maanantai 30. syyskuuta 2013

Päivä jälkeen R&A:n

10 päivää leffafestaria hujahti ohi nopeasti. Rakkautta & Anarkiaa traileri oli tänä vuonna poikkeuksellisen raivostuttava. En ollut ainoa festivaalivieras, joka myhisi onnellisena, kun trailerista näytettiin avajaiselokuvan jälkeen aina lyhennetty versio.

Leffat olivat tänä vuonna tasaisen hyviä. Mitään pään räjäyttävän mahtavaa ei valitettavasti osunut kuitenkaan kohdalleni, Samsaraa lukuunottamatta. Edes Adèlen elämä ei mielestäni vastannut ennakkohypetystä. Tai ehkä juurikin siksi. Jos en olisi elokuvalta mitään odottanut, ehkä minäkin olisin pitänyt siitä hulluuteen asti, kuten Cannesin filmikriitikot. Adélen elämä tulee muistaakseni joulukuussa elokuvateatterilevitykseen, joten käykää katsomassa ja päättäkää itse.

Toinen levitykseen tuleva ranskalainen elokuva Päivien kuohu oli enemmän makuuni. Unenomainen, hassutteleva ja hieman psykedeelinen rakkaustragedia sopi mielentilaani täydellisesti. Nyt haluaisin lukea myös kirjan, johon elokuva perustuu.

Adélen elämä -osat 1 ja 2.  Kuva 


Päivien kuohu. Kuva

Omiin suosikkeihini kuului myös Wadjda. Ensimmäinen kokonaan Saudi-Arabiassa kuvattu elokuva on tyttöenergiaa täynnä. 

 
Wadja haluaa polkupyörän. Kuva 

Muistan miettineeni elokuvateatterin pimeydessä että jos olisi yksi elokuva, joka jokaisen ihmispökäleen pitäisi nähdä, se olisi Samsara. Ihan vaan vaikka siksi, että muistaisi ettei se oma napa todellakaan ole maailman napa. Huikeaa että elokuva, jossa ei ole yhtään vuorosanaa, voi olla niin mykistävä ja samalla herättää niin paljon ajatuksia.




 Kuva

Ei niin yllättäen intialaiset elokuvat veivät sydämeni tänäkin vuonna. Jos pitäisi valita mielestäni festivaalin ihastuttavin elokuva, olisi se Barfi!. Yhtään en ihmettelisi jos Barfi veisi vieraskielisen elokuvan Oscarin. 

Filkkarit huipentuivat omalta osaltani vielä perinteikkääseen tapaan viimeisen sunnuntain Bollywood-päivänäytökseen Bio Rexissä. Yeh Jawaani Hai Deewani edusti perinteikkäämpää Bollywood-elokuvaa tanssikohtauksineen. Bollywood on minulle guilty pleasure, joka jaksaa rakastuttaa aina vaan!


Barfi! Kuva

Yeh Jawaani Hai Deewani. Kuva


Erikoismaininnan antaisin vielä Storm Surfersille. 3D surffielokuva, mitä muuta nojatuolimatkaaja voisi toivoa? Tämän lähemmäs jättiläisaaltojen surfausta tulen tuskin koskaan pääsemään. Niitä harvoja kertoja, kun voi elokuvan jälkeen sanoa että 3D toimi! (Vaikka lasit eivät meinanneet toimiakaan. Vasta neljännellä yrityksellä sain toimivat kakkulat nenälleni ja pääsin aaltoihin. En myöskään ollut ainoa, joka tuskaili rikkinäisiä laseja. Olisikos kaluston päivityksen aika, Finnkino?)  

Mielestäni Storm Surfers olisi toiminut mainiosti jo pelkästään ambienttina flowna ilman suurempia tarinoita.  Mudia katsoessa totesinkin että vesistöjen tuijottelu on kovin meditatiivista ja samoihin fiiliksiin pääsi kivasti Storm Surfersia ihastellessakin. Vaikka flow keskeytyikin viisikympisten teinimiesten höhöttelyihin, ihastelin kateellisena miesten suhdetta surffaukseen ja elämiseen.

Filkkareiden oheen kuuluu elokuvien, leffamässyähkyn ja vääräänaikaannaurajien lisäksi oleellisesti filkkarityypit, joita näkee vain festareiden aikaan. Mahtavuutta että vuodesta toiseen samat tyypit istuu samoilla paikoilla samoissa leffateattereissa. Lisäksi elokuvien välissä ehtii näkemään ystäviä kahviloissa ja käymään jo perinteikkäästi filkkarisusheilla lasipalatsin Itamaessa. Onneksi ihan kohta on Night Visions, joten ihan filkkaritta ei tarvitse olla kauaa. R&A, me nähdään taas ensi vuonna!

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Black Milk Halloween

Aah. Mikä saa kolmekymppisen naisen hurahtamaan ja syytämään viimeiset rahansa vaateriepuihin? Tällä kertaa kyseessä ei ole luivittonit tai mitä niitä nyt on vaan australialainen vaatemerkki Black Milk Clothing. Firman slogan on Give Me Nylon or Give Me Death. Eli kyse on kaikenlisäksi muovisista vaateista. Yhhyh sanois materiaalitietoinen Mustikka, mutta härregyyd, kun tuntuu polyester iholla ihanalta.

Muovivaatteet ei katoa maailmasta ikinä minnekään, mutta onneksi nämä ei ole ihan kertakäyttöriepuja. Ja jos hirveä hinta saa silmät sulamaan, niin aina voi lohduttautua sillä että jos riepuihinsa kyllästyy, ne voi myydä evilbayssa tuplahintaan. Ihmeellinen on maailma. Mahtavuutta näissä australialaisissa muovivaatteissa on tietty myös se että näitä tekee siellä australiassa ihan aikuiset ihmiset. Selittää siis osaltaan kallista hintaa.

No hölinät sikseen tässä poimintani heidän seuraavasta Halloween mallistosta. Mullehetinämä!



Splatter-kuosista kaikki lähti. Näin kyseistä kuosia olevat pöksyt filkkareilla vuosi sitten ja siitä seurasi himmeä googlettaminen, että mistä noita oikein saa! Lopulta tilasin itselleni splatterin sijaan meduusa- ja galaksipökät. Tuo vitivalkoisuus yhdistettynä oman hipiäni vitivalkoisuuteen on meinaan aika brutaalia. Mutta ihastella saan silti!


 Mehiläismekko mulle heti, kiitos!


Ja zombeja zombie-tytölle ofcourse. Hyvä että ne on alkaneet tekemään näitä kivoja mekkoja kanssa, niin ei tarvi selitellä mihin yksi nainen tarvii niin monia legginsejä. Koska mekkojen ostelemista ei tarvi selitellä kenellekään.



Nää on niin ihastuttavan morbidit kissanaispöksyt. Kuosin luut kuuluvat siis kissaeläimelle. Nämä ihastukset tosin ovat myynnissä vain 48h, joten pitää olla vikkelä jos nämä itselleen tahtoo.


Ja vielä vikkelämmät sormet tarvitsee, jos tämän hamosen mielii. Hametta on tehty vain rajallinen määrä ja kokemus kertoo että limited tuotteet menevät kaupaksi yleensä minuuteissa. Hameissa ja mekoissa on muutes sellainen erikoisuus, että niissä ei ole helmapäärmettä. Ompelijaa tämä hieman ärsyttää, tuotteet kun muuten ovat erinomaisia laadultaan.


 Jeesh. Kummitustalo!


 Tykästyin tässä erityisesti siihen että takaosan helmaripelot muodostavat selkärankakuvion.





Ja just kun olin päässyt sanomasta että emmie kyl ainakaan mitään polyesterpaitoja ala niiltä tilaamaan, niin sitten ne tekee Freddy Krueger paidan. Sampesteri sentään.



Black Milkin sivuille pääset klikkaamalla ylläolevaa kuvaa. Sivuilta löytyy myös muut ihanuudet, jotka ovat tulossa myyntiin ensi tiistaina klo 9 australian aikaa.

Kuvat: Black Milkin blogista, facebook-sivuilta sekä Pinterestistä

torstai 26. syyskuuta 2013

Siivouspäivä

Olen ajautunut kummalliseen tilaan, jossa suunnittelen ja organisoin pääni sisällä koko ajan tulevaa. Tällainen toiminta on todella kuluttavaa ja melkolailla hyödytöntä. Jos töissä on kiireitä ja ongelmia, ei niitä ratkota kotona syödessä tai nukkumaan mennessä. Ei niille asioille oikeasti mahda sillä hetkellä mitään. Kannattaa mielummin nauttia siitä ruuasta, vapaa-ajasta ja nukkumisesta. Murehditaan ongelmia sitten kun ne ovat tosia juuri sillä hetkellä

Tästä johtuen olenkin nyt koittanut relata ja etsiä sitä oman elämäni festarifiilistä. Olen opiskellut mindfullnessia ja opetellut meditoimaan ja elämään läsnä hetkessä. Ei oo kuulkaa niin yksinkertaista miltä kuulostaa.

Eilen sitten imuroin ja puunasin kotia enkä ajatellut yhtään mitään muuta ja olin tosi läsnä. Ja se oli kuulkaas oikein puhdistavaa. Kodin lisäksi puhdistui pää. Mikäs sen parempaa kuin hikisen siivousurakan jälkeinen lämmin suihku, jonka jälkeen voi nuuskutella puhdasta kotia sohvannurkassa kera kahvin, keksien ja uusimpien käsityölehtien. 

Ja kuulkaas jänniä tapahtui! En tiedä mistä johtuu, lieneekö läsnäoleva imuraatiotuokio niin meditatiivinen kokemus, mutta luovuutta tuntuu pursuavan nyt joka tuutista. Tekisi mieli tehdä niin paljon kaikkea, että menee jumiin luovuusövereistä kun kaikki on vaan niin siistiä! Jee! Saas nähdä päästäänkö täällä mun blogissakin ihailemaan taas kätteni tuotoksia piakkoin.


Äiti opetti että siivousurakan päätteeksi sopii tunnelmavalaistuksessa fiilistely. 







































Kun kannoin ylläolevan lamppuihanuuden kotiin Indiskasta, mies totesi nauraen että se näyttää ihan intialaiselta uurnalta. Plööh. Mun mielestä se on ihana! Ja mieskin on lampun lopulta hyväksynyt kotiamme koristamaan.


Suklaa lehti keksit. Nimestään huolimatta oivia mutusteltavia.

Tuo Viron käsityölehti on ihan lemppari! Ihanan erilaisia ohjeita kuin mitä näissä kotimaisissa. Huomasin että minulla on akuutti tarve kirkkaisiin väreihin ja villatakkeihin. hmm. Ottobren naisnumeroissa on aina hyviä simppeleitä peruskaavoja, joita on helppo muokata mieluisikseen. Mustikka approves.


Siivouspäivään kuuluu erittäin oleellisesti kukkien ostaminen.






Koska olen trendikkäästi kotoilusta pitävä bloggaaja, ostan säännöllisesti leikkokukkia kotiimme. Etenkin siivouspäivänä kukat on must. Normaalisti ne on glamuröösisti lähikaupasta ostettuja Pirkka-ruusuja. Nyt k-kaupan kukkahylly ammotti kuitenkin tyhjyyttään (!!!), joten suunnistin kukkakauppaan ja ostin parvekkeemme somistukseksi ihastuttavan lyhtykoison. Sen pitäisi kuulemma säilyttää nuo oranssit lyhdyt, vaikka lehdet jäätyvätkin. Jännityksellä jäämme odottamaan. Lyhtykoiso on kyllä ehdottomasti kasvi, jonka laitan sitten kasvamaan omalle pihalle, kun joskus sellaisen saan!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Kissakeskiviikko

Kissat, nuo arkeamme sulostuttavat karvanaattorit.

Hyrrällä on uudessa kodissamme kaksi lempipaikkaa. Toinen niistä on parisuhdekauhusohvan sisällä (juu. siellä sisällä) ja toinen on vaatekaapin alahyllyllä. Samaiselle hyllylle laitoin väliaikaissäilytykseen siistiin pinoon verhot, joita en ehtinyt muuton jälkeen ripustelemaan ikkunoihin. Noh, nyt pino ei ole enää niin siisti ja sieltä löytyy kissa sekä karvatuppo kaverinsa kera. Noo, emmie niistä verhoista nyt niin tykännytkään ja ainakin yhdet niistä on ihan kynsityt jo valmiiksi.

Jännittävää tässä lempipaikassa on se, että mies on jo ainakin kahdesti unohtanut maukupetterin suljetun oven taakse useammaksi tunniksi. Kissa ei näemmä ole kovin traumatisoitunut kun se hengaa edelleen täällä, jos ei ole sohvan sisässä.




Niin? Oliko tässä joku ongelma?

torstai 19. syyskuuta 2013

Rakkautta ja Anarkiaa 2013

Elämä ei ehkä ole yhtä festaria koko ajan. Mutta nyt se on leffafestaria seuraavat kymmenen päivää! Oma valikoimani on tällä kertaa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta melko kevyt ja (ei-niin-yllättäen) intiapainotteinen.

Elokuvat valikoin aina puhtaasti fiilispohjalta. Valitsen katalogista ensin kaikki kiinnostavat elokuvat. Sen jälkeen katson mitkä kaikki saan mahdutettua kalenteriin ja karsin ronskisti ne mitkä eivät aikatauluuni mahdu. Tänä vuonna katalogin selattuani minulla oli 50 elokuvaa, jotka olisin halunnut nähdä. Kalenteriini sain mahtumaan niistä 15.

Aikatauluttamisen jälkeen seuraa sitten hillitön lippushow. Jokavuotinen taistelu lippuvarausten kanssa verkkokaupassa (pliis! Voisko tää toimia ensi vuonna?) ja sitten lippujen lunastus. Toiveena olisi että toimivan verkkokaupan lisäksi myös sarjalippuja voisi käyttää nettiostoksilla. Tämähän toimii jo Artisokassa (tai mikä se nyt nykyään olikaan nimeltään)?

Itse kulutin meidän perheen lippuostoihin yhteensä kolme sarjalippua + rapiat. Lippujen lunastusta hankaloittaa aina tietysti myös se että osa lipuista täytyy lunastaa Bio Rexistä ja toinen osa Finnkinolta. Tähän tuskin tulee muutosta, mutta hei se verkkokaupassa toimiva sarjakortti! Ei meinaan ollut ihan hirveän hauskaa Finnkinon asiakkaista kun meikäläinen tulee superpäivänä säätämään filkkarivarausnumeroiden kanssa. Pahoitteluni siitä kanssa-asiakkaille. Toivottavasti kaikki pääsivät lopulta elokuviin!


Omat poimintani teemoittain ovat tässä:

Gaalaelokuvat:
Adèlen elämä – osat 1 ja 2

Avainelokuvat:
Stoker
Päivien kuohu
Mud

Ulkoiluelokuvia:
Storm Surfers (3D)
Encierro: Bull Running in Pamplona (3D)
Samsara

Asian Cuts:
Horror Stories
Lootera
Barfi!
Yeh Jawaani Hai Deewani

Arabian Visions:
Wadjda

Elää Taidetta:
Much Ado About Nothing
Great Expectations

Indie-väreitä:
Foxfire


Vielä ehtii tutustua elokuvatarjontaan ja valita omat suosikkinsa! Minut ja pandahousuni voi bongailla tänään loppuunmyydystä Bio Rexistä! Oikein hyviä festareita kaikille! :)

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Minä. Tänään.

Tässä olen minä. Tänään olen tallustanut maapallolla 31 vuotta, 10 kuukautta ja yhden päivän.

Lempivaatteeni on tällä hetkellä kuvassa näkyvä ylisuuri Jaws T-paita sekä pandakuvioiset legginsit, joita en nyt esittele.

Varpaissa on mustaa glitterkynsilakkaa enkä osaa kävellä korkokengillä. Sen sijaan omistan kahdet Converset, mustat ja mintunvihreät. Se, joka sanoi ettei yli 26-vuotiaan tulisi käyttää Conssuja, on väärässä.

Huksia en värjää, enkä oikein käytä meikkiäkään. Lähinnä siksi että en muista tai jaksa vaivautua. Mutta myös siksi että en halua syyttä suotta altistaa itseäni turhalle kemikaalikuormalle. Pidän itsestäni juuri tällaisena. En halua muuttaa itseäni, ja miksi pitäisi?


Koen olevani jonkin sortin uuden alun edessä, jossa tekisin mieli puhdistaa pöytä raivokkaalla käden heilautuksella ja aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä. Ihan kaikkea en sentäs halua uudistaa. Onhan mulla sentäs maailman paras mies, koti ja kissa. Mihin sitä parasta vaihtamaan.

Viime vuoden alussa lupasin rakastaa selkääni ja itseäni, pitää itsestäni parempaa huolta ja elää hetkessä. Jonnekin ne lupaukset unohtuivat. Jonkin aikaa jaksoin joogata aina aamuisin ja tehdä terveellisiä smoothieita aamupalaksi. Nyt löysin joogamattoni vahingossa. En ollut edes osannut kaivata sitä muuton jälkeen. Jos oikein muistan, niin viimeksi kun kävin ohjatulla joogatunnilla, maassa oli vielä lunta. Höh.

Kesään mahtui kaikkea ihanaa. Beach Housen keikalla Flow:ssa muistan ajatelleeni että miksei elämä voisi olla enemmän festaria? Ei siis hillitöntä keikoilla hillumista siideripäissään, mutta sellaisia yksinkertaisia onnen hetkiä! Enemmän hetkeen heittäytymistä ja vähemmän selviytymistä.

Äiti sanoi että ei se elämä voi aina olla yhtä festaria, mutta minä aion yrittää.