juomista ja pissaamista. Kesti kuitenkin hetki tajuta että jotain on vialla. Kaikkien sinkkuvuosien jälkeen kun on vaikea aina muistaa että ei ole se ainoa henkilö, joka kissan vesikupin täyttää. Ehdin myös kirota Pirkka-kissanhiekan, ja kovaan ääneen manailin että miten mikään pelletti voi olla niin onnetonta! Vika ei ollut kummiskaan Pirkassa vaan kissassa.

Eläinlääkäri otti Hyrrästä veri- ja virtsanäytteen, joissa molemmissa oli glukoosit hurjasti koholla. Oivoi. Lääkityksenä nyt alkuun Lantus 2 yksikköä kaksi kertaa päivässä ja tärkeänä hoitona myös laihdutus. Viikon päästä ensimmäiseen verikoekontrolliin. Eilisen vietin googletellen artikkeleita ja kokemuksia kissan diabeteksen hoidosta.

Jos joku kissan diabeteksen kanssa kamppaileva tätä sattuu lukemaan, arvostaisin suuresti vinkkejä ruokavaliosta. Hyrrä ei eläinlääkäriasemalla myytäviä diabetesruokia voi syödä, kun ne sisältävät pääasiallisesti riisiä. Ja riisi saa Hyrrän oksentamaan. :/ Barffaus ei onnistu, kun raakaa lihaa löytyy ruokinnan jälkeen jokaisesta kämpän nurkasta, mutta ei varmastikaan kissan mahasta.

Nyt ollaan menty Applawsin kuivaruualla useampi vuosi. Applaws näyttäisi sopivan muuten, mutta painonpudotuksessa se ei ole auttanut. Ajattelin että siirryttäisiin nyt pääasiallisesti saman merkin märkäruokaan, mutta jos jollakin on tosiaan kokemuksia tai hyödyllisiä vinkkejä, niitä mielelläni kuulisin. Vertaistukea täällä tarvittaisiin nyt kovasti!



torstai 4. lokakuuta 2012

Viimeiset filkkarifiilistelyt ja Taskutsi!

Huooh. Filkkarit ohi ja suoritettu! Tällä kertaa meinasi kisaväsymys hyydyttää jo puolivälissä, mutta onneksi yksi leffaton välipäivä auttoi jaksamaan vielä viimeisenkin päivän.

Viimeisenä sunnuntaina haettiin vauhtia myös Namun brunssilta, joka hipoi (lämpimiä ruokia lukuunottamatta) lähes täydellisyyttä. Ihanaa hummusta, guacamolea, papuja ja sieniä! Kahvin kanssa herkuteltu töhkäinen suklaakakkupala oli niin hyvää että jouduin murisemaan parhausmiehelle, joka yritti päästä osingoille. ihanaa kakkua! :P

Jos Rakkautta&Anarkiaa jäi väliin, käykää katsomassa ainakin levitykseen tulevat Killer Joe sekä ranskalainen Luihin ja Ytimiin


Mutta hei, asiasta Taskutsiin!

Taskutsin bongasin Tähkäpää ja muut lempineuleet-kirjasta. Ja pakkohan se oli tehdä. Ainoa harmituksen aiheeni on se että käytin tässä Isoveli-lankaa (kevyempi lanka olis ollut kivempi) sekä se että tein tähän vajaamittaiset hihat. Neule on niin paksu, ettei sitä voi käyttää vajaamittaishihalämpötiloissa. Ja kun pakkanen paukkuu ja sitä lämpöä tarvisi, niin mitä ihminen tekee vajailla hihoilla?

Höh. No, kiva tää on kummiskin!







Etana!

lauantai 22. syyskuuta 2012

Rakkautta & Anarkiaa

Nyt filkkaroimaan kaikki siellä ruudun toisella puolella!

Paras aika vuodesta on koittanut, eli kuun loppuun asti Helsingin leffateattereissa on tarjolla elokuvaherkkuja. Itse ajattelin viettää valtaosan vapaa-ajastani seuraavan reilun viikon ajan leffateatterin hämyssä.

Aikamoista karsimista joutui tekemään. Kaikesta tarjonnasta olisin halunnut nähdä yli 50 leffaa, joista tässä siis vain murto-osa. Töissäkin kun pitää käydä välissä.

Tässä vinkkinä kiinnostuneille oma elokuvalistani. Tiedossa ainakin komediaa, draamaa, rakkautta, kauhua, dokumentteja ja toivottavasti shokeeraavia, surrealistisia ja ajatuksia herättäviä elokuvahetkiä.

Beasts of the Southern Wild

Damsels in Distress

Killer Joe

Whore's Glory

Rent-a-cat

Margaret

Grabbers

Shopping Tour

Clip

Premium Rush

Electrick Children

Bully

House of Tolerance

Take Shelter

Corman's World: Exploits of a Hollywood Rebel

Crawl

Love Rebels

Luihin ja Ytimiin


Listan kolme ensimmäistä leffaa on jo suoritettu ja voin lämmöllä suositella kaikkia. Erityisesti Killer Joe on aivan loistava. (Eikä vähiten sen takia että minulla on suuri tyttöihastus Juno Templeen) Ei hätää jos missasit, tämä tulee onneksi myöhemmin myös teatterilevitykseen.

Elokuvakuvaukset, aikataulut ja muut tiedot löydät tietenkin filkkareiden omilta nettisivuilta. Tee siellä oma listasi!

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Poncho

En kohta edes kehtaa sanoa että mitä oon neulonut. Puroa ja raitoja. Taas. Enkä kyllä enää tasan kehtaa manailla miten vihaankaan Puroa. (No oikeasti sehän on ihan mukavaa neulottavaa, käyttöikä valmiilla tuotteella ei vaan ole kummoinen)

Selittelyt sikseen.

Muistatteko pari vuotta sitten Suuri Käsityölehden kannessa sen ihanan siniraitaisen ponchon? Olen himoitellut sitä itselleni siitä asti, kun lehti aikoinaan kolahti postiluukusta kotiini. Nyt sain viimein syyn neuloa sen! Ponchon tein lämmikkeeksi loppukesäisille festareille. Täytyy sanoa, että oli mahdollisesti nerokkain idea hetkeen. Siinä vaiheessa kun kosteus hiipi ympärille joka suunnasta ja elokuun yössä lämpötila laski niin alas että hengitys huurusi, olin kovin onnellinen villaisesta ponchostani.

Sen verran lämmin vaate on kyseessä, ettei tämä syksy ole mahdollistanut vielä muita ponchopäiviä. Ruuhkaisessa ja hikisessä bussissa kun ei houkuta olla villakääryleenä. Jos kuitenkin johonkin voi vielä luottaa, niin siihen että viileitäkin päiviä on tiedossa.




Lankana tosiaan Puro, sävyt lehto ja ilo sekä kaikki jämät mitä varastossa lojui. Menekkiä en äkkiseltään muista, mutta tietenkin näistä jäi taas lisää jämiä. Aargh, loputon purosuo, ja tiedossa taas raitalapasia?

tiistai 4. syyskuuta 2012

Kesän viimeiset perhoset

Tämä mekko syntyi jo aikaisin keväällä, taka-alalla näkyvän Fingerpori-kalenterin mukaan tarkemmin sanottuna huhtikuussa.

Materiaalina mekossa on Pelastusarmeijan kirppikseltä löytynyt mikälie päiväpeitto/verho. Muistan ostohetkellä miettineeni, että tästä tulisi ihanan helppo hellemekko. Huhtikuussa oli haaveena kesähelteet, mutta hellepäivät jäi lopulta niin vähäiseksi että perhoset unohtuivat kaappiin ja unohdin lopulta myös postata koko mekon. Näin syyskuun alussa on hyvä sanoa perhosille heipat. Nähdään toivottavasti ensi kesänä!





p.s. Perhosia oleellisempaa tässä postauksessa on tietysti maailman hienoin Batman-juliste!

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Vihreä kaunotar

Kävin perjantaina töiden jälkeen pikaisesti katsastamassa Malmin UFFin tarjonnan. Mekkorivistöä läpikäydessäni sormeni osuivat johonkin ihanaan ja vihreään. Hetken hypistelin mekkoa ja ihastelin yläosan helmikirjontaa. Mietin että 16,50 on aika paljon kirppisvaatteesta enkä millään olisi jaksanut sovittaa mekkoa. Ahtauduin kuitenkin sovituskoppiin ja vihreä ihanuus solahti päälleni kuin olisi minulle tehty!

Mekko on ihanasti retro ja mummumallinen, mutta helman pituus on kuitenkin juuri sopivan säpäkkä ja värikin on aivan mahtava! Yläosaa täytyy tosin hieman muokata, sillä ihan en koe olevani olkatoppaustyyppiä. Mietin myös että samalla voisi yläosaa myös keventää hieman. Ehkä jopa luopua hihoista? Kirjailuista myös uupuu muutama helmi, mutta vika lienee korjattavissa. (Itsehän en tosin tiedä yhtään mitän helmikirjailuista.) Tarkoitus olisi muokata tästä juhlakelpoinen viimeistään ystäviemme joulukuisiin häihin.

Oih ja voih. Tällaiset kirppislöydöt aina lämmittävät mieltä. Ei mistään saa samaan hintaan käsintehtyä ja -kirjailtua vaatetta, joka istuu niin kuin se olisi alunperinkin tehty juuri minulle.

torstai 30. elokuuta 2012

Menkää metsään!

Tältä näytti metsässä parisen (tai öö, ehkä kolmisen?) viikkoa sitten. Tarkoitus oli kirjoittaa tästä jo aiemmin, mutta kuten kerroinkin jo yksi syy kirjoittamattomuuteeni oli se että unohduin metsään. Mutta jos metsässä ei enää ole näin runsain määrin mustikoita ja vattuja, niin ainakin siellä on puolukoita ja sieniä. Menkää jo! Mutta lukekaa toki kaupunkilaisihmisen vinkit ensin. :D


Siisteintä metsässä hengailussa oli se että kaikki tämä on kotioveltani noin kilsan päässä. Aivan käsittämätöntä! En ole ikinä asunut näin lähellä oikeaa metsää, siis sellaista metsää, johon voi mennä poimimaan mustikoita. Hyvän ystäväni kanssa muisteltiin lapsuusaikojen traumaattisia mustikkareissuja. Niitä, jonne oli pakko mennä ja viettää tunteja jossain puskassa, kun olisi mielummin katsonut kotona piirrettyjä telkkarista.

Olen ilmeisesti jo niin keski-ikäistynyt, että nyt tämä oli vaan siistiä. Ja tosiaankin vietin tunteja metsässä ihan vapaaehtoisesti.

Jos et ole ikinä mennyt mustikkametsään, tässä seuraa tärkeitä vinkkejä for dummies. HC-marjastajat voivat nyt nauraa.

Vaatetus: Pukeudu niin, ettei hyttyset syö. Niitä hyttysiä on metsässä ihan simona, vaikka asuisit Helsingissä ja metsä olisi kilometrin päässä kotoa, eikä kotipihassa näy yhtään hyttystä.

Oma vaatetukseni ensimmäisellä reissulla oli farkkusortsit + legginssit + kumpparit. Ajattelin näppärästi että ei tuu kuuma, ja punkit ei pääse käsiksi. Ihan en ajatellut loppuun asti, että ne hyttyset kyllä pääsee syömään leggareiden läpi. Tai en ajatellut että metsässä hyttysiä edes olisi. Ja luonnollisestikin lähdin matkaan ilman hyttysmyrkkyä. Jalat näyttikin sortsien alareunasta kumppareiden yläreunaan ulottuvalta alueelta aivan paiseruttoisilta. P.S. kutinaan auttaa sitten aloe vera.

Kaveri kertoi poimivansa mustikoita aina täydessä sadeasussa. Hiki kuulemma tulee, mutta hyttyset ei syö. Itse suosittelen hupparia (Huppu suojaa hyttysiltä ja siihen on kätevä suihkia hyttysmyrkkyä), hyttysenkestäviä pitkiä housuja ja kumppareita.

Hyttysmyrkky: Älä lähde ilman tätä. Itse suosin Offia.

Älypuhelin: Hirveen kätevästi voi suunnistaa GPS:n avulla, ottaa kuvia ja leuhottaa reaaliaikaisesti facebookkiin, että on tervehenkisesti metsässä poimimassa mustikoita. Kuitenkin ihan vaan vinkkinä: Jos on pakko valita yksi, valitse hyttysmyrkky.

Älypuhelin tai puhelin yleensä tai ihan vaan rannekello on kyllä ihan pätevä ajankäytön kannalta. Siinä vaiheessa kun näkee vain pieniä sinisiä palleroita joka puolella, eli iskee niin sanottu mustikkanäkö, on ihan hyvä tarkistaa kellosta, että kuinkas kauan siellä metsässä on oikein vietetty aikaa.

Kumihanskat: Tämän vinkin opin true-mustikanpoimijalta, äidiltäni. Hanskat suojaa toki mustikkakäsiltä, mutta mikä tärkeintä, ne suojaa hyttysiltä ja hämähäkeiltä. Jostain syystä hämähäkit ei pelota yhtään niin paljon, kun minun ja niiden välissä on edes ohut kumihanska. Hanskat kannattaa tietty olla elintarvikekelpoiset ja napakat. Liian suuret kumihanskat tekee vain vihaiseksi.

Ämpärit ja poimurit: Kokenut marjastaja ottaa poimurin ja ison ämpärin, kokematon lähtee ilman poimuria ja pienen ämpärin kanssa. Mustikoiden poimiminen käsin on hidasta ja liian suuren ämpärin kanssa iskee epätoivo. Pieni ämpäri täyttyy nopeammin ja kuulostaa paremmalta, kun kertoo että poimi ämpärillisen kuin kolmasosa ämpärillisen. Ei kenenkään tarvi tietää oliko kysessä 10 litrainen vaiko semmoinen jugurttiämpäri. Poimurin kanssa saa ehkä nopeammin saalista, mutta sen käyttö vaatii selkeästi opettelua ja oikean tekniikan. Itse sain saaliikseni poimurin kanssa mustikoiden lisäksi puoli metsää (en olisi yhtään ihmetellyt vaikka seasta olisi löytynyt sammakko tai toinenkin) ja mustikoiden perkaaminen kesti puolta kauemmin mitä käsinpoimittujen.

Asenne: Metsässä on ihanaa ja mustikoiden poimimisen hitaudessa jotakin neulomisen kaltaista, hidastamisen tuomaa zeniläistä raukeutta. Metsä antaa myös ajatuksille tilaa. Siellä voi pohtia mm. sitä onko mustikoiden poimiminen enemmän hipsteriä vaiko keski-ikäistä toimintaa? Ja tulla lopputulokseen että ehkä hipsteriys onkin vain keski-ikäistymisen yksi olomuoto tai tapa saada keski-ikäistyminen kuulostamaan jotenkin coolilta.



Mutta katsokaa nyt mitä sieltä voi löytää! Ja ihan ilmaiseksi! Helpompaa on tietysti kävellä sinne kaupan pakastealtaalle, mutta on nää suoraan metsästä pakkaseen kotiutetut vaan niin paljon parempia.


tiistai 28. elokuuta 2012

Eeppinen papusalaatti

Tämä on jotakuinkin täydellinen salaatti. Bongasin ohjeen Herkku ja Koukku-blogista. Paremman tästä salaatista olisi tehnyt ehkä vain se mustapippuri, jonka unohdin.

Ohje on kopioitu suoraan Herkun ja Koukun blogista. Tein salaatin kahdelle, joten luonnollisestikin tuplasin papujen määrän. Muuten en muuttanut mitään, enkä muuttaisi. Paitsi se mustapippuri unohtui. Niin ja balsamico!

Testaukseen menee ehdottomasti myös samaisen blogin, samaisen postauksen toinen papusalaatti.


Papu-parmesansalaatti (yhdelle)

n. 100g vihreitä papuja
1 valkosipulinkynsi
vihreää salaattia
kourallinen rucolaa
kirsikkatomaatteja
tuoretta basilikaa
parmesanjuustoa
auringonkukansiemeniä
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

Leikkaa pavuista päät pois ja keitä kiehuvassa vedessä muutama minuutti. Sillä aikaa paahda kuumalla pannulla auringonkukansiemenet ja mausta ne suolalla. Siirrä siemenet syrjään ja lorauta pannulle oliiviöljyä. Kuullota pilkottu valkosipulin kynsi ja lisää valutetut pavut pannulle. Paistele 5-10 min kunnes saavat väriä. Mausta suolalla.

Kokoa salaatti ja kasaa paistetut pavut annoksen päälle. Veistele päälle kunnon kasa parmesanlastuja, lisää paahdetut siemenet ja rouhi mustapippuria. Tilkka balsamicoa kruunaa homman.



Tää oli kuulkaas ihan käsittämättömän hyvää! Syökää ihmiset papuja! Niitä saa kaupasta nyt ihan tuoreena, eikä voi edes puhua samana päivänä pakastetuista ja tuoreista. Tuoreet vihreät pavut on kyllä lähestulkoon yhtä siisti juttu kuin tuore parsa. Ellei jopa siistimpi!

Toivottavast saatais ensi kesänä papuja myös omalta parvekkeelta.

lauantai 25. elokuuta 2012

Parvekepuutarhan sadonkorjuu

Hengissä ollaan! Eli heipat pitkän paussin jälkeen. Ensin oli erittäin onnistunut ja rentouttava kesäloma, jolloin bloggaus unohtui. Sen jälkeen unohduin metsään tunneiksi, enkä jaksanut blogata. Ja lopulta töissä tapahtui aivan käsittämättömiä asioita, joiden johdosta työkuvioni muuttuivat jälleen astetta mielenkiintoisemmiksi, ja bloggaus taas jäi. No jos nyt kohta kuitenkin palattaisiin normaaliin päiväjärjestykseen?

Ihan ensiksi haluan kertoa parvekepuutarhani kuulumisia ja sitä mitä tältä satokaudelta opin. Tokihan parvekkeella vielä satoa kypsyy, mutta loppusuoralla ollaan!

Ensinnäkin niitä kompastuskiviä ja vinkkejä ensi vuodelle.

Tuholaiset: Tie hulluuteen.

Okei, avataan tätä vähän. Kerroinkin heinäkuun alussa taistelustani kirvoja vastaan. Kirvoja torjuin lopulta sumuttamalla säännöllisesti niiden riivaamat kasvit mäntysuopa-ruokaöljy-vesi-kombolla, ja suihkuttelemalla n. 10 minuutin vaikutusajan jälkeen kylmällä vedellä. Ja lopulta liiskasin seuraavana päivänä hengissä olevat kaverit peukalollani. Tuntui olevan ihan hyvä keino, vaikkei toki se yksinkertaisin.

Mutta sitten! Ansarijauhiaiset! Ihmettelin alkukesästä muutamaa valkoista lentävää pikkuöttiäistä. En niistä silloin jaksanut sen enempää innostua, kunnes niitä alkoi olla enemmän. Nyt en enää yhtään ihmettele miksi jollain foorumilla kehotettiin polttamaan kaikki kasvit jos noita riiviöitä ilmaantuu yksikin. Niitä on ihan kaikkialla. En nyt ole huomannut suuria tuhoja _vielä_ (jos ei muutamaa tomaatin kellastunutta lehteä lasketa), mutta että ne ovat raivostuttavia. Vaihdan ansarijauhiaiset milloin tahansa kirvoihin. Noihin kun eivät tehoa mikään kirvojen torjuntakeinoista. Nuo jauhiasenpenteleet kun lennähtävät parvena ilmaan kun vähänkin menee kasveja lähelle. Odotankin nyt että loputkin vihannekset kypsyvät, jotta saan heittää kaikki kasvit pois. Tai edes että ilmat viilenevät. Nämä kaverit kun kuulemma kuolevat +5 asteessa.

Siltikään en ole koskenut vielä yhteenkään myrkkypurkkiin. Vaikka kieltämättä houkuttaa ajatus multaan tökättävästä tikusta, joka tappaisi kaikki lentävät höttiäiset kasveista. Mutta ei.

Ensi vuonna testaan kumppanuuskasveja.

Kastelu: Pelkäsin niin kovin että kasvini kuolevat kuivuuteen, joten innostuin kastelemaan niitä alkukesästä liikaa. Tästä kärsivät erityisesti yrtit, salaatit ja mansikka, joiden sato jäikin yllättävästi todella pieneksi. Ja mansikan kohdalla olemattomaksi. Yrttejä ja salaatteja tosin vaivasi nuo tuholaiset ihan kiitettävästi myöskin.

Lannoitus: Lannoitteena käytin biolanin ja substralin (ehkä, en muista?) luomulannoitteita. Ihan ok, mutta ensi kesänä voisi kokeilla ehkä puutarhan kesää (vaikkei luomua olekaan), sitä on kehuttu ainakin chilifoorumeilla.

Muuta: Kunnianhimoinen yritykseni kasvattaa kesäkurpitsaa parvekkeella tyssäsi johonkin? Ehkä kastelin liikaa/lannoitin liikaa tai liian vähän/kirvat tai taudit iskivät/oli liian kylmä tai kuuma? Heitin tyypin lopulta pois, kun näytti niin kärsivältä kirvojenkin vaivatessa.

Ruusupapujen menetys harmittaa eniten. Ne lähtivät niin hienosti kasvuun, mutta lopulta Hyrrän säännöllinen ja erittäin määrätietoinen laidunnus tappoi kaiken. Ensi vuonna kokeilen uudestaan, mutta siirrän ne kasvihyllylle niin ylös ettei kissa yletä!

Mutta niihin onnistumisiin.


Hundreds & Thousands tomaattilajike kasvoi hurjasti, ja lopulta niitä raakileitakin näyttäisi tulevan, ei nyt ihan satoja ja tuhansia, mutta ihan kivasti. Ja ainakin enemmän kuin kolme. Tomaatin kasvatus oli kivaa ja kirvat eivät näyttäneet näitä riivaavan. Niiltä kehvelin jauhiaisilta tosin ei säästyneet nämäkään. Ensi vuonna kiinnostaisi kokeilla runkotomaatteja! Tosin isommalla kasvualustalla, ehkä semmoinen kasvusäkki toimisi?


Tässä komeilee chili nimeltä Glocken. Kaikkea kunniaa en tästä kyllä voi ottaa, sillä tämä ostettiin suht valmiina yksilönä Ruohonjuuresta. Omakasvattamia cayenneja tosin on tulossa. Chileistä innostuin enemmänkin. Paprikakasvit näyttäisi olevan suht helppohoitoisia, ja voi olla että meiltä löytyy ensi kesänä useampaakin chililajiketta.


Tässä komeilee ihan perinteinen paprika. Lajikkeena World Beater. Paprikakasveista ainoastaan suippopaprika Corno Rosso ei ole tehnyt vielä podeja. Ihan pienenpieni alku siellä näyttäisi olevan, mutta voipi olla ettei ehdi kokonaista paprikaa siitä kasvattaa..


Suurin ylpeyden aiheeni on kuitenkin tässä! Katsokaa! Siellä on munakoiso! Olin jo täysin luovuttanut tämän suhteen. Kauniit kukat vain tippuivat yksi toisensa jälkeen, vaikka kuinka yritin surista ja leikkiä niille mehiläistä. Tästä yksilöstä olen niin onnellinen, ettei edes haittaa vaikka tämä ei ihan aikuiseksi ehtisikään. Internetti tosin kertoi että munakoiso on varsinainen tuholaishoukutin erityisesti kasvihuoneissa (avomaalla ei ilmeisesti niinkään?) ja mietityttää hieman olisikos ilman näitä voitu säästyä koko kirvarumbalta? Ensi vuonna kasvatan jäljelle jääneistä siemenistä taimet ja kiikutan ne vanhempieni luokse ulkohoitoon. Josko säästyttäisiin tuholaisilta munakoisoissa ja muissa kasveissa ja ehkä se pölytys hoituu niiltä oikeilta pölyttäjiltä paremmin kuin minulta.

Kaiken kaikkiaan oikein opettavainen ja kiehtova kasvukausi. Tätä lisää! Ensi vuoden taimikasvatusta odotellessa hankin kaamosaikaa varten semmoisen pöytäpuutarhan, jossa voi kasvattaa yrttejä vuoden ympäri! Ensin kuitenkin odotan että loputkin sadosta kypsyy ja yhtään uutta kasvia en tänne tuo ennen kuin noista ansarijauhiaisista päästään lopullisesti.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Kesälomafiilistelyä ja jäinen fruitie

Menee taas fiilistelyksi mutta menköön. Nyt se meinaan alkoi, ensimmäinen kesäloma kahteen vuoteen. Ei kuulosta kovin pahalta, mutta koska se sitä edellinen kesäloma oli joskus vuonna 2005, ja sitä edellinen taasen lukioaikoina, niin koen ansaitsevani oikeuden hehkuttavani lomailua erityisen paljon.

Mahtava tunne, kun voi oikeasti lomailla hyvällä mielellä. Viime vuosien "lomat" on olleet lähinnä sellaisia "Nyt on pakko pitää paussia töistä tai en enää jaksa" ja sitä on vaan miettinyt koko ajan, että kohta on taas pakko mennä töihin.

Ja sitten kun en enää jaksanut niin sain oivana vinkkinä ja muistutuksena sen, että ne lomat ja vapaat sieltä töistä on oikeasti tärkeitä sen oman jaksamisen kannalta. Jos joku vielä kehtaa sanoa, että "Kyllä sitä nuorena jaksaa!" Niin tekis mieli ravistella oikein kunnolla. Jaksaa varmaan joo, mutta ei jaksa sitten enää kolmekymppisenä. niih!

No mutta nyt lopetan saarnaamiseni tähän ja siirryn niihin kevyempiin lomatunnelmiin.



Loma alkoi mansikoilla ja kuoharilla rantakalliolla. (n. 10 min kuvan ottamisesta alkoi sataa kaatamalla, mutta ei se mitään.)


Lähimetsät näyttäis pullistelevan tätä sinistä kultaa. Poimiminen on inhottavaa, mutta ei liene ylläri että pidän mustikoista. :D
Hyrrällä ei ole liiemmin huolia.

Jotta homma ei menisi ihan pelkkään fiilistelyyn, tässä kesäinen juoma jolla viilentää itseään hellepäivinä (helteet tulee varmana, kunhan nää mun lomapäivät kunnolla alkaa. Paitsi huomenna maanantaina, kun pidän siivouspäivän ja katsellaan leffaa kotona.)

                                                            Kesäinen fruitie

Tarvitaan banaani, puoli pussia pakastemangoa, mansikoita ja mehua. Luonnollisestikin hedelmät ja marjat voi valita ihan oman mielihalunsa mukaan. Surrautellaan blenderillä sileäksi. (Jos on oikein lomafiiliksissä ja aikuinen, voi sekaan lorauttaa rommia tai muuta haluamaansa alkoholia.)
Jos on ollut nerokas ja valmistanut juoman jäisistä hedelmistä, voi siirtyä lusikoimaan sorbettimaista herkkua parvekkeelle. Vähemmän jäisistä yksilöistä tulee pillillä imettävä herkku, joka sopii mainiosti vähemmän helteisiin päiviin.

Ongelmana on se, että tämäkin loppuu.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Kesä!

Seuraa hillitöntä fiilistelyä.

Nyt taisi käydä niin, että väliaikaisesta työkuviosta näyttäisi tulevan ainakin toistaiseksi pysyvämpi. Niin se metsä vastasi, kun sinne huhuilin. Kaikki se tuskailu työstä, joka ei anna tarpeeksi haastetta on nyt ainakin toistaiseksi ohi. On meinaan ainakin tekemistä ja haastetta luvassa syksyllä, vaikka työ ei ihan koulutusta vastaakkaan.

Vaikka lähitulevaisuus stressaa (ihan terveellä tavalla), olo on seesteisen onnellinen. Aamubussissa mietin, että on varmaan ihan ok myöntää että on ollut erittäin rankka kevät. Eikä mikään ihme että voimat meinasivat loppua välillä keskenkin.

Kaiken kiireen keskellä blogin päivitys on ollut hidasta vaikka asiaa ja aiheita olisi vaikka kuinka. Tässä tiivistettynä parin viimeviikon tähtihetkiä.

Munakoiso puhkesi kukkaan kauniisti. Sääli, että ainakin ensimmäiset kukat ruskistuivat ja tippuivat pois. :(

Ensimmäiset tomaatit sensijaan ovat kypsyneet!

...sääli vaan että ne on tosi pieniä :D Ensi kesänä kasvatan rohkeasti isompia kavereita. Makeita nämä olivat kyllä!

Ehkä meillä kasvaa ensi kesänä myös meloni parvekkeella? Tämä on vaan parasta kesällä.

Paahdetut uudet perunat oman parvekkeen yrteillä höystettynä.
Sunnuntain hurrycurrysta on tulossa jo perinne!

Ostin ensimmäistä kertaa ikinä 5kg laatikon mansikoita ja pistin ne pakkaseen. Polka on lajikkeista paras.

Lauantaina vietettiin ensin melkein 8 tuntia lintsillä ja sen jälkeen vietettiin iltaa ihanimmissa puutarhajuhlissa ikinä. Ihania ihmisiä, hyvää ruokaa, nuotio, pimenevässä kesäillassa kumiseva läskibasso ja huumaava onnellisuuden tunne. Näitä lisää heti <3

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Parvekepuutarhan kuulumisia

Parvekepuutarhaan kuuluu muutoin oikein hyvää, mutta kirvat ovat nyt saapuneet! Osasinkin odottaa tätä, mutta silti ärsyttää. Ilman taistelua en suinkaan luovuta.

Googlailin kirvojen torjuntaohjeita, ja tässä omia kokemuksiani:

Nokkosuute
Ei merkittäviä hyötyjä. Sotkee ikävästi jos sumuttelee yhtään runsaammin.

Neem-öljy

Vaikea löytää yhtään mistään (paitsi netistä tilaamalla). Soittelin läpi stockat ja plantagenit sun muut ja lopulta löysin neem-uutetta sisältävää hyönteiskarkotetta Ruohonjuuresta. Ei ole varsinainen torjunta-aine, mutta selkeästikin kirvat kaikkoaa jonnekin hetkellisesti. Tuoksuu voimakkaalle, ja tuo jostain syystä mieleen enoni kesämökin saunan. hmm.

Sivuhuomiona tästä on pakko mainita: Kun kyselin neemiä plantagenista, myyjä suositteli Provadoa. On kuulemma helppo käyttää ja kyllä kirvat kuolee! Nopea googletus kertoo kuitenkin Provadon vaikuttavan aineen imidaclopridin olevan mahdollisesti liitoksissa mehiläiskuolemiin ja olevan jopa hengenvaarallista esim. kissoille. Totesin että mielummin annan kirvojen syödä kasvini, kuin kannan moisia myrkkyjä kotiini. Muutenkin epäilyttää moisten aineiden käyttö hyötykasvien tuholaistorjunnassa...


Mäntysuopaliuos

Tuntuisi pesevän kirvat lehdiltä hyvin pois. Sumuttelun jälkeen parveke tuoksuu ihan mattolaiturilta.

Vesi & peukalo
Luomuimmat vaihtoehdot käyttämistäni keinoista. Säännöllinen vesisumuttelu tuntuu tehoavan, mutta jos jää yksikin päivä väliin, niin heti on kirvat tehneet vauvoja läjäpäin. Suurimmista kirvapopulaatioista pääsin eroon viemällä niistä kärsivät paprikan taimet suihkuun, ja suihkuttelemalla lehtiä ihan reippaasti.

Peukalolla liiskaaminen on työlästä mutta tehokkaan varmaa. Peukalon käyttäminen tuntuu myös henkilökohtaisimmalta kostomenetelmältä silloin kun kirvat riepoo eniten.

Leppäkertut
En ole vielä kokeillut. Pelkään, että kertut joutuisivat parempiin suihin apulaispuutarhuri Hyrrän päivystäessä.



Tomaatit ovat jo melkein mun kokoisia.

Pikkuruisia raakileitakin on jo :)

Munakoisotkin kukkii ihan kohta!

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Kirppurointia ja currya

Tähän viikonloppuun on mahtunut kirppareilla luuhaamista niin myymis- kuin shoppailumeiningeissä. Parhaat löydöt näkyvät tässä. Marimekon kellotettu pellavahame sekä kaksi intialaista keittokirjaa. Viimeinkin intialaisia linssiohjeita! Uhkailin jo kanssa-asukkia, että meillä syödään intialaista niin kauan kunnes molemmat kirjat on kokattu läpi :D (Varoitus myös blogin lukijoille: intialaisia ruokaohjeita tiedossa ;))


Tällä kertaa kokkailin kuitenkin jamien ohjeella jo kertaalleen hyväksi havaittua currya. Tässä oma sovellukseni ohjeesta, joka alunperin löytyy Jamie Oliverin kirjasta Alastoman kokin paluu. Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty lammasta, mutta tähän sopii melkeinpä mikä vaan vihanneksista äyriäsiin ja juustoon.

(Tässä sovelluksessa oiottiin monta mutkaa suoriksi, kun piti saada nopeasti sapuskaa pöytään nälkäisille kirpparimyyjille!)

Jamien "Peterin lammascurry" Mustikkaisen tapaan

broilerin fileesuikaleita
keitettyjä uusia perunoita (eilisen jämät)
pieni uudensadon kukkakaali

1 prk tomaattimurskaa
n. 3-5 dl liha- tai kasvislientä (tässä käytin kantarellifondista tehtyä lientä)
kourallinen tuoretta korianteria ja minttua
3 reilua ruokalusikallista turkkilaista jugua


curry-maustetahna

2 kukkurallista teelusikallista jeeran siemeniä
2 kukkurallista teelusikallista korianterinsiemeniä
mustapippuria
kanelia n. teelusikallinen
3 kokonaista kardemummansiemenkotaa
suolaa

inkivääritahnaa
chilitahnaa
sipuli
3 valkosipulinkynttä
tuoretta korianteria (parvekkeelta)


Mausteet jauhetaan ensin morttelissa hienoksi, jonka jälkeen kaikki mausteseos ja loput ainekset hienonnetaan tahnaksi Bamixilla.

Tahnaa kuullotetaan kuumalla pannulla hetki, ja fiilistellään uskomatonta tuoksua, joka todennäköisesti leviää rapussa naapureidenkin iloksi. Pannulle lisätään broilerfileet ja paistellaan pintakypsiksi. Lisätään tomaattimurska ja liha/kasvisliemi. Annetaan muhia vähintään 30 min.

Lisätään curryyn kasvikset ja muhitellaan taas 20-30 min. Lopuksi sekoitellaan vielä soppaan jugurtti ja tuoreet silputut yrtit. Nautitaan Jamien kehotuksesta kylmän oluen kera.


Naan-leipä tästä jäi vielä puuttumaan, mutta ehkä sitten ensi kerralla! Lopuksi jatkoin ruokaa vihreillä pavuilla, joten saadaan tästä runsaat eväät vielä huomiseksikin.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Zombies, run!

Löysin viimein syyn lähteä juoksulenkille! Siis juoksemaan! Minä! :D

Mikäpä olisikaan parempi motivaattori pinkoa minkä jaloistaan pääsee, kuin korvissa örisevät zombiet? No ei mikään, sanon minä. Zombies, run! on iphonelle ladattava juoksupeli, jossa juostaan zombeja karkuun ja suoritetaan samalla tehtäviä maailmanlopun jälkeisissä tunnelmissa. Huimaa! Nyt en malttaisi odottaa että pääsisin suorittamaan seuraavaa tehtävää. Eli tuon pelin kehitelleet tyypit saivat manipuloitua minut urheilemaan ja samalla koukuttivat pelaamaan mobiilipeliä. Ovelia ovat.

Sanoisin yhden kokeilukerran jälkeen, että täysin hintansa väärti. Maksoi siis appstoressa huimat 5,99€. Ja näillä puheilla uskoisin ostavani myös seuraavan version tästä. Nyt onneksi riittää missioita vielä hetkeksi.


Tältä näyttää nainen, joka on juuri juossut zombeja pakoon kaatosateessa.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Viimeinen vapaapäivä

Viimeistä vapaapäivää viedään tänään. Olen joutunut tekemään radikaaleja ratkaisuja elämässäni ja ensi viikolla aloitan jotain väliaikaista uutta, jonka toivon johtavan vielä johonkin pysyvämpään uuteen.

Olen tässä pähkäilyjeni välissä koittanut myös olla ajattelematta yhtään mitään. Olen lukenut kirjoja, haahuillut lähipuistossa, kuunnellut pääskysiä, ahminut vesimelonia ja jätskiä (ruokavalio, joka alkaa kohtalokkaasti näkymään vyötärölläni), katsonut Dexteriä ja ihmetellyt parvekekasvieni kasvua. Tomaateissa näkyy jo pikkuruiset raakileet! Mahtavuutta!

Olen myös hipeltänyt kankaita ja selannut kaavoja. Hyvä merkki siitä että ajatukset eivät enää kierrä niin syvää kehää, etteikö sekaan mahtuisi muutakin.

Pitäisi elää enemmän tässä hetkessä, eikä murehtia tulevaisuutta. Sitä kun ei voi kuitenkaan elää ennakkoon. Ohje, jota ei kuitenkaan ole niin helppo noudattaa. Työkin on vain työtä, eikä siitäkään pitäisi turhia murehtia. Ehkäpä vielä joskus opin.

(Nyt kuitenkin vielä ainakin yksi jakso Dexteriä :P)