maanantai 17. kesäkuuta 2013

Parvekepuutarhan ihmeitä

Huimaa miten tomaatit kasvavat! Parvekkeellani kasvaa kaksin kappalein amppelitomaatti Tumbleria, kirsikkatomaatti Ciliegiaa sekä runkotomaatit Cuor di Bue ja Fiorentino. Viime bloggauksesta pisimmät kaverit ovat kasvaneet jo niin suureksi että en yletä pölyttämään niitä ilman jakkaraa. Onni on myös Fiorentinosta löytynyt pikkuriikkinen tomaatin alku. Alla olevat yksilöt ovat Tumblerin tuotoksia.

Vähän jännittää jättää nämä yksinään kotio kun suuntaamme Italiaan heinäkuussa. Yksi tomaateista löytyi nimittäin katkenneena parvekkeen lattialta muutama päivä sitten. Kauhistuneena yritin korjata tilannetta maalarinteipillä, ja kappas, sehän toimi! Latva on edelleen elossa ja kukkiminen jatkuu. Ihmeellistä on kasvu.


Päänvaivaa on aiheuttanut myös hehkuttamani kurkku. Ensimmäiset kurkun alut kellastuivat ja ne piti saksia pois. Yritin googlata että mikähän sillä nyt mahtaisi olla hätänä. Selvisi että joko lannoitan kasvia liikaa tai liian vähän, kastelen liikaa tai liian vähän tai sitten kurkkuani riivaa vihannespunkki. Eli päädyin olemaan tekemättä mitään toisin. Noh, nyt sieltä pukkaa taas uutta kurkkua, toivotaan niille menestyksekkäämpää elämää.


Chilitkin aloittelevat pikkuhiljaa kukkimista ja kiinanruusukin on edelleen sinnikkäästi hengissä, Hyrrän laiduntamisesta huolimatta. Mikähän tuossakin kasvissa oikein on kun Hyrrä söisi juuri sitä niin mielellään?

Sisätiloissa maalaus jatkuu. Olohuoneesta tuli ihana. Juuri sellainen kuin ajattelin, ihan kuin astuisi aurinkoon. Keittiöön valittiin sähäkkä turkoosi, pitkällisen pinterettaamisen jälkeen. Pinterest on muutes osoittautunut erinomaiseksi työkaluksi värisävyjen valinnan suhteen. Maaliliuskoja kun voi tuijottaa vain määrätyn ajan ennen hulluksi tulemista. Pinterestin avulla voi katsella minkälaisia tiloja on sisustettu käyttämällä esim. erilaisia turkoosin sävyjä. Ja sieltä näkee heti mitä ei ainakaan halua ja toisaalta voi kerätä yhteen niitä joista tykkää ja valita niistä sitten sen kaikkein kivoimman.

Nyt syön kirsikoita ja kuuntelen laivojen sumutorvia. Aivan mahtavaa! Vaikka merelle ei näy, se kuuluu tänne. Muita mahtavia ääniä kuuluu takapihan metsästä, yhtenä aamuna kukkui käki, toisena koputteli tikka. Sääli jos tämäkin metsä pistetään asutuksen tieltä sileäksi.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Ensimmäinen viikko uudessa kodissa

Huh. Viikko sitten muutettiin ja tänään päästiin maalaamaan ensimmäisiä seiniä. Sopivasti samaan syssyyn sain inhottavan kesäflunssan. Mitäpä sitä kauniina kesälauantaina muuta tekisikään kun maalaisi sisällä koko päivän. Flunssassa. No ehkäpä kesäpäiviä vielä riittää, ja toivottavasti tautikin helpottaisi pian.

Uusi koti on kyllä ihana. Paljon ihanampi kuin edes muistinkaan. Jotenkin olin synkistellyt että uusi parveke olisi jotenkin paljon pienempi ja ankeampi kuin entinen. Päinvastoin! Puutarhani mahtuu tänne mainiosti ja niin mahtuu ihmisetkin sekä kissa. Jotenkin tuntuu siltä että tällä parvekkeella on jo nyt vietetty paljon enemmän aikaa kuin edellisessä kodissa koko sinä aikana kun siellä asuttiin.


Maalaamisen lisäksi ei asunnolle juurikaan tarvitse tehdä mitään. Sisustaminen ja maalaaminen on kivaa, mutta on kyllä raivostuttavaa yrittää valita juuri sitä oikeaa värisävyä. Edelliset asukkaat rakastivat harmaata, mutta minulle moinen synkistely ei ole mieleen. Tavoitteena olisi saada entisestä harmaasta asunnosta aurinkoinen, värikäs ja valoisa. Tänään saatiin tehtyä tilaan valkopesu, mutta vielä tarvitaan väriä. Olisin halunnut maalata keltaiset seinät sävyllä "banaani", ihan vaan jotta olisin päässyt kehuskelemaan että meillä on banaanin väriset seinät. Höhhöö.

Banaaniin ei kuitenkaan päädytty, vaan värit valittiin tästä sekamelskasta. Huomenna päästään toivottavasti maalausurakassa eteenpäin ja kun joskus saadaan valmista, esittelen mielelelläni ennen ja jälkeen kuvia.