perjantai 30. maaliskuuta 2012

Viimeinen lomapäivä ja pään kokoiset vadelmasuklaamuffinssit

Vaihdan työpaikkaa maanantaina. Hui. Työpaikan vaihdosta on edeltänyt kahden viikon (erittäin tarpeellinen) hermoloma. Ja nyt olis viimeinen virallinen päivä, nyyh.

Hyvään kotonalöllöttelylomaan on kuulunut tietenkin käsitöitä, vaahtokylpyjä, runsain määrin Gilmoren tyttöjä, pieniä tyyppejä, kirppisshoppailua ja taimien kanssa hääräilyä. Lisäksi olen pessyt lattioita ja nauttinut mäntyisen puhtaasta tuoksusta kotona. Olen vissiinkin tullut vanhaksi, koska perusteellinen siivous tuntuu terapeuttiselta eikä pelkästään työläältä ja ahdistavalta.

Eilen hurahdin leipomaan ja mietin että taitaa tosiaan olla aika päästä kotoa pois, takaisin töihin. Jauhopeukaloni kun asuu siellä samassa paikassa kuin viherpeukalonikin eli eri osoitteessa. Sain kuitenkin aikaiseksi herkullisen chorizo-tomaattipiiraan, lässähtäneitä (mutta hyviä!) juustosarvia sekä pienen pään kokoisia vadelma-suklaamuffinsseja.



Tänään juhlistin lomaa vielä skumpalla, joka oli ilmeisesti jäänteitä helmikuisilta kotibileiltä? Päiväskumppa ja uusin Novita! Mikä olisikaan parempi tapa viettää viimeistä virallista lomapäivää. Etenkin kun kesäneulemallit eivät saaneet täysin yökkäämään. Johtuikohan se skumpasta vai mistä, mutta kerrankin kesäneulenumerossa oli ihan toteutuskelpoisia juttuja! Neulepuikot on tosin nyt olleet sivussa, kun aina keväisin ja kesäisin innostun muista jutuista.


Kuin tilauksesta, viimeiselle lomaviikonlopulle sijoittui Artisokka! Tiedossa siis viiden leffan verran filkkarointia mulle <3 Omat valintani ovat: Martha Marcy May Marlene
Rommipäiväkirja
Circumstance
Young Adult
Ladies vs Ricky Bahl

Jos Artisokka ei vielä ole tuttu, niin nyt on aika tutustua. Säätiedotuskin lupaili jotain tyhmiä lumihiutaleita ja pakkasia, joten voi huoletta viettää viikonlopun elokuvateatterin hämyssä.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Värikkäitä farkkuja

Mainitsinkin verhopostauksessa, että innostuin enemmänkin kaapin uumenista löytyneistä väripaketeista. Koska olen pidemmän aikaa himoinnut värikkäitä farkkuja, näin tässä ratkaisun!

Tässä vaiheessa voisi olla hyvä mainita, että en ole noin vuoteen ostanut juurikaan uusia vaatteita. (Kirppushoppailuja ei lasketa. krhm.) Olen tästä shoppailemattomuudesta kovin ylpeä, olenhan mielestäni kantanut jo männä vuosina ihan tarpeeksi rahaa erinäisiin ruotsalaisiin vaatekauppoihin ja kaapista löytyy vaatteita useammaksikin vuodeksi (vaikka ikinä ei mitään päällalaitettavaa olekaan).

Shoppailu on vähän niinkuin sokeri. Siihen jää yhtälailla koukkuun, ja jonkun aikaa shoppaamatta olleena, ei enää tee edes mieli vaatekauppoihin. Kivoista vaatteista tykkään silti, mutta uskon että kirppikset ja omat ompelutaidot täyttävät vaatekomeroni jatkossakin ihan ylitse tarpeideni.

Noh, mutta takaisin aiheeseen! :D Värikkäät farkut tahdoin, mutta en halunnut maksaa niistä penniäkään yhteenkään hooämmään taikka kiinatrikooseen. Avuksi tulivatkin siis klorite ja Dylon! Toiset farkuista löytyivät eurolla pelastusarmeijalta ja toiset sain ilmaiseksi kaveriltani. Jälkimmäisiä olen jo ehtinyt ahkerasti käyttää ihan alkuperäisessä muodossaankin, mutta joskos mintunvihreällä sävyllä nämä menis vielä jonkin aikaa (ennen kuin kuluvat käyttökelvottomiksi)

Otetaan siis kahdet farkut ja uitetaan niitä kloritevedessä (huomataan että pullossa lukee: ei sovellu farkkujen valkaisuun. Ei välitetä siitä) haluttuun vaalennustulokseen asti, pestään klorite pois ja värjätään väripakkauksen ohjeen mukaan. Ja muikistellaan photoboothille! Tadaa!




Näihin jäi batiikkimaisesti alkuperäistä väriä, enkä olisi edes voinut toivoa hienompaa!






perjantai 23. maaliskuuta 2012

Pieniä asioita

Täällä tapahtuu jänniä! Pikkuruiset tomaatit, munakoisot, paprikat ja chilit tavoittelevat aurinkoa ja kasvavat hurjaa vauhtia. Joka aamu kipitän innoissani katsomaan mitä pikkuisille kuuluu. Avomiehen mielestä tosin on jännittävämpää seurata minun kasvavaa puutarhainnostustani kuin mullasta törröttäviä pikkukasveja. :D


Katsokaa nyt! Ne kasvaa! Eikä apulaispuutarhuri ole vielä napannut näistä suupalan kokoisista tyypeistä yhtään. (olen toki kasvattanut kissalle ruohoa hämäykseksi, mutta eihän ne vehnänoraat tietenkään ole yhtä kiehtovia kuin pienet taimet.)


Parveketaimieni lisäksi on kyllä vielä jännittävämpiäkin uutisia, nimittäin puolitoista viikkoa sitten syntyi maailmaan yksi ihmisen taimi. Ja minulla on kunnia olla tämän pikkuprinsessan haltiakummi. Oi, onnea! Näen jo tulevaisuudessani prinsessamekkoja ja keijunsiipiä.

Näemmä sitä vanhetessaan tällainen kyynisempikin naisihminen alkaa intoilemaan pienistä ihmisistä. Jaksaa kyllä ihmetyttää omien ystävien perheenlisäykset. Siis ne tyypit, joiden kanssa on pidetty teininä kotibileitä, hilluttu nuorisodiskossa ja koulun käytävillä, tekee nyt lapsia!

Pienten ihmeiden syntymä tarkoittaa tietysti myös sitä, että pääsee neulomaan pieniä vaatteita. Oli ihan hassua neuloa vielä tiitiäisenkin sukkiakin pienempiä sukkasia. Näiden ohje löytyy dropsin sivuilta, lankana Novitan Wool. Kuvassa kivituikkukippoja tuomassa kokoperspektiiviä.


Translation: Babies! Little plants and little people! Love and happines! :D

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Keittiön uudet verhot

Meidän keittiö sai viimein uudet verhot! (Syksyisestä muutosta asti ikkunassa killui toispuoleinen kukkaverho, joka riivasi avomiestäni.)

Löysin lähikirppikseltä täydelliset Finlaysonin mariannekarkkiverhot, joista ensin fiilistelin itselleni uutta kesämekkoa. Keksin että ne kävisivät kuitenkin sopivasti meidän keittiöön, mutta olivatkin sitten ihan onnettoman lyhyet. Miten sitä oikein osaakin arvioida pituuksia joskus ihan päin seiniä?

Samalla reissulla ostin toisetkin raitaverhot, joita olin haaveillut olohuoneeseen. Nämä yksilöt osoittautuivat kuitenkin ihan liian pliisun värisiksi. Olinpa sitten onnistunut ostamaan kahdet epäsopivat verhot. plööh.

Onneksi muistin kaapissa muhivat kangasvärit, joita joskus ostin alennettuun hintaan kaupan poistohyllystä. Ja voi onnea! Väreistä löytyi juurikin sopiva tomaatinpunainen sävy. Pliisut verhot siis värin kanssa pesukoneeseen ja ylimääräisten senttien lyhennys. (Nää ois siis sellaisenaan olleet tietenkin aivan liian pitkät.)

Keittiö sai hienot uudet verhot ja minä saan mariannekarkkiraitaisen kesämekon. Jippii!

Kangasvärejä penkoessa innostuin värjäilemään myös muuta. Mutta se onkin toisen kerran tarina se. ;)



perjantai 9. maaliskuuta 2012

Parasta mysliä ikinä.

Sain viimein Eerikan inspiroimana tehtyä Kauhaa ja rakkautta-blogin uunissa paahdettua mysliä.

Koska reseptejä pitää aina soveltaa ja koska meillä yritetään vähentää viljojen käyttöä, tässä oma hyvin yksinkertaistettu versioni myslistä.

5 dl pähkinöitä (omassa myslissäni sekaisin: cashewpähkinöitä, saksanpähkinöitä, hasselpähkinöitä ja manteleita)

5 dl siemeniä (omassani: sesamia, auringonkukkaa sekä kurpitsaa)

iso kukkurallinen lusikka luomuhunajaa purkista

loraus öljyä


kanelia ja inkivääriä mausteeksi (kardemumma toimii myös, mutta ropisee purkin pohjalle ja viimeinen annos maistuukin vahvasti korvapuustille. Mikä ei ole huono asia yhtään :D)

Pähkinöitä rouhitaan hieman pienemmäksi ja kaikki aineet sekoitetaan kulhossa. Kiteinenkin hunaja menee muutes ihan nätisti sekaisin, vaikka voisi toisin luulla.

Paahdetaan uunissa 150c asteessa noin puoli tuntia, aina välillä seosta hämmennellen. Tätä ei kannata unohtaa uuniin, jotta mysli ei kärähdä. Lopuksi annetaan jäähtyä ja pellillä ja rapea mysli purkitetaan sopivaan purkkiin, eli meillä peurakuvioiseen peltipurkkiin.


Tää on helposti maailman parasta mysliä. Tai jopa niin hyvää, että tuntuu jotenkin väärältä edes puhua myslistä tässä yhteydessä. Myslihän on jotain sahajauhon kaltaista aamiaspöydän täytettä? Tämä ei ole.

Tätä satsia me syödään kahdestaan viikko. Aamupalan lisäksi tätä herkkua syödään tosin usein myös iltapalaksi. Vähemmän oravamaisen ruokavalion omaavilla henkilöillä voi riittää kauemmaksikin aikaa. Tai sitten ei, koska tää nyt vaan on niin hyvää!

Tarkoitus olisi testata tähän vielä ainakin kuivattuja karpaloita, kookosta ja kaakaonibsejä. Niin ja kookosöljy voisi sopia tavallisen ruokaöljyn sijaan. Pitäisi vaan ostaa kookosöljyä yksi purkki myös keittiöön, kun tuntuu jotenkin epäsopivalta kauhoa myslin sekaan jotakin kylpyhuoneen kaapista :P


Herkkumyslin seuraksi sopii luonnonjugu ja hedelmät taikka marjat. Tässä kaverina kiivi.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Viikonlopun fiiliksiä

Viikonloppua vieteltiin flunssaisissa merkeissä eli pääasiassa syötiin ja möllöteltiin vaan. Kevätaurinko houkutteli kuitenkin sunnuntaina ulos, ja voi mitä mahtavuutta kävellä hankien keskellä ilman edes varoitusmerkkejä migreenistä!

Muutama hassu vuosi sitten olisi tilanne ollut ihan toinen. Minun talvimigreenini helpottuivat (tai melkein haluaisin sanoa loppuivat) joogalla, niskahieronnalla ja lopettamalla kahvin juomisen. Niin ja tietysti sillä että olen keskittynyt olemaan jännittämättä niskoja. Ihmeellistä! Särkylääkkeitäkään en juurikaan ole joutunut tänä vuonna syömään, toisin kuin edellisvuosina.

Alla muutama mihinkään liittymätön räpsäisy viikonlopun huippuhetkistä sisätiloissa. :D


Tulppaanit on aina varma merkki keväästä.


Möllötysseuralainen numero 2, onneksi flunssaton sellainen.


Triplajäätelö on triplaonni. Annokseni oli kuulemma kohtuuttoman suuri O_O (Voisi kuvitella tässä sarkasmin hajun, mutta ei.)


Sunnuntaina syötiin kaapintyhjennyspitsaa. Herkkua oli! Tein myös lammascurrya mukaillen Jamien ohjetta ja se vasta hyvää oli, vaikka kotona ei ollutkaan korianteria, minttua, neilikkaa tai tuoretta chiliä. Tämä curry testataan uusiksi ehdottomasti viimeistään kun oman parvekkeen yrttipuskat tuottavat satoa! :D

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Kun punajuuri kohtasi munakoison

Luvassa ei ole suinkaan kokeilevan keittiön tuotoksia, vaan sukkia. Taas.

Ei pitäis ikinä julistaa mitään neulomattomuuksia, koska ainakin tällä kertaa neulomattomuus oli täysi mahdottomuus! Tarvitsin sormiini ja puikoille liukuvärjättyä lankaa ja niiden tuomaa raitajännitysnäytelmää. Ja tunnetta siitä että edes jostain tulee valmista.


Lankana näissä Novitan Polku, sävyt punajuuri ja munakoiso. Josko Polku olisi sitten armeliaampi sukkalanka kuin Puro? :P



Munakoisosta puheenollen, sormeni syyhyävät multaa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minulla on parveke, jossa kasvattaa asioita. Viherpeukaloni on lähes yhtä loistava kuin jauhopeukalonikin, mutta ainakin intoa riittää. Toivottavasti vaan apulaispuutarhurillani, Hyrrällä ei olisi yhtä paljon intoa. Katkerana muistelen eräänkin humalan taimen kohtaloa. Voimattomana katsoin kun kattipahanen pisteli sen poskeensa yhdellä haukkauksella kauniina kevätpäivänä vuonna 2006. Byhyy.

Noh. Kirvojen torjunnan lisäksi täytyy siis varautua myös isommilta tuhoeläimiltä. Laitoin tilauksen hyötykasviyhdistykselle ja nyt odottelen malttamattomana postiluukusta saapuvia siemeniä.

Siemeniä valikoidessa nauratti, että tähän nyt on tultu. Shoppaan nykyyän näemmä innokkaammin hyötykasviyhdistyksen sivuilla kuin hooämmällä. Ei ole suinkaan aina ollut näin. :D