sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Kesälomafiilistelyä ja jäinen fruitie

Menee taas fiilistelyksi mutta menköön. Nyt se meinaan alkoi, ensimmäinen kesäloma kahteen vuoteen. Ei kuulosta kovin pahalta, mutta koska se sitä edellinen kesäloma oli joskus vuonna 2005, ja sitä edellinen taasen lukioaikoina, niin koen ansaitsevani oikeuden hehkuttavani lomailua erityisen paljon.

Mahtava tunne, kun voi oikeasti lomailla hyvällä mielellä. Viime vuosien "lomat" on olleet lähinnä sellaisia "Nyt on pakko pitää paussia töistä tai en enää jaksa" ja sitä on vaan miettinyt koko ajan, että kohta on taas pakko mennä töihin.

Ja sitten kun en enää jaksanut niin sain oivana vinkkinä ja muistutuksena sen, että ne lomat ja vapaat sieltä töistä on oikeasti tärkeitä sen oman jaksamisen kannalta. Jos joku vielä kehtaa sanoa, että "Kyllä sitä nuorena jaksaa!" Niin tekis mieli ravistella oikein kunnolla. Jaksaa varmaan joo, mutta ei jaksa sitten enää kolmekymppisenä. niih!

No mutta nyt lopetan saarnaamiseni tähän ja siirryn niihin kevyempiin lomatunnelmiin.



Loma alkoi mansikoilla ja kuoharilla rantakalliolla. (n. 10 min kuvan ottamisesta alkoi sataa kaatamalla, mutta ei se mitään.)


Lähimetsät näyttäis pullistelevan tätä sinistä kultaa. Poimiminen on inhottavaa, mutta ei liene ylläri että pidän mustikoista. :D
Hyrrällä ei ole liiemmin huolia.

Jotta homma ei menisi ihan pelkkään fiilistelyyn, tässä kesäinen juoma jolla viilentää itseään hellepäivinä (helteet tulee varmana, kunhan nää mun lomapäivät kunnolla alkaa. Paitsi huomenna maanantaina, kun pidän siivouspäivän ja katsellaan leffaa kotona.)

                                                            Kesäinen fruitie

Tarvitaan banaani, puoli pussia pakastemangoa, mansikoita ja mehua. Luonnollisestikin hedelmät ja marjat voi valita ihan oman mielihalunsa mukaan. Surrautellaan blenderillä sileäksi. (Jos on oikein lomafiiliksissä ja aikuinen, voi sekaan lorauttaa rommia tai muuta haluamaansa alkoholia.)
Jos on ollut nerokas ja valmistanut juoman jäisistä hedelmistä, voi siirtyä lusikoimaan sorbettimaista herkkua parvekkeelle. Vähemmän jäisistä yksilöistä tulee pillillä imettävä herkku, joka sopii mainiosti vähemmän helteisiin päiviin.

Ongelmana on se, että tämäkin loppuu.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Kesä!

Seuraa hillitöntä fiilistelyä.

Nyt taisi käydä niin, että väliaikaisesta työkuviosta näyttäisi tulevan ainakin toistaiseksi pysyvämpi. Niin se metsä vastasi, kun sinne huhuilin. Kaikki se tuskailu työstä, joka ei anna tarpeeksi haastetta on nyt ainakin toistaiseksi ohi. On meinaan ainakin tekemistä ja haastetta luvassa syksyllä, vaikka työ ei ihan koulutusta vastaakkaan.

Vaikka lähitulevaisuus stressaa (ihan terveellä tavalla), olo on seesteisen onnellinen. Aamubussissa mietin, että on varmaan ihan ok myöntää että on ollut erittäin rankka kevät. Eikä mikään ihme että voimat meinasivat loppua välillä keskenkin.

Kaiken kiireen keskellä blogin päivitys on ollut hidasta vaikka asiaa ja aiheita olisi vaikka kuinka. Tässä tiivistettynä parin viimeviikon tähtihetkiä.

Munakoiso puhkesi kukkaan kauniisti. Sääli, että ainakin ensimmäiset kukat ruskistuivat ja tippuivat pois. :(

Ensimmäiset tomaatit sensijaan ovat kypsyneet!

...sääli vaan että ne on tosi pieniä :D Ensi kesänä kasvatan rohkeasti isompia kavereita. Makeita nämä olivat kyllä!

Ehkä meillä kasvaa ensi kesänä myös meloni parvekkeella? Tämä on vaan parasta kesällä.

Paahdetut uudet perunat oman parvekkeen yrteillä höystettynä.
Sunnuntain hurrycurrysta on tulossa jo perinne!

Ostin ensimmäistä kertaa ikinä 5kg laatikon mansikoita ja pistin ne pakkaseen. Polka on lajikkeista paras.

Lauantaina vietettiin ensin melkein 8 tuntia lintsillä ja sen jälkeen vietettiin iltaa ihanimmissa puutarhajuhlissa ikinä. Ihania ihmisiä, hyvää ruokaa, nuotio, pimenevässä kesäillassa kumiseva läskibasso ja huumaava onnellisuuden tunne. Näitä lisää heti <3

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Parvekepuutarhan kuulumisia

Parvekepuutarhaan kuuluu muutoin oikein hyvää, mutta kirvat ovat nyt saapuneet! Osasinkin odottaa tätä, mutta silti ärsyttää. Ilman taistelua en suinkaan luovuta.

Googlailin kirvojen torjuntaohjeita, ja tässä omia kokemuksiani:

Nokkosuute
Ei merkittäviä hyötyjä. Sotkee ikävästi jos sumuttelee yhtään runsaammin.

Neem-öljy

Vaikea löytää yhtään mistään (paitsi netistä tilaamalla). Soittelin läpi stockat ja plantagenit sun muut ja lopulta löysin neem-uutetta sisältävää hyönteiskarkotetta Ruohonjuuresta. Ei ole varsinainen torjunta-aine, mutta selkeästikin kirvat kaikkoaa jonnekin hetkellisesti. Tuoksuu voimakkaalle, ja tuo jostain syystä mieleen enoni kesämökin saunan. hmm.

Sivuhuomiona tästä on pakko mainita: Kun kyselin neemiä plantagenista, myyjä suositteli Provadoa. On kuulemma helppo käyttää ja kyllä kirvat kuolee! Nopea googletus kertoo kuitenkin Provadon vaikuttavan aineen imidaclopridin olevan mahdollisesti liitoksissa mehiläiskuolemiin ja olevan jopa hengenvaarallista esim. kissoille. Totesin että mielummin annan kirvojen syödä kasvini, kuin kannan moisia myrkkyjä kotiini. Muutenkin epäilyttää moisten aineiden käyttö hyötykasvien tuholaistorjunnassa...


Mäntysuopaliuos

Tuntuisi pesevän kirvat lehdiltä hyvin pois. Sumuttelun jälkeen parveke tuoksuu ihan mattolaiturilta.

Vesi & peukalo
Luomuimmat vaihtoehdot käyttämistäni keinoista. Säännöllinen vesisumuttelu tuntuu tehoavan, mutta jos jää yksikin päivä väliin, niin heti on kirvat tehneet vauvoja läjäpäin. Suurimmista kirvapopulaatioista pääsin eroon viemällä niistä kärsivät paprikan taimet suihkuun, ja suihkuttelemalla lehtiä ihan reippaasti.

Peukalolla liiskaaminen on työlästä mutta tehokkaan varmaa. Peukalon käyttäminen tuntuu myös henkilökohtaisimmalta kostomenetelmältä silloin kun kirvat riepoo eniten.

Leppäkertut
En ole vielä kokeillut. Pelkään, että kertut joutuisivat parempiin suihin apulaispuutarhuri Hyrrän päivystäessä.



Tomaatit ovat jo melkein mun kokoisia.

Pikkuruisia raakileitakin on jo :)

Munakoisotkin kukkii ihan kohta!

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Kirppurointia ja currya

Tähän viikonloppuun on mahtunut kirppareilla luuhaamista niin myymis- kuin shoppailumeiningeissä. Parhaat löydöt näkyvät tässä. Marimekon kellotettu pellavahame sekä kaksi intialaista keittokirjaa. Viimeinkin intialaisia linssiohjeita! Uhkailin jo kanssa-asukkia, että meillä syödään intialaista niin kauan kunnes molemmat kirjat on kokattu läpi :D (Varoitus myös blogin lukijoille: intialaisia ruokaohjeita tiedossa ;))


Tällä kertaa kokkailin kuitenkin jamien ohjeella jo kertaalleen hyväksi havaittua currya. Tässä oma sovellukseni ohjeesta, joka alunperin löytyy Jamie Oliverin kirjasta Alastoman kokin paluu. Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty lammasta, mutta tähän sopii melkeinpä mikä vaan vihanneksista äyriäsiin ja juustoon.

(Tässä sovelluksessa oiottiin monta mutkaa suoriksi, kun piti saada nopeasti sapuskaa pöytään nälkäisille kirpparimyyjille!)

Jamien "Peterin lammascurry" Mustikkaisen tapaan

broilerin fileesuikaleita
keitettyjä uusia perunoita (eilisen jämät)
pieni uudensadon kukkakaali

1 prk tomaattimurskaa
n. 3-5 dl liha- tai kasvislientä (tässä käytin kantarellifondista tehtyä lientä)
kourallinen tuoretta korianteria ja minttua
3 reilua ruokalusikallista turkkilaista jugua


curry-maustetahna

2 kukkurallista teelusikallista jeeran siemeniä
2 kukkurallista teelusikallista korianterinsiemeniä
mustapippuria
kanelia n. teelusikallinen
3 kokonaista kardemummansiemenkotaa
suolaa

inkivääritahnaa
chilitahnaa
sipuli
3 valkosipulinkynttä
tuoretta korianteria (parvekkeelta)


Mausteet jauhetaan ensin morttelissa hienoksi, jonka jälkeen kaikki mausteseos ja loput ainekset hienonnetaan tahnaksi Bamixilla.

Tahnaa kuullotetaan kuumalla pannulla hetki, ja fiilistellään uskomatonta tuoksua, joka todennäköisesti leviää rapussa naapureidenkin iloksi. Pannulle lisätään broilerfileet ja paistellaan pintakypsiksi. Lisätään tomaattimurska ja liha/kasvisliemi. Annetaan muhia vähintään 30 min.

Lisätään curryyn kasvikset ja muhitellaan taas 20-30 min. Lopuksi sekoitellaan vielä soppaan jugurtti ja tuoreet silputut yrtit. Nautitaan Jamien kehotuksesta kylmän oluen kera.


Naan-leipä tästä jäi vielä puuttumaan, mutta ehkä sitten ensi kerralla! Lopuksi jatkoin ruokaa vihreillä pavuilla, joten saadaan tästä runsaat eväät vielä huomiseksikin.