sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Scarlett <3 Rhett

Lauantai-iltaa vietin romanttisissa merkeissä, seuranani Scarlett, Rhett sekä yksi ihanainen Tampereen tyttö. Tampereen vahvistus toi mukanaan teemaan sopivan lahjan, nimittäin Rhettiä myös luettavassa muodossa. Mahtavuutta! Tää niin vaatii sohvalle käpertymistä ja hyvää suklaata seurakseen. Vähän vastapainoa zombeille :D

Lauantaina katsottiin kummiskin Tuulen viemän jatkoksi tehty minisarja, Scarlett. 6 tuntia ihkutusta ja lordi Fentonille buuailua myöhemmin kätösissäni oli myös yksi sukanvarsi. Oho, eihän mun pitänyt neuloa. No, onneksi niskaosasto ei ainakaan vielä ole valitellut tavanomaista enempää. Ja raitaterapia tuli taas niin tarpeeseen.


Tyttöjen illan särpimiksi pyöräytin nopean pestopastan. Valmiin peston ja loistokkaan sitruunapastan lisäksi lautasella seikkailevat paistettu kesäkurpitsa ja valkosipuli, aurinkokuivattu tomaatti sekä tuore rucola ja raastettu grana padano-juusto. omnom.



perjantai 24. helmikuuta 2012

Jumissa

Niska- ja selkäjumi on nyt pakottaneet pitämään taukoa neulomisessa. Mikään uusi jumitus ei suinkaan ole kyseessä, vaan vanhan jumituksen hoito. Hieronnalla ollaan nyt päästy siihen vaiheeseen, että pystyn yletän sormillani taas varpaisiini. hihhei! Oli niin siistiä huomata että selkä alkaa taas pikkuhiljaa toimia. :)

Puikoilla mua odottaa muunmuassa nämä dropsin sukat.


Pää olis kyllä täynnä neuleideoita, mutta niskat ei meinaa antaa periksi. Nyt tarvis muutenkin neulomisterapiaa. Hmm. Ehkä sittenkin voisi aloittaa uusia raitasukkia? Jos yrittäisi keskittyä neulomaan niskoja jännittämättä.

Neulomisen sijaan olen lukenut sarjakuvaa. Enkä ihan mitä tahansa sarjista, vaan tietysti Walking Deadia. Jännää on, siis se miten tuossa tapahtuu kaikki eri tavalla kuin mitä siinä sarjassa. :O


torstai 16. helmikuuta 2012

Goottiaamutakista pitsihörsöksi

Aina joskus kirppikseltä löytyy jotain niin karmeaa, että se aiheuttaa pakollista tarvetta muuntaa karmeus hienoudeksi. Niinkuin esim tää ihmetyttävä pitsiluomus. Ilmeisesti tän pitäis olla joku iltapukumainen mekko, mutta päällä siitä tuli enemmän aamutakkimainen fiilis. Tällä kertaa "ennen"-kuva on otettu kivasti hämärässä makuuhuonevalaistuksessa ja ihan ilman ihmismallia sen sisällä. Hihittelin täällä ihan vaan keskenäni mahtavalle asukokonaisuudelle, jossa yhdistyi myrtsinsininen goottimekko ja pinkit pyjamanhousuni.

No tässä se nyt siis on.



...ja mitä tapahtuu about 20 sekuntia sen jälkeen, kun olen saanut mekon "hienosti" aseteltua sängylle? Kissat.



ZZzzzzz....

Kissat.

Goottireuhka olisi näemmä palvellut mahtavasti myös kissanalusena, mutta olin jo Hyrryyden harmiksi päättänyt reuhkalle toisen käyttötarkoituksen.

Eli tämmönen siitä sitten tuli.


Piirsin tähän oikein hienot kaavat ja kaikki, mutta loppupeleissä leikkasin ja ompelin aika spontaanisti niin kuin kangas halusi. Ohut tekokuitupitsi oli kyllä v-mäisintä ommeltavaa hetkeen. Toisaalta kangas antoi myös aika paljon anteeksi, eikä se ompeleminen ollut sitten ihan niin justiinsa. :P


Translation: A goth nightgown had a new life as a cutesy dress.


tiistai 14. helmikuuta 2012

suklaisia rakkauskeksejä

syrämmiä, syrämmiä vaan kaikille!

Omalle sydänkäpyselleni tein jo eilen ystävänpäiväkeksejä. Eilen siksi, koska tänään vien jumiutuneet niskani hierontaan ja tuskinpa olen pelikunnossa enää sen jälkeen.

Kaapissa lymyili sopivasti pussillinen kuivattuja karpaloita ja muistini syövereissä lymyili makea muisto että olisin ennenkin väkerrellyt karpaloisia suklaakeksejä. Googlettelun perusteella löysin viimeksikin hyväksi havaitun "Double Chocolate Cranberry Chunkiesin" ohjeen.

Sovelsin ohjeeseen mukaan lisäksi hasselpähkinärouhetta ja kauraleseitä (ja sovelsin muutenkin), minkä johdosta lopputulos muistutti suurimmaksi osaksi suklaisia kauralastuja. Onnistuinpa siis taasen osoittamaan jauhopeukalottomuuteni. mutta ei se mitään! Maku oli onneksi kohdallaan ja koostumus hipoi täydellisyyttä: juuri sopivan rapeita, pehmeitä ja tahmeita.

(Mikäli mielii semmoisia ulkomuodollisesti enemmän keksimäisiä keksejä, kandee noudattaa alkuperäistä ohjetta siis. Hyviä niistä tulee niinkin (ellei jopa parempia!))

Tässä kuvassa muutama hieman edustuksellisempi yksilö. Koitin kuvata niitä muitakin, mutta ei noista edes kaukaisesti edustavaa kuvaa saa millään :D

torstai 9. helmikuuta 2012

Jämälankaraitoja taas

Ostin Novitalta överiä acid-henkistä Puroa ennen joulua. Osasta neuloin kaverille lapaset ja yhdistettynä vihreäsävyiseen Puroon, niistä tulikin aika kivat ja hyvin lahjansaajansa näköiset. (Harmillisesti näistä tumpuista ei tietenkään ole yhtään kuvaa. Paitsi yksi sumuinen.)

Niitä lapasia neuloessa, sain taasen kaikkia hienoja visioita miten ihana villatakki niistä tulisi ja olin jo intopinkeänä menossa lankaostoksille. Tulin kuitenkin viime hetkellä järkiini ja muistin ettei siitä Purosta edelleenkään kannata neuloa mitään suurempaa. Ja etten todellakaan tarvi yhtään lankakerää lisää tähän taloon. Jos vaikka saisi noita edellisiä keriä joskus neulottua pois. krhm.

No mitä niille lopuille oksennuks päräyttävän värisille Puroille sitten kävi?

Niistä tuli tää:


Oksupuron lisäksi menossa mukana myös aika monta muuta paksuudeltaan passelia lankaa. Värillä ei olut niin just väliä.


Tätä neuloessa kyseenalaistin mielenterveyttäni useasti. Etenkin neonoranssin kohdatessa myrkynvihreän tuli useastikin mieleeni että onko tässä mitään järkeä.


Olihan siinä. Sain aikaiseksi kaulahuivin, joka on hillitty ja vähäeleinen, vähän niinkun minä. höhö.


Niin joo. Kaulahuivin malli on vähän niinkuin baktus, mutta siinä baktuksen kärkikohdassa jatkoinkin neulomista tarkoituksena saada aikaiseksi pitkä kaulahuivi, joka kapenee päistään.

Tämähän ei siis todellakaan ole ensimmäinen vastaava neulomani huivi. Muutama vuosi sitten tein samalla tyylillä huivit itselleni ja veljeni vaimolle. (omaani käytin silloiset kaikki Puron jämät) Edelliselle, hyvin tummempi sävyiselle huiville kävi vaan kehnosti. Se varastettiin!

Tänään kohtasin sattumalta aamulla metrossa tyypin, jolla oli erehdyttävästi edesmenneen huivini kaltainen tekele kaulassa. Rohkeus ei kuitenkaan riittänyt mennä tiedustelemaan mistä herra huivinsa oli varastan saanut. En kuitenkaan ehkä ole maailmassa se ainoa ihminen, joka vastaavanlaisia on neulonut. Tuijotin miestä kyllä koko matkan hyvin vaivaannuttavasti. Ihan vaan varmuuden vuoksi. :P

Huivivarkaat on hanurista! Mutta onneksi uusi huivi on edeltäjäänsä hienompi.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Jaimien kana

Mie tykkään Jaimiesta. Jotenkin kummallisesti saan aina kaikki ruoat onnistumaan täydellisesti Jaimien ohjeilla. Jopa focacciasta tuli _täydellistä_ tällaisen jauhopeukalotumpelon kätösissä.

No peukaloista kummiskin kanaan. Kaupantädit oli männäviikolla punaisilla lapuillaan päättäneet, että meillä syödään kanaa. Kokonaisia broilerin möllyköitä kotiutettiin kaksi, vaikka ei ollut aavistustakaan mitä niille pitäisi tehdä. Jaimieta muokkaillen linnuille kävi brutaalisti näin:

Ensin linnut pestiin ja kuivattiin huolella. Nahan alle tungin (se brutaaliosuus) suolaa sekä silputtua basilikaa ja oreganoa ja sisuksiin suolaa, puolikkaat sitruunat, valkosipulinkynsiä ja loput yrttisörsselit. Lopuksi päälle loraus oliiviöjyä, ripaus suolaa ja pippuria ja koko komeus uuniin 225 asteeseen. Nää tais olla uunissa noin puolitoista tuntia ja vähän päälle. Loppuvaiheessa valelin tipusia vielä pannun pohjalle valuneella rasvalla. Niin ja vihannekset heitin vatiin joskus tunnin paistoajan jälkeen. Tipujen lisäkkeenä siis paprikaa, kesäkurpitsaa, sipulia ja valkosipulia.

Ja oli meinaan hyvää! Ei yhtään kuivaa, mitä ennakkoon pelkäsin, vaan täydellisen ihanan herkullista ja mehevää. Illalla nukkumaan mennessä haaveilin josko tämän voisi toteuttaa chili-lime-inkivääri makumaailmalla joskus. Omnom.