sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Hyvien hetkien päivä

Tämä lauantai on ollut mahtavien pienten hetkien suma. Kiitos saksalaisten vieraidemme, aamu alkoi omenapaistoksella. Parhausmies todisti parhautensa vielä ehdottamalla kylkeen suklaajätskiä. Oi, onnea! 



Päivällä saimme ihania pikkutyttöjä kylään. Mietinkin tänään miten hienoa on olla kummitäti kahdelle pienelle tytölle ja nähdä mihin mahtavuuksiin tytöt joskus vielä yltävät. 


Posti toi perjantaina tuomisia Black Milkiltä. Halloween-malliston bee skater on jotakuinkin täydellinen. Ja mikäs sen parempaa kun pääsi samontein ulos uudessa mekossa. Miehellä oli keikka Libertessä, joten siellä siis minäkin mehiläismekossani. 

Hieman epäilin lokakuiseen harmauteen astumista hörppiessäni rommiglögiä sohvan nurkassa. Onneksi totuus oli kuitenkin parempi kuin miltä sää ikkunasta näytti.  Kylmänä vihmovan sateen sijaan ulkona olikin lempeä, paksu sumu eikä yhtään kylmä. 


Mietin että päiviä saisi olla useamminkin. Ja sitten tajusin että kyllähän niitä onkin. Sitä vaan aina unohtaa elää niitä pieniä hyviä hetkiä, kun koko ajan murehtii tulevaa tai miettii mennyttä. 

Tämän syksyn tärkeimpiä opetuksia on ollutkin juuri se, että pitäisi koittaa elää juuri nyt. Mitään muuta kuin ei oikeasti ole olemassa. 

Ei tulevaisuudesta kukaan tiedä mitä siellä odottaa. Eikä jo tapahtuneet asiat muutu miksikään murehtimalla. Jos jatkuvasti pään sisällään käy läpi mennyttä tai tulevaa, jää ne juuri nyt tapahtuvat asiat kokonaan elämättä. 

maanantai 21. lokakuuta 2013

Spagettikurpitsan paluu

Aloin kaivelemaan hyväksitestattua spagettikurpitsareseptiä blogistani ja ihmettelin kun sitä ei löydy. No löytyi se sitten, mutta luonnoksista. No höh, tässä tulloo vuoden verran myöhässä. Löydän sitten ensi vuonna. 

Viime syksynä perehdyin kurpitsoihin enemmänkin, sillä päätin että siitä oranssistakin kurpitsasta on saatava aikaiseksi jotakin syöntikelpoista. Kokemukseni talvikurpitsoista kun olivat lähinnä peruskoulun kurpitsapikkelssistä. Siis siitä ällömäkeasta keltaisesta säilöntälitkulle maistuvasta ällökkeestä.

Tartuin pari vuotta sitten rohkeasti butternut kurpitsaan ja siitä syntyi ihan hyvän makuinen kurpitsarisotto.

Mutta mihin muuhun talvikurpitsa taipuu? Olisin halunnut tehdä juttusarjan "Kuinka kurpitsa selätetään" ja kertoa mitä kaikkea herkullista kurpitsasta saa aikaan. 

Harmillisesti kurpitsakokeiluni menivät (rieskaa lukuunottamatta) hieman mönkään. Kurpitsa-linssikeitto näytti ulkoisesti ydinjätteeltä. Se oli niin kammottavan näköistä etten itse pystynyt sitä syömään. Positiivista tässä lienee se että keksin ihan uuden värin: oranssi kurpitsa+ vihreät linssit + kurkuma = neonruskea (Mies urhoollisesti söi keiton pois, ja kehuipa jopa makuakin.)

Ei onnistuneet myöskään paahdetut kurpitsansiemenet. Näin paljon vaivaa, jotta sain rihmaston erotettua siemenistä ja ihan ohjeen mukaan paahtelin uunissa. No tuliko ihania rapsakoita? No ei tullut. Ensin luulin paahtaneeni niitä liian vähän aikaa, kun lopputulos muistutti suutuntumaltaan ja maultaan lähinnä kaarnaa. Paahdoin lisää, ja sain hiiltyneitä siemeniä. Ei mennyt tää niin kuin Strömsössä, ei. 

Sinnikäs kun olen, en silti luovuttanut. Siirryin seuraavaan kurpitsalajikkeeseen, spagettikurpitsaan. Tämä olikin kokeilevan keittiön riemuvoitto! Onnistumisen kunniaksi resepti olkaa hyvä! (Vuoden myöhässä, mutta kuka näitä nyt muka laskee)

Spagettikurpitsaa valkosipulin, vuohenjuuston ja sitruunan kera 

1 spagettikurpitsa
Oliiviöljyä
Suolaa ja pippuria
Sitruunan mehu
Valkosipulia
Persiljaa
Vuohenjuustoa/ jotain muuta hyvää juustoa esim. parmesania.

Halkaise kurpitsa pituussuunnassa ja kaivele siemenet + rihmastot pois. Jos saat siemenistä aikaan jotain syömäkelpoista, kerro mullekin kuinka se tapahtuu. 

Leikkauspinnoille ripaus suolaa, pippuria ja oliiviöljyä ja puolikkaat uuniin 225 astetta ja 30-45min.
Ota kypsä kurpitsa uunista ja riivi kurpitsan sisus irti haarukalla. Saat aikaiseksi spagettimaista mössöä. Kuullota pannulla valkosipulia öljyssä ja heitä sekaan kurpitsa. Lisää silputtu persilja sekä sitruunamehu. Lisää lopuksi haluamasi juusto ja syö. Hämmästele että maailmaan mahtuu ihan uusia vihannestuttavuuksia, jotka ovat erittäin maistuvia!

(Tässä oli vuosi sitten otettu kuva kurpitsaruuasta vielä n. 15 sekuntia sitten, ja sitten onnistuin senkin sössimään ja se hävisi bittiavaruuteen. ;(( )


lauantai 19. lokakuuta 2013

Kattilassa tapahtuu!

Iih! Nyt se on täällä!

Se jaksaa leikkiä loputtomiin kaikella mikä vähänkin liikkuu.
Se pitää lintumaista ääntä ja toisinaan kuulostaa ihan rääpäleeltä.
Sen voi napata kainaloon yhdellä kädellä.
Se käpertyy öisin miehen kainaloon ja päiväunille minun syliini.
Aamuöiset herätykset ovat lähinnä hellyyttäviä (vielä).

Apinalaumamme lisääntyi siis yhdellä pikkumarakatilla torstaina.

Tässä on meidän pieni Toivo-kissa!





Voi Toivo <3

En yhtään muistanut että kissat ovat pentuina näin pikkuruisia ja hassuja.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Viikon kirppu ja rieska

Jokunen postaus sitten mainitsinkin että rieskat on olleet meillä nyt kovassa suosiossa. Äitini toi meille kesäkurpitsan, joka kokonsa puolesta vaikuttaisi ruokkivan meidän kahden hengen perhettä koko talven ajan. Päädyin olosuhteiden pakosta etsimään siis uusia käyttötapoja kesäkurpitsalle, ja löysin rieskan. Oivalsin että jos rieskaan voi laittaa kesäkurpitsaa, voi sinne laittaa ihan mitä vaan. Ja nyt meillä on tehty rieskaa sitten perunasta, porkkanasta, kurpitsasta, bataatista ja tietty siitä kesäkurpitsasta. Viimeisinpään satsiin heitin myös yhden kurttuisen ja kuivuneen omenan, joka olisi varmasti jäänyt syömättä ja kasvattanut biojätemääräämme.

Rieska onkin siitä armelias, että sen sisuksiin voi heitttää myös ne jääkaapin perälle unohtuneet, pehmenneet juurekset, jotka muutoin jäisivät taatusti syömättä. Lisäksi rieskaan saa upotettua kaikki kaapinperällä pyörivät hiutaleet, jauhopussien jämät, siemenet yms. Meillä kaappeihin on siunaantunut jostain käsittämätön määrä kaurahiutaleita (emmekä kumpikaan ole oikein puuroihmisiä) ja veljeni ujuttamana paahdettua pellavarouhetta, jolle ei ole löytynyt mitään järkevää käyttötarkoitusta. Rieskaan uppoavat nämäkin! Ja löytyykö kaapista epäilyttävä maitotuote, jossa päivämäärä on mennyt jo ohitse? Ei hätää, rieskaan vaan!

Tässä siis oiva tapa muuntaa biojäte herkuksi ja pienentää samalla omaa hiilijalanjälkeään. Ekojeesus kiittää.

Rieskaan on hankala antaa tarkkaa ohjetta, kun itse teen tämän aika mututuntumalla. Oleellista on että taikina jää löysäksi. Valmiin taikinan koostumus muistuttaa enemmänkin paksua puuroa, kuin taikinaa. Tässä suuntaa antava ohje.

Haluamasi vihannekset keitetään kypsäksi ja soseutetaan keitinvesineen. Kuvassa oleviin rieskoihin tuli kolme ruttuista porkkanaa, yksi ruttuinen omena ja köntsä kesäkurpitsaa. Keitinveteen voi laittaa hieman suolaa. (Luonnollisestikin rieskan voi tehdä myös jämäksi jääneestä kasvissosekeitosta.)

Soseutuksen jälkeen annetaan mössön jäähtyä. Tämän jälkeen taikinaan sekoitetaan yksi muna ja haluamasi maitotuote. Yleensä olen heittänyt sekaan ihan vaan maitoa, mutta hapankerma on todettu käytössä oikein hyväksi myös. Tässä vaiheessa koostumus on yleensä löysä velli. Taikina kantsii muuten tehdä suoraan siihen kattilaan, niin ei tule turhaa tiskiä.

Seuraavaksi olen lisännyt taikinaan hiutaleet ja muut. Tässä tapauksessa noin pari desiä kaurahiutaleita ja desin verran paahdettua pellavarouhetta. Seuraavaksi lisään taikinaan jauhoa sen verran että koostumus miellyttää.

Löysää taikinaa mätkitään lusikalla uunipellille, leivinpaperin päälle kökkösinä. Kökköjen päälle ripotellaan hieman jauhoja ja taputellaan rieskan näköiseksi lettusiksi. Rieskoja paistellaan uunissa 225 asteessa noin 10-15 min, kunnes saavat kauniin värin.

Rieskat ovat parhaimmillaan uunista tulleina, mutta me säilötään ylijääneet jääkaappiin ja lämmitetään leivänpaahtimessa. Juuri tällä hetkellä en tiedä parempaa herkkua kuin lämmin rieska voin kera.



Kuvissa näkyy myös tuorein kirppislöytö eli mummolafiilistä huokuvat kukkalautaset, jotka ovat pohjassa olevan leiman mukaan Norjasta kotoisin. Myös kukkavaasi on ostettu lähikirppikseltä.










perjantai 11. lokakuuta 2013

Ilmapallogate ja ihmiskunnan typeryys

Tunnen tarvetta avautua.

Varmaankin jokainen suomalainen tänään facebookkinsa avannut on nähnyt videonpätkän, jossa stockan vartija vie kaksivuotiaalta ilmapallon kädestä.

Itsekin suivaannuin tästä ja pistin videon jakoon ja kommentoinpa jopa Hullujen Päivien facebooksivuillekin. Sitten jäin lukemaan muiden kommentteja ja alkoi tosiaan ärsyttää.

Ensin homma meni kivasti. Isä on pikkupoikansa kanssa hullareilla ja kaksivuotias saa kivalta myyjältä ilmapallon. Myyjä toimi tilanteen mukaan, käytti maalaisjärkeään ja kaikki oli tyytyväisiä. Myyjä olisi voinut tietty sanoa että, "Sori, ei me saada antaa niitä". Ja oltais ehkä vältytty koko hässäkältä. Pikkuinen ei ehkä olisi hukkunut ryysikseen, ja vaikka olisikin, niin nyrpeä infotäti olisi kohta kuuluttanut että itkuinen piltti odottaa isäänsä infossa.

Ilmapallo kuitenkin annettiin pikkupojalle. Ja sitten alkoi tapahtua. Nyrpeä infotäti hermostui ja usutti vartijan hakemaan tämän arvokkaan omaisuuden äkkiä takaisin. Einiitäpallojasielläniinvaankaikillejaellasaatana. Koska hei, ehkä ne ihmiset ei nyt osaakaan ostella asioita, kun sieltä osastolta puuttuu pallo, joka kertoo mitä uutta on tänään tullut! Nyt ne ihmiset kävelee siellä elämänsä ulkoporeallastarjouksen ohi!

Sitten kuvataankin jo videota, jota jakaa kohta kaikki tuntemattomat tyypit somessa. Stocka on ilmeisesti vähän jäässä, kun yrittää ensin poistaa videota fb-sivuiltaan ja pyyhkiä homman maton alle. Ei näin. Sitten koko homma leviää käsiin. Ihmiset vuoronperään syyttelee stockaa, myyjää, infotätiä, vartijaa ja pojan isää. Kaksivuotiaan vika tämä ei kait kenenkään mielestä kuitenkaan ollut? Muttaherramunjee! Nyt Stocka Boikottiin! Hullut Päivät boikottiin!

Mutta kyse oli ilmapallosta. Ilmapallosta. Ei ole niin vakavaa.

Ja kuka nyt on taas mitä boikotoimassa tämän takia? Onko nää tyypit vaan trollaamassa siellä? Onko ne ihmisiä, jotka ei ikinä edes muutenkaan käy siellä shoppaamassa? Onko ne ihmisiä, jotka haluaa antaa tukensa tämän tragedian kokeneelle perheelle facebookissa ja sanoo boikotoivansa koko hommaa, mutta töiden jälkeen hakee salaa stockalta keltaisia kasseja täynnä turhanpäiväisyyksiä? Vai onko ne oikeasti ihmisiä, joille Hullut Päivät on aina vuoden The Shoppailutapahtuma, mutta nyt ne kymmenen vuoden päästäkin ajattelee että kiva olis ostella hullareilta roinaa, mutta pakko on boikotoida kun ne vei kaksivuotiaalta ilmapallon sillon mustana vuonna 2013?

Paljon melua ilmapallosta. Ei hätää, haamu! Minä tulen hakemaan tarjousvuohenjuustoa seuraavillakin hulluilla päivillä. Paitsi jos joku ilkeä kaksivuotias on nyysinyt sieltä ilmapallon, enkä löydäkään juustohyllylle.

Stocka voisi tämän vuoksi pitää ensin henkilökuntapalaverin, jossa sovittais että lopetetaan se pingottaminen. Ja sitten laittaa vartijat jakamaan ilmapalloja kaikille kaksivuotiaille.

------------------------------------------------

Ja sitten tää Valion jugurttikohu. Venäjälle ne tekee pelkästään lisäaineettomia tuotteita, mutta suomalaisille syötetään vain lisäainemoskaa. No meillä ollaan kyllä syöty jo aika pitkään Valion lisäaineettomia tuotteita. Ei oo pakko ostaa paskaa, jos ei halua. Niin kauan kun ihmiset ostaa lisäainemoskaa, Valio tuo tuotteita kauppaan ja nauraa pankkiin mennessään. Jos ei niitä kukaan ostaisi, niin ei kai niitä tehtäisi. Yksinkertaista.

-------------------------------------------------

Eikä siinä vielä kaikki! Oletteko koskaan istuneet vaikkapa lääkäriaseman tai terveyskeskuksen odotusaulassa ja ihmetelleet miksi siellä on telkkari, kun se ei ole edes päällä/ siellä näkyy pelkkä teksti-tv/ se on päällä mutta ilman ääniä. Ja sitten te käytte kysymässä vastaanotosta että voisko pistää salkkarit* tulemaan ja vieläpä äänien kera? Mutta saatte vastaukseksi hämmentyneen "Ei se nyt oikein käy". Mä voin kertoa miksi. Kun siellä on päätetty palaverissa että nyt on ylen teksti-tv:n etusivu ihmisiä viihdyttämässä ettei kukaan vaan häiriinny vahingossakaan.

----------------------------------------------------

Ei ole oikeasti niin vakavaa. Mikään. Piste.

Haluankin nyt jakaa ilmaisia neuvoja. Näitä saa noudattaa kaikki ihan vapaasti.

Ensin kuitenkin yksinkertaista asiakaspalvelun matikkaa:

Asiakkaalla on hyvä mieli = Se kertoo siitä ehkä yhdelle kaverilleen.
Asiakkaalla on tosi hyvä mieli = On saanut ehkä jotain ekstraa = Asiakas kertoo siitä facebookissa ja kohta siitä tietää sen 300 lähintä kaveriaan = lisää asiakkaita yritykselle
Asiakkaalla on paha mieli = Se kertoo siitä facebookissa ja kohta siitä tietää 10 000 ihmistä = boikotti!

Ja sitten niitä neuvoja.

1. Palvelun tuottaja/ Yrittäjä/ Asiakaspalvelija:
Jos asiakkaalle tulee hyvä mieli kun se saa ilmapallon taikka saa katsoa salkkareita, eikä siitä ole kenellekkään haittaa, saatika tule penniäkään rahallista tappiota. Go Wild! Toteuta asiakkaasi toive.

 2. Työntekijä:
Jos kollegasi taikka pomosi käskee tekemään jotakin tyhmää, on ihan ok kyseenalaistaa tehtävä. Jos tuntuu siltä että on väärin ottaa ilmapallo kaksivuotiaalta, älä tee sitä. Saattaa olla että olit oikeassa ja maalaisjärkesi käyttö palkitaan.

Kokeilin tuota itse työssäni, ja teki hyvää. Ihan kaikille.

(Okei. Jos teillä on sellainen pomo, joka saattaa vetää herneet nenuliin ja voi niin sanotusti laittomasti irtisanoa omaa järkeään käyttävät ihmiset, niin käytä omaa harkintaasi. Ja ehkä liity liittoon.)

3. Kuluttaja:
Sinulla on oikeus valita mihin rahasi käytät. Älä osta paskaa, jos et halua.

4. Tavallinen tallaaja aka. kanssafacebookkaja:
Jos maailmassa on virhe, on ok pitää meteliä.
Jos luulet että maailmassa on virhe, koska kaikki muut on sitä mieltä: Ajattele itse --> Tarkista pitääkö väite paikkansa (esim. oliko se leivänmuruja levittelevä mummo ihan oikeasti koiranmyrkyttäjä vai ruokkiko se siellä puskassa vaan puluja) --> Toimi! Ja hemmetti soikoon, boikotoi jos siltä tuntuu! Mutta vain silloin jos se on omasta mielestäsi ihan fiksua.

5. Ihan jokainen:
Relatkaa. Pingottaminen aiheuttaa terveyshaittoja ja vanhentaa ennenaikaisesti.
Ja ajatelkaa omilla aivoillanne. Aina ei tarvitse olla jotakin mieltä asioista vain siksi että kaikki muut on sitä mieltä.

Olen puhunut. Aamen.

*Kirjoittaja ei voi sietää salkkareita ja mielummin tuijottaa vaikka sitä kiinni olevaa telkkaria.

torstai 10. lokakuuta 2013

Menkää ulos, siellä on ihanaa!

Huhhuh, mikä päivä on ollut tänään! Aamulla sain oikein mieluisan sähköpostin, joka innosti ostamaan Hulluilta Päiviltä kaksi kissanlelua. Odotamme innoissamme siis perheenlisäystä, eikä millään malttaisi odottaa että täällä tassuttelisi kohta uusi pikkuapina! Toivotaan että natsaisi pian ja meille sopiva pentu osuisi kohdalle.

Töissä taasen on tiedossa oikein jännittäviä uusia kuvioita. Uudet tuulet ovat erittäin tervetulleita. Muutos, täältä tullaan! Energiapuuskassani hankin itselleni myös kuntosalijäsenyyden. Olen pitänyt kuntosalin nettisivuja auki välilehdellä ties kuinka kauan, ja viimein tänään sain aikaiseksi ilmoittautua. Vielä kun saisi raahattua raihnaisen ruhonsa salille saakka...

Otsikkoon liittyen, alla kuvia toissapäivältä. Töistä kotiin tullessani nappasin mukaani omenan evääksi ja lähdin ihastelemaan syksyistä luontoa. Pakko oli pysähtyä ihmettelemään että tosissaanko meidän naapurusto on näin upea!









Ulkona oli paksu sumu ja ruska näytti upealta. Eilen aamulla matkalla bussipysäkille totesin keltaisten vaahteroiden alla ylipirteänä että "Ihan kuin kävelisi auringossa!"

Ollakseen sateinen lokakuu, olen uskomattoman hyvällä tuulella ja positiivinen. Niin positiivinen että itseänikin hämmentää tämä. Synkistelijästä ärsyttävän ylienergiseksi ilopilleriksi vain muutamassa päivässä? Ehkä se on uusi ajattelutapani, ehkä äidin tuomat tyrnimarjat taikka d-vitamiini. Sama se, toivottavasti tätä jatkuu.

Mutta mitä muuta voi olla kun ulkona on näin kaunista ja sumuisessa säässä tarkenee vielä kevyessä vaatetuksessa. Ilma tuoksuu merelle ja syksylle. Jaloissa rapisee lehdet ja tammenterhot. Hanhet kaakattavat taukoamatta ja sumutorvien äänet ilmoittavat että lähistöllä on laivoja. En muuttaisi mitään. Pää poksahtaa kohta kaikesta ihanuudesta!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Nyt olen nähnyt kaiken.

Meillä olisi pitkästä aikaa halloweenina naamiaisbileet. Kivaa! Miehellä on idea jo etenemässä toteutusvaiheeseen. Itse vielä pähkäilen miksi pukeutuisin.

Ajattelin siis etsiä internetistä inspiraatiota. Ainakin internet näyttää olevan sitä mieltä että seksikkyys on halloweenina kaikkien naisten juttu. Ja kyllähän kaikki on jo nähneet seksikkään poliisin, seksikkään hoitsun, seksikkäät disney-prinsessat jne. Osa asuista näytti kyllä siltä että niissä ei kangasta ole suotta tuhlattu. Luonto kiittää luonnon ystävää tuhlaamattomuudesta, mutta mikäli linkittäisin ko. kuvia blogiini, joutuisin todennäköisesti varoittamaan lukijakuntaani aikuisille suunnatusta sisällöstä.

Kiitos googlen kuvahaun tämä pacman-asu alkaa tuntua omimmalta asuvalinnalta.



 

Oletko ehtinyt esiintymään naamiaisissa jo seksikkäänä sisäkkönä ja seksikkäänä lumikkina? Ei hätää, tänä vuonna voit olla seksikäs pizza slice.

 kuva

Tai mikäli haluat tuoda esille huolta ympäristöstäsi ja merien tilasta? Seksikäs tappajavalas on asusi!



Pieniä lapsia kotona? Mikset siis pukeutuisi seksikkääksi teletapiksi? (okei, tää oli jo tosi huono)




Ja viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä. Jokaisen nörttitytön unelma-asu, seksikäs chewbacca. Ehhem.




Yandy.com:ista löytyy yli 2400 asua kategoriasta sexy halloween costume. Tiedä sitten tuijottelinko näitä kuvia liian kauan vai suliko aivoni totaalisesti, mutta aloin miettimään että josko sittenkin olisin tänä vuonn seksikäs Freddy Krueger? Tai sitten ei. Kaikki tämä seksikkäiden asujen katselu saa harkitsemaan pukeutumista pilkkihaalariin. Yandylta löytyisi tähänkin tosiaan varmaan joku seksikäs pilkkijäasu.

On muutes varmaan blogini historian ja tulevaisuuden ainoa postaus missä on käytetty näin monta kertaa sanaa seksikäs. En malta odottaa hakusanahittejä tälle postaukselle! Nyt menen katsomaan Breaking Badia enkä googlaa enää yhtään halloween asua. Ainakaan tänään.




Hellanduudeli kävi täällä - eli kissat vs. koirat


Vanhempieni puudeli piti meille seuraa muutaman päivän. Mitä sitten tapahtuu kun tuo duudelin kissakotiin? Kissa päättää muuttaa asunnon toiseen päätyyn, eikä sitä juurikaan näe muulloin kuin ruoka-aikaan.

Oman haasteensa tähän kissa-koira-asetelmaan tuo tiukalla dieetillä oleva kissa, joka hullaantuu koirannappuloista. Ja koiruuden mielestä kissan diabetesruoka on tietenkin parasta ikinä. Koitettiin ruokkia kissa aina silloin kun koira on ulkoilemassa, mutta puudeliduudeli oppi nopeasti että heti ulkoilun jälkeen on tarjolla kissanherkkuruokaa. Päätin sitten että ei kai tähän kukaan kuole jos kissa syö muutaman päivän satunnaisesti koiranruokaa ja päinvastoin. krhm.





Kissoissa parasta on se että niiden kanssa voi löllöttää sohvalla eikä tarvii mennä ulos jos ei huvita. Koiruuden kanssa ulos on mentävä, oli sää mikä tahansa. Eräälläkin aamulenkillä, huuruista maata katsellessa, mietin että läpsyt oli nyt ehkä turhan optimistinen kenkävalinta ensimmäiseen pakkasaamuun. Kissan kanssa voisi juoda aamukahvia sohvalla autuaan tietämättömänä mistään aamupakkasista. Duudelia onneksi kiinnostaa lenkkeily jopa vähemmän kuin sen ulkoiluttajaa ja kipittää mielellään takaisin sisään kun biisnekset on niin sanotusti hoidettu. Duudeli on jopa hieman hämmentynyt kun sitä viedään metsälenkille, joten ei tarvi optimistin kauaa täristä lokakuun aamussa läpsyt jalassa.



Valokuvauksellisesti tämä on kyllä mahdoton. Sirkustemppuja häsläävä musta koira tarvitsisi vähän paremmat kuvausvehkeet kuin iphonen. Noh, nyt ei ollut.

 

Hellanduudeli tykkää leikkiä villasukilla ja odottaa aina iloisena kotiinpaluuta. Itseasiassa kukaan ei todennäköisesti ikinä tule iloitsemaan kotiinpaluustani niin valtavasti. Sillä ei ole väliä onko poissa kotoa 2 tuntia vai 2 minuuttia, oven takana odottaa aina hihkuva puudeli, joka haluaa osoittaa innostuksensa tekemällä voltteja ja piruetteja. Kissa sen sijaan tulee moikkaamaan ovelle jos jaksaa. Aina ei kiinnosta.

Duudeli on toki myös mahtava ja pelottava vahtikoira, joka päätti että meitä on suojeltava hesarinjakajalta, joka kehtaa könytä rappukäytävässä kolmelta yöllä. (sori naapurit) Vahtikoiran tehtäviin kuuluu olennaisesti myös tarkistuskierrokset, joilla nukkuvia ihmisiä käydään säännöllisesti nuolaisemassa olkapäästä. Kissa ei herätä eikä vahdi. Kissa odottaa oven takana aamuisin kunnes kuulee heräämisen merkkejä, silloin sopii hypätä kainaloon hurisemaan ja aloittaa kovaääninen ruuankerjuu.

Siitäkin huolimatta että hellanduudelilla on kaikkia mahtavia ominaisuuksia, ei tullut meistä koiraihmisiä. Sen sijaan harkitsemme vakavasti toisen kissan hankkimista. Mies tosin taitaa olla autuaan tietämätön pentukissojen yörallista ja ihanasta aamuherätyksestä, kun joku puree varpaitasi neulanterävillä hampaillaan. Tai siitä että pikkukissoilla on tapana kiipeillä joka paikkaan ja pieniä kynnenjälkiä löytyy tämän vuoksi ihan kaikkialta. Siitä huolimatta. Kissat  <3






keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Syväluotaava analyysi blogini sielusta

Hyvällä blogilla pitäisi olla ilmeisesti joku selkeä aihe ja kohderyhmä. Kun silloin joskus muinoin aloin bloggaamaan, oli pyhä tarkoitukseni pitää käsityöblogia, joka olisi samalla vähän niinkuin oma arkistoni. Mutta sitten menikin vaikeaksi kun en osannut olla kirjoittamatta kaikista muista siisteistä jutuista.

Syyllisyys painaa kun suuri osa lukijoistani eksyy tänne blogilistan kautta hakusanalla neuleblogi. Pitäis vissiin siis neuloakin jotakin? Mutta mitä jos just ei huvittais? Mitä jos tahdon vaikkapa kertoa tomaatinkasvatuksesta, kissannassuista, leffafestareista tai tehdä syväanalyysin kurpitsan sielunelämästä? Ehkä tämä blogini onkin siis semmoinen lifestyleblogi (yyh, hirvee sana).

Olen huomannut että olen muutenkin elämässä sellainen tyyppi että suhtaudun intohimoisesti moneen eri asiaan ja on vaikea löytää vain yhtä asiaa joka olisi ns. mun juttu. Haitanneeko tuo kuitenkaan ketään.

Minkälaisilla hakusanoilla tänne blogiini sitten eksytään?  

kotonalöllöttelyloma

Jes tän mä hanskaan. Tai ainakin kuvittelen hanskaavani. Ehkä mun pitää googlaa mitä on kotonalöllöttely?

koska mies oli

Koska mies oli mitä? Maailman paras? En osaa antaa selityksiä muuhun ^___^

farkkujen valkaisu

Jes! Kloriitilla valkenee!

värikkäät farkut

Ja dylonilla värjäytyy.

bataattirieska

Bataattirieskoja voiskin taas tehdä. Nyt meillä on syöty vaan perunarieskoja, porkkana-perunarieskoja, kesäkurpitsarieskoja ja kurpitsarieskoja. Mmm.
Rieska - tuo nahistuneiden vihannesten viimeinen leposija.

uff löydöt

Mäkin tykkään kyllä stalkkaa muiden ihmisten kirppislöytöjä. Ja sitten kateellisena manailla että miksi en ikinä löydä mitään yhtä kivaa.

koska mies

Niin mitä? Emmä tiedä vieläkään. Ehkä blogini seuraava aluevaltaus on selvittää miksi mies tekee mitä tekee.

goottimekko

Hmm. Ei vissiin löytyny täältä?

kumihanskat hiki

Onko tähän muuta vastausta, kuin että ota nyt hyvä ihminen ne hanskat pois kädestä ja lopeta googlaaminen.



Ööhöm. En ehkä (ainakaan vielä) lisää blogiini mitään miehiin taikka goottimekkoihin liittyvää kategoriaa. Mutta jatkan hyväksi havaitsemallani linjalla. Olkoon tämä nyt sitten virallisesti käsityö-puutarha-ruoka-elokuva-kissa-höpötys-blogi.

maanantai 30. syyskuuta 2013

Päivä jälkeen R&A:n

10 päivää leffafestaria hujahti ohi nopeasti. Rakkautta & Anarkiaa traileri oli tänä vuonna poikkeuksellisen raivostuttava. En ollut ainoa festivaalivieras, joka myhisi onnellisena, kun trailerista näytettiin avajaiselokuvan jälkeen aina lyhennetty versio.

Leffat olivat tänä vuonna tasaisen hyviä. Mitään pään räjäyttävän mahtavaa ei valitettavasti osunut kuitenkaan kohdalleni, Samsaraa lukuunottamatta. Edes Adèlen elämä ei mielestäni vastannut ennakkohypetystä. Tai ehkä juurikin siksi. Jos en olisi elokuvalta mitään odottanut, ehkä minäkin olisin pitänyt siitä hulluuteen asti, kuten Cannesin filmikriitikot. Adélen elämä tulee muistaakseni joulukuussa elokuvateatterilevitykseen, joten käykää katsomassa ja päättäkää itse.

Toinen levitykseen tuleva ranskalainen elokuva Päivien kuohu oli enemmän makuuni. Unenomainen, hassutteleva ja hieman psykedeelinen rakkaustragedia sopi mielentilaani täydellisesti. Nyt haluaisin lukea myös kirjan, johon elokuva perustuu.

Adélen elämä -osat 1 ja 2.  Kuva 


Päivien kuohu. Kuva

Omiin suosikkeihini kuului myös Wadjda. Ensimmäinen kokonaan Saudi-Arabiassa kuvattu elokuva on tyttöenergiaa täynnä. 

 
Wadja haluaa polkupyörän. Kuva 

Muistan miettineeni elokuvateatterin pimeydessä että jos olisi yksi elokuva, joka jokaisen ihmispökäleen pitäisi nähdä, se olisi Samsara. Ihan vaan vaikka siksi, että muistaisi ettei se oma napa todellakaan ole maailman napa. Huikeaa että elokuva, jossa ei ole yhtään vuorosanaa, voi olla niin mykistävä ja samalla herättää niin paljon ajatuksia.




 Kuva

Ei niin yllättäen intialaiset elokuvat veivät sydämeni tänäkin vuonna. Jos pitäisi valita mielestäni festivaalin ihastuttavin elokuva, olisi se Barfi!. Yhtään en ihmettelisi jos Barfi veisi vieraskielisen elokuvan Oscarin. 

Filkkarit huipentuivat omalta osaltani vielä perinteikkääseen tapaan viimeisen sunnuntain Bollywood-päivänäytökseen Bio Rexissä. Yeh Jawaani Hai Deewani edusti perinteikkäämpää Bollywood-elokuvaa tanssikohtauksineen. Bollywood on minulle guilty pleasure, joka jaksaa rakastuttaa aina vaan!


Barfi! Kuva

Yeh Jawaani Hai Deewani. Kuva


Erikoismaininnan antaisin vielä Storm Surfersille. 3D surffielokuva, mitä muuta nojatuolimatkaaja voisi toivoa? Tämän lähemmäs jättiläisaaltojen surfausta tulen tuskin koskaan pääsemään. Niitä harvoja kertoja, kun voi elokuvan jälkeen sanoa että 3D toimi! (Vaikka lasit eivät meinanneet toimiakaan. Vasta neljännellä yrityksellä sain toimivat kakkulat nenälleni ja pääsin aaltoihin. En myöskään ollut ainoa, joka tuskaili rikkinäisiä laseja. Olisikos kaluston päivityksen aika, Finnkino?)  

Mielestäni Storm Surfers olisi toiminut mainiosti jo pelkästään ambienttina flowna ilman suurempia tarinoita.  Mudia katsoessa totesinkin että vesistöjen tuijottelu on kovin meditatiivista ja samoihin fiiliksiin pääsi kivasti Storm Surfersia ihastellessakin. Vaikka flow keskeytyikin viisikympisten teinimiesten höhöttelyihin, ihastelin kateellisena miesten suhdetta surffaukseen ja elämiseen.

Filkkareiden oheen kuuluu elokuvien, leffamässyähkyn ja vääräänaikaannaurajien lisäksi oleellisesti filkkarityypit, joita näkee vain festareiden aikaan. Mahtavuutta että vuodesta toiseen samat tyypit istuu samoilla paikoilla samoissa leffateattereissa. Lisäksi elokuvien välissä ehtii näkemään ystäviä kahviloissa ja käymään jo perinteikkäästi filkkarisusheilla lasipalatsin Itamaessa. Onneksi ihan kohta on Night Visions, joten ihan filkkaritta ei tarvitse olla kauaa. R&A, me nähdään taas ensi vuonna!

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Black Milk Halloween

Aah. Mikä saa kolmekymppisen naisen hurahtamaan ja syytämään viimeiset rahansa vaateriepuihin? Tällä kertaa kyseessä ei ole luivittonit tai mitä niitä nyt on vaan australialainen vaatemerkki Black Milk Clothing. Firman slogan on Give Me Nylon or Give Me Death. Eli kyse on kaikenlisäksi muovisista vaateista. Yhhyh sanois materiaalitietoinen Mustikka, mutta härregyyd, kun tuntuu polyester iholla ihanalta.

Muovivaatteet ei katoa maailmasta ikinä minnekään, mutta onneksi nämä ei ole ihan kertakäyttöriepuja. Ja jos hirveä hinta saa silmät sulamaan, niin aina voi lohduttautua sillä että jos riepuihinsa kyllästyy, ne voi myydä evilbayssa tuplahintaan. Ihmeellinen on maailma. Mahtavuutta näissä australialaisissa muovivaatteissa on tietty myös se että näitä tekee siellä australiassa ihan aikuiset ihmiset. Selittää siis osaltaan kallista hintaa.

No hölinät sikseen tässä poimintani heidän seuraavasta Halloween mallistosta. Mullehetinämä!



Splatter-kuosista kaikki lähti. Näin kyseistä kuosia olevat pöksyt filkkareilla vuosi sitten ja siitä seurasi himmeä googlettaminen, että mistä noita oikein saa! Lopulta tilasin itselleni splatterin sijaan meduusa- ja galaksipökät. Tuo vitivalkoisuus yhdistettynä oman hipiäni vitivalkoisuuteen on meinaan aika brutaalia. Mutta ihastella saan silti!


 Mehiläismekko mulle heti, kiitos!


Ja zombeja zombie-tytölle ofcourse. Hyvä että ne on alkaneet tekemään näitä kivoja mekkoja kanssa, niin ei tarvi selitellä mihin yksi nainen tarvii niin monia legginsejä. Koska mekkojen ostelemista ei tarvi selitellä kenellekään.



Nää on niin ihastuttavan morbidit kissanaispöksyt. Kuosin luut kuuluvat siis kissaeläimelle. Nämä ihastukset tosin ovat myynnissä vain 48h, joten pitää olla vikkelä jos nämä itselleen tahtoo.


Ja vielä vikkelämmät sormet tarvitsee, jos tämän hamosen mielii. Hametta on tehty vain rajallinen määrä ja kokemus kertoo että limited tuotteet menevät kaupaksi yleensä minuuteissa. Hameissa ja mekoissa on muutes sellainen erikoisuus, että niissä ei ole helmapäärmettä. Ompelijaa tämä hieman ärsyttää, tuotteet kun muuten ovat erinomaisia laadultaan.


 Jeesh. Kummitustalo!


 Tykästyin tässä erityisesti siihen että takaosan helmaripelot muodostavat selkärankakuvion.





Ja just kun olin päässyt sanomasta että emmie kyl ainakaan mitään polyesterpaitoja ala niiltä tilaamaan, niin sitten ne tekee Freddy Krueger paidan. Sampesteri sentään.



Black Milkin sivuille pääset klikkaamalla ylläolevaa kuvaa. Sivuilta löytyy myös muut ihanuudet, jotka ovat tulossa myyntiin ensi tiistaina klo 9 australian aikaa.

Kuvat: Black Milkin blogista, facebook-sivuilta sekä Pinterestistä

torstai 26. syyskuuta 2013

Siivouspäivä

Olen ajautunut kummalliseen tilaan, jossa suunnittelen ja organisoin pääni sisällä koko ajan tulevaa. Tällainen toiminta on todella kuluttavaa ja melkolailla hyödytöntä. Jos töissä on kiireitä ja ongelmia, ei niitä ratkota kotona syödessä tai nukkumaan mennessä. Ei niille asioille oikeasti mahda sillä hetkellä mitään. Kannattaa mielummin nauttia siitä ruuasta, vapaa-ajasta ja nukkumisesta. Murehditaan ongelmia sitten kun ne ovat tosia juuri sillä hetkellä

Tästä johtuen olenkin nyt koittanut relata ja etsiä sitä oman elämäni festarifiilistä. Olen opiskellut mindfullnessia ja opetellut meditoimaan ja elämään läsnä hetkessä. Ei oo kuulkaa niin yksinkertaista miltä kuulostaa.

Eilen sitten imuroin ja puunasin kotia enkä ajatellut yhtään mitään muuta ja olin tosi läsnä. Ja se oli kuulkaas oikein puhdistavaa. Kodin lisäksi puhdistui pää. Mikäs sen parempaa kuin hikisen siivousurakan jälkeinen lämmin suihku, jonka jälkeen voi nuuskutella puhdasta kotia sohvannurkassa kera kahvin, keksien ja uusimpien käsityölehtien. 

Ja kuulkaas jänniä tapahtui! En tiedä mistä johtuu, lieneekö läsnäoleva imuraatiotuokio niin meditatiivinen kokemus, mutta luovuutta tuntuu pursuavan nyt joka tuutista. Tekisi mieli tehdä niin paljon kaikkea, että menee jumiin luovuusövereistä kun kaikki on vaan niin siistiä! Jee! Saas nähdä päästäänkö täällä mun blogissakin ihailemaan taas kätteni tuotoksia piakkoin.


Äiti opetti että siivousurakan päätteeksi sopii tunnelmavalaistuksessa fiilistely. 







































Kun kannoin ylläolevan lamppuihanuuden kotiin Indiskasta, mies totesi nauraen että se näyttää ihan intialaiselta uurnalta. Plööh. Mun mielestä se on ihana! Ja mieskin on lampun lopulta hyväksynyt kotiamme koristamaan.


Suklaa lehti keksit. Nimestään huolimatta oivia mutusteltavia.

Tuo Viron käsityölehti on ihan lemppari! Ihanan erilaisia ohjeita kuin mitä näissä kotimaisissa. Huomasin että minulla on akuutti tarve kirkkaisiin väreihin ja villatakkeihin. hmm. Ottobren naisnumeroissa on aina hyviä simppeleitä peruskaavoja, joita on helppo muokata mieluisikseen. Mustikka approves.


Siivouspäivään kuuluu erittäin oleellisesti kukkien ostaminen.






Koska olen trendikkäästi kotoilusta pitävä bloggaaja, ostan säännöllisesti leikkokukkia kotiimme. Etenkin siivouspäivänä kukat on must. Normaalisti ne on glamuröösisti lähikaupasta ostettuja Pirkka-ruusuja. Nyt k-kaupan kukkahylly ammotti kuitenkin tyhjyyttään (!!!), joten suunnistin kukkakauppaan ja ostin parvekkeemme somistukseksi ihastuttavan lyhtykoison. Sen pitäisi kuulemma säilyttää nuo oranssit lyhdyt, vaikka lehdet jäätyvätkin. Jännityksellä jäämme odottamaan. Lyhtykoiso on kyllä ehdottomasti kasvi, jonka laitan sitten kasvamaan omalle pihalle, kun joskus sellaisen saan!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Kissakeskiviikko

Kissat, nuo arkeamme sulostuttavat karvanaattorit.

Hyrrällä on uudessa kodissamme kaksi lempipaikkaa. Toinen niistä on parisuhdekauhusohvan sisällä (juu. siellä sisällä) ja toinen on vaatekaapin alahyllyllä. Samaiselle hyllylle laitoin väliaikaissäilytykseen siistiin pinoon verhot, joita en ehtinyt muuton jälkeen ripustelemaan ikkunoihin. Noh, nyt pino ei ole enää niin siisti ja sieltä löytyy kissa sekä karvatuppo kaverinsa kera. Noo, emmie niistä verhoista nyt niin tykännytkään ja ainakin yhdet niistä on ihan kynsityt jo valmiiksi.

Jännittävää tässä lempipaikassa on se, että mies on jo ainakin kahdesti unohtanut maukupetterin suljetun oven taakse useammaksi tunniksi. Kissa ei näemmä ole kovin traumatisoitunut kun se hengaa edelleen täällä, jos ei ole sohvan sisässä.




Niin? Oliko tässä joku ongelma?

torstai 19. syyskuuta 2013

Rakkautta ja Anarkiaa 2013

Elämä ei ehkä ole yhtä festaria koko ajan. Mutta nyt se on leffafestaria seuraavat kymmenen päivää! Oma valikoimani on tällä kertaa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta melko kevyt ja (ei-niin-yllättäen) intiapainotteinen.

Elokuvat valikoin aina puhtaasti fiilispohjalta. Valitsen katalogista ensin kaikki kiinnostavat elokuvat. Sen jälkeen katson mitkä kaikki saan mahdutettua kalenteriin ja karsin ronskisti ne mitkä eivät aikatauluuni mahdu. Tänä vuonna katalogin selattuani minulla oli 50 elokuvaa, jotka olisin halunnut nähdä. Kalenteriini sain mahtumaan niistä 15.

Aikatauluttamisen jälkeen seuraa sitten hillitön lippushow. Jokavuotinen taistelu lippuvarausten kanssa verkkokaupassa (pliis! Voisko tää toimia ensi vuonna?) ja sitten lippujen lunastus. Toiveena olisi että toimivan verkkokaupan lisäksi myös sarjalippuja voisi käyttää nettiostoksilla. Tämähän toimii jo Artisokassa (tai mikä se nyt nykyään olikaan nimeltään)?

Itse kulutin meidän perheen lippuostoihin yhteensä kolme sarjalippua + rapiat. Lippujen lunastusta hankaloittaa aina tietysti myös se että osa lipuista täytyy lunastaa Bio Rexistä ja toinen osa Finnkinolta. Tähän tuskin tulee muutosta, mutta hei se verkkokaupassa toimiva sarjakortti! Ei meinaan ollut ihan hirveän hauskaa Finnkinon asiakkaista kun meikäläinen tulee superpäivänä säätämään filkkarivarausnumeroiden kanssa. Pahoitteluni siitä kanssa-asiakkaille. Toivottavasti kaikki pääsivät lopulta elokuviin!


Omat poimintani teemoittain ovat tässä:

Gaalaelokuvat:
Adèlen elämä – osat 1 ja 2

Avainelokuvat:
Stoker
Päivien kuohu
Mud

Ulkoiluelokuvia:
Storm Surfers (3D)
Encierro: Bull Running in Pamplona (3D)
Samsara

Asian Cuts:
Horror Stories
Lootera
Barfi!
Yeh Jawaani Hai Deewani

Arabian Visions:
Wadjda

Elää Taidetta:
Much Ado About Nothing
Great Expectations

Indie-väreitä:
Foxfire


Vielä ehtii tutustua elokuvatarjontaan ja valita omat suosikkinsa! Minut ja pandahousuni voi bongailla tänään loppuunmyydystä Bio Rexistä! Oikein hyviä festareita kaikille! :)

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Minä. Tänään.

Tässä olen minä. Tänään olen tallustanut maapallolla 31 vuotta, 10 kuukautta ja yhden päivän.

Lempivaatteeni on tällä hetkellä kuvassa näkyvä ylisuuri Jaws T-paita sekä pandakuvioiset legginsit, joita en nyt esittele.

Varpaissa on mustaa glitterkynsilakkaa enkä osaa kävellä korkokengillä. Sen sijaan omistan kahdet Converset, mustat ja mintunvihreät. Se, joka sanoi ettei yli 26-vuotiaan tulisi käyttää Conssuja, on väärässä.

Huksia en värjää, enkä oikein käytä meikkiäkään. Lähinnä siksi että en muista tai jaksa vaivautua. Mutta myös siksi että en halua syyttä suotta altistaa itseäni turhalle kemikaalikuormalle. Pidän itsestäni juuri tällaisena. En halua muuttaa itseäni, ja miksi pitäisi?


Koen olevani jonkin sortin uuden alun edessä, jossa tekisin mieli puhdistaa pöytä raivokkaalla käden heilautuksella ja aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä. Ihan kaikkea en sentäs halua uudistaa. Onhan mulla sentäs maailman paras mies, koti ja kissa. Mihin sitä parasta vaihtamaan.

Viime vuoden alussa lupasin rakastaa selkääni ja itseäni, pitää itsestäni parempaa huolta ja elää hetkessä. Jonnekin ne lupaukset unohtuivat. Jonkin aikaa jaksoin joogata aina aamuisin ja tehdä terveellisiä smoothieita aamupalaksi. Nyt löysin joogamattoni vahingossa. En ollut edes osannut kaivata sitä muuton jälkeen. Jos oikein muistan, niin viimeksi kun kävin ohjatulla joogatunnilla, maassa oli vielä lunta. Höh.

Kesään mahtui kaikkea ihanaa. Beach Housen keikalla Flow:ssa muistan ajatelleeni että miksei elämä voisi olla enemmän festaria? Ei siis hillitöntä keikoilla hillumista siideripäissään, mutta sellaisia yksinkertaisia onnen hetkiä! Enemmän hetkeen heittäytymistä ja vähemmän selviytymistä.

Äiti sanoi että ei se elämä voi aina olla yhtä festaria, mutta minä aion yrittää.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Holy cucumber!


Olin jo heittämässä kurkun taimen roskiin, kun luulin että kaikki kurkun alut kuolee pois, kunnes tämä tapahtui.  


ooh! Kurkku! Harmillista että kaikki loput alut menetettiin, mutta ihan kurkutta ei jääty. Ens vuonna on pakko testaa uusiksi, sen verran maukas ja rapsakka tapaus oli tämä. Vaikka mikään eu-valioyksilö ei olekaan ulkomuodoltaan. 

Ensi viikolla päästään maistelemaan ensimmäiset kirsikkatomaatit. Runkotomaatitkin näyttävät tuottavan ainakin jotain satoa! Hiphei!  

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Parvekepuutarhan ihmeitä

Huimaa miten tomaatit kasvavat! Parvekkeellani kasvaa kaksin kappalein amppelitomaatti Tumbleria, kirsikkatomaatti Ciliegiaa sekä runkotomaatit Cuor di Bue ja Fiorentino. Viime bloggauksesta pisimmät kaverit ovat kasvaneet jo niin suureksi että en yletä pölyttämään niitä ilman jakkaraa. Onni on myös Fiorentinosta löytynyt pikkuriikkinen tomaatin alku. Alla olevat yksilöt ovat Tumblerin tuotoksia.

Vähän jännittää jättää nämä yksinään kotio kun suuntaamme Italiaan heinäkuussa. Yksi tomaateista löytyi nimittäin katkenneena parvekkeen lattialta muutama päivä sitten. Kauhistuneena yritin korjata tilannetta maalarinteipillä, ja kappas, sehän toimi! Latva on edelleen elossa ja kukkiminen jatkuu. Ihmeellistä on kasvu.


Päänvaivaa on aiheuttanut myös hehkuttamani kurkku. Ensimmäiset kurkun alut kellastuivat ja ne piti saksia pois. Yritin googlata että mikähän sillä nyt mahtaisi olla hätänä. Selvisi että joko lannoitan kasvia liikaa tai liian vähän, kastelen liikaa tai liian vähän tai sitten kurkkuani riivaa vihannespunkki. Eli päädyin olemaan tekemättä mitään toisin. Noh, nyt sieltä pukkaa taas uutta kurkkua, toivotaan niille menestyksekkäämpää elämää.


Chilitkin aloittelevat pikkuhiljaa kukkimista ja kiinanruusukin on edelleen sinnikkäästi hengissä, Hyrrän laiduntamisesta huolimatta. Mikähän tuossakin kasvissa oikein on kun Hyrrä söisi juuri sitä niin mielellään?

Sisätiloissa maalaus jatkuu. Olohuoneesta tuli ihana. Juuri sellainen kuin ajattelin, ihan kuin astuisi aurinkoon. Keittiöön valittiin sähäkkä turkoosi, pitkällisen pinterettaamisen jälkeen. Pinterest on muutes osoittautunut erinomaiseksi työkaluksi värisävyjen valinnan suhteen. Maaliliuskoja kun voi tuijottaa vain määrätyn ajan ennen hulluksi tulemista. Pinterestin avulla voi katsella minkälaisia tiloja on sisustettu käyttämällä esim. erilaisia turkoosin sävyjä. Ja sieltä näkee heti mitä ei ainakaan halua ja toisaalta voi kerätä yhteen niitä joista tykkää ja valita niistä sitten sen kaikkein kivoimman.

Nyt syön kirsikoita ja kuuntelen laivojen sumutorvia. Aivan mahtavaa! Vaikka merelle ei näy, se kuuluu tänne. Muita mahtavia ääniä kuuluu takapihan metsästä, yhtenä aamuna kukkui käki, toisena koputteli tikka. Sääli jos tämäkin metsä pistetään asutuksen tieltä sileäksi.