lauantai 25. tammikuuta 2014

Turhuuksien roviolla, osa 5 - Lipsahduksia

Ohops.

Ostin vahingossa hiusharjan. Olin menossa aamulla hot joogaan, ja unohdin hiusharjan kotiin. Kävin ostamassa uuden harjan matkalla Satsiin ja tajusin vasta kaupasta ulos kävellessä että nythän ostin tavaran. Nyt omistan neljä hiusharjaa, vaikka oikeasti pärjäisin yhdellä.

Toinen lipsahdus tapahtui töissä, kun saimme läjän kivoja heijastimia. Ajattelematta asiaa yhtään, nappasin heijastimen takkiini. Heijastimia ei varmaan voi olla liikaa, mutta kotona niitäkin pyörii laatikoissa useampia ja sieltä laatikosta ne ei kyllä näy mihinkään.

Ja juuri kun ehdin ajatella että shoppailemattomuus on mulle jotenkin erityisen helppoa, tilasin BM mekon ja Qwertee t-paidan. Ei mennyt siis ihan putkeen. Toivon että vuoden aikana oppisin näistä jotakin. Lähellä oli myös etten olisi tarttunut Citymarketin seiskaveikkatarjoukseen. Neulomattomia lankakeriäkin minulta löytyy iso kirstullinen joten onneksi osasin olla ostamatta tällä kertaa.

No mutta, sanktiopoistoja siis kehiin.

Kuvan raitapaidan olen ostanut joskus Onlyn alesta ja käyttänyt sitä muutaman kerran. Neulepaidat ovat kirppishuteja. Leveäraitainen ei oikein istu päälleni ja on jäänyt täysin käyttöä vaille ja kirjoneuleinen on kooltaan ihan liian pieni vaikka ihana onkin (tätä olen kyllä siitä huolimatta käyttänyt). Marimekon tunika on kiva, mutta ei värit eivät oikein ole minua. Nämä paidat menevät nyt vaatevaihtariläjään. Jos ne eivät löydä uutta omistajaa ystävistäni, päätynevät Pelastusarmeijan lahjoituskoppaan.


tiistai 14. tammikuuta 2014

Turhuuksien roviolla, osa 4 - käsityölehdet

Päivän tavarapoisto on kasa käsityölehtiä. Nämä on mun aarteita ja inspiraation lähteitä. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse varastoida ikuisesti, etenkin kun näitä tipahtelee aina säännöllisesti postiluukusta lisää. Siksi onkin syytä pitää myös lehtivarastolle siivous aina toisinaan. Muuton yhteydessä poistin jo ison kasan lehtiä. Ja nyt puolisen vuotta muuton jälkeen poistoon lähti 30 kpl käsityölehtiä + 7 kpl jotain random naistenlehtiä.

Höpöhöpölehdet päätyvät työpaikan kaffehuoneeseen ja nämä aarteeni annan ystävilleni. Niistä on vielä paljon iloa ja inspiraatiota muille, ainakin paljon enemmän kuin jos ne pölyttyisivät kaapissani.


lauantai 11. tammikuuta 2014

Linssi-kikhernepihvit

Tämän keittokirjan hankin viime vuonna, mutta nyt vasta se pääsi testaukseen. Yksi tämän vuoden tavotteitani on ehdottomasti lisätä kasvisruuan osuutta entisestään omassa ruokapöydässä. Kaikki vinkit herkullisista kasvisruuista otetaankin ilolla vastaan. Satunnaisia kokeiluja lukuunottamatta meidän kasvisruuat koostuvat lähinnä linssikeitoista, sienirisotosta ja falafelista. Täydellisen falafel-ohjeen metsästys muuten jatkuu edelleen. Jos sinulla on tiedossa maailman paras falafel-resepti, älä pihtaa sitä, vaan pistä jakoon!

Kasvisruokamaanantai on täynnä herkullisia kuvia ja ruokaohjeita. Erityisesti pidän siitä, että kirjan ohjeet on jaoteltu vuodenaikoihin, joten sesonkiruoka-ajattelua on helppo noudattaa.



Näitä linssipihvejä vetelin ilolla työpaikan lounastauolla ja reseptin perään kyseltiin, joten tässä tulee! Ohje suoraan kirjasta, omat kommentit ja muokkaukset suluissa.

Linssi-kikhernepihvit 

1 sipuli pilkottuna
2 valkosipulin kynttä pilkottuna
1 tl jauhettua juustokuminaa
1/4 tl cayennepippuria (meillä korvattiin tämä sardinian luomupunapippurilla)
400g linssejä valutettuna tölkistä (tässä käytetty keitettyjä ja valutettuja linssejä saman verran)
400g kikherneitä valutettuna tölkistä (kikherneiden määrä oli aavistuksen suurempi, koska tölkit olivat á 230g)
1 rkl tahinia
2 rkl tuoretta persiljaa silputtuna
1 iso luomumuna vatkattuna (huom! meillä oli vaan aika pieniä munia, joten olisi voinut hyvin laittaa kaksikin kappaletta)
100g leivänmuruja (tässä käytetty väinämöisen palttoonnappeja murskattuna, kun niitä nyt sattui pyörimään kaapissa)
100g gruyère juustoa raastettuna (tässä käytetty grana padanoa, kun sitä oli jääkaapissa)
100g fetaa murustettuna
vehnäjauhoja jauhottamiseen
suolaa & jauhettua mustapippuria

Kuullota sipulit pannulla öljyssä, lisää juustokumina ja cayenne ja paista vielä hetki.

Soseuta linssit ja kikherneet tehosekoittimella tai tarpeeksi tehokkaalla sauvasekoittimella karkeaksi. Lisää sipulit, tahini ja persilja ja jatka soseuttamista kunnes seos on tasaista. Kaada seos suureen kulhoon ja lisää seokseen muna, leivänmurut sekä juustot. Sekoita käsin ja mausta. Muotoile seoksesta pihvejä, jauhota vehnäjauhoilla. Ruskista pihvit pannulla öljyssä molemmin puolin.

Tästä tuli aika iso satsi pihvejä ja syötiiin näitä kaksistaan kolmena päivänä. Lisukkeeksi tehtiin uunijuureksia ja kermaviilikastiketta. Koska keitin vahingossa vähän liikaa linssejä, lopuista linsseistä syntyi hummuksen kaltainen linssitahna.


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Turhuuksien roviolla, osa 3. - Houkutukset

Selvisin ensimmäisestä houkutushaasteestani. Jätin tilaamatta BM Australia Day-mekon, vaikka siinä olisi ollut kaikkia hianoja aussi-elukoita. Päätin pärjätä ilman, kun tiedän että loppukuusta niitä mekkohoukutuksia tulee lisää ja vielä hienompia. Ja kuinka monta mekkoa sitä yksi ihminen tarvii? (no okei, aika monta :P)

Ehdin jo tyytyväisenä taputella itseäni selkään, mutta sitten ne houkutukset alkoivat hiipiä muualta vastaani.

UFFilla on taas halvennuspäivät. En mennyt.

Kauppareissulla käyn säännöllisesti vähintään kerran viikossa lempikirppikselläni, ja ainahan sieltä jotain pientä tarttuu mukaan. En mennyt sinnekään.

Sen sijaan menin kirjastoon palauttamaan yhden kirjan. Matkalla mietin että miten hieno konsepti kirjasto oikein on. Ajatella nyt että voi kantaa kirjoja ilmaiseksi kotiin ja sitten luettua viedä ne pois nurkista pölyttymästä. Ovella vastassa oli poistokirjoista notkuva pöytä. Uteliaasti tiirailin poistokirjojen suuntaan, mutta en ostanut kuitenkaan mitään.

Huh.

Kotiin tultuani postilaatikosta oli kuitenkin tipahtanut uusin käsityölehti. Jos meille tulisi sanomalehti, joka päätyisi päivän lopuksi paperinkeräykseen en olisi lannistunut. Käsityölehdet minulla on ollut kuitenkin tapana säästää ja niitä onkin kertynyt kaappiin aikamoinen kasa. Lehtitilauksistani en kuitenkaan ajatellut luopua, joten viikonloppuna odottaa jo säästettyjen lehtien läpikäyminen. Onneksi minulla on kuitenkin ystäviä, joille voi olla iloa niistäkin lehdistä, jotka eivät minua enää inspiroi.

Mietin että voisiko tavaran haalimisen lopettaa ihan samalla keinolla kuin stressaamisen ja synkissä ajatuksissa vellomisen? Yksinkertaisesti päästämällä irti niistä ajatuksista että tarvisi muka jotain lisää? Oma mieli kun valehtelee muutenkin, niin mitä todennäköisemmin se valehtelee että minulla olisi tarvetta kaikelle ylimääräiselle.

Pakko vielä lainata itseäni. Näin ajattelin 28.3.2012


"Shoppailu on vähän niinkuin sokeri. Siihen jää yhtälailla koukkuun, ja jonkun aikaa shoppaamatta olleena, ei enää tee edes mieli vaatekauppoihin."

 Totta.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Turhuuksien roviolla, osa 2 - Säännöt

Ajattelin että tämä projekti tulee ahdistamaan jossain vaiheessa. Mutta en osannut odottaa että projektin toisena päivänä miettisin että onko tämä koko homma liian helppoa? Mietin jo että pitäisikö tuplata haastetta kahteen tavaraan päivässä, mutta Mies muistutti että ehkä homma vaikeutuu sitten joulukuussa.

Ehkä hyvä selkiyttää siis vielä homman säännöt:

1. Luovun yhdestä tavarasta päivässä.

2. Jos ostan uuden tavaran, luovun jostakin vanhasta tavarasta, päivän tavaran lisäksi.

3. Tavaraa ei heitetä roskiin, paitsi jos kyseessä on roska.

Nyt on peräti tammikuun kuudes päivä ja olen jo ehtinyt tekemään kolme hankintaa. Ostin UFFilta hatun, alennusmyynneistä yhden kerän lankaa ja tilasin BM:ltä shortsit hotjoogaa varten. Kaikki nämä on ostettu toki ennen kuin päätin lähteä mukaan tavara-haasteeseen. Päätin aloittaa kuitenkin laskemisen vuoden alusta, joten nämä hankinnat tarkoittavat lisää poistettavia asioita.

Sanktiopoistot: 2kpl kirppikseltä kotoisin olevia paitoja ja korkkarit, jotka ovat olleet viimeksi jalassani kun pääsin rippikoulusta.

Ahdistusta ja ajatuksia aiheutti käynti kellarissa. Tässä nämä joulutavarat siistissä läjässä (eli nämä menivät kellariin odottamaan seuraavaa joulua):

Siellä ne ovat: jouluverhot, -pallot, -valot ja -härpäkkeet.
Yllättäen kellarissa odotti kaksi kassillista turhaa tavaraa. Toin ne ylös, laskin ja pistin poistoon. Tuloksena määrällisesti loppukuun tavarat ja vähän ylikin.. krhm.

Toin kellarista saman verran kamaa ylös, kuin mitä sinne vein...  30 kpl turhuuksia. Kuvan karahka ei kuulu poistettaviin tavaroihin.

Tärkeää tässä koko projektissa on ymmärtää se, että ei se tavara mystisesti katoa maailmasta mihinkään vaikka minä siitä luovunkin. Ahdistavaa ajatella että tehtaat puskevat maailmaan koko ajan lisää tavaroita, vaikka kaikki kirpputorit ovat täynnä käytettyjä tavaroita, kaatopaikat pullistelevat ja ympäristö kuormittuu. Ja samaan aikaan meillä kaikilla hyvinvoivilla ihmisillä on enemmän tavaroita kuin tulemme ikinä tarvimaan. Koen olevani onnekas ja rikkaampi kuin koskaan, ainakin tavaramäärällisesti. Voisiko kaiken turhan kuluttamisen oikeasti lopettaa ja käyttää rahansa johonkin muuhun, vaikkapa matkustamiseen? Päätän että laitan jokaisen pennosen, jonka mahdollisesti tienaan, matkarahastoon.


No mihin sitten itse luovutan ylimääräiset tavarani? Oma suunnitelmani on tässä:

1. Jos koen että tavarasta voisi saada vielä rahaa, laitan sen huutonettiin tänne.

2. Järjestämme ystäviemme kanssa vaatevaihtaribileet, jotka oli huippumenestys viime vuonna. Toivon että vanhat vaatteeni saavat uuden rakastavan kodin ystävieni luota (ja yritän minimoida vaihtareiden tulon omaan kotiini...)

3. Työpaikallani on tapana kierrättää vanhoja tarpeettomia asioita taukotilassa. Sinne vien tavarat, joille en tiedä halukasta vastaanottajaa lähipiiristäni.

4. Hyvä vaihtoehto on tietysti luovuttaa tavaraa lahjoituksena. Itsestäänselvät kohteet ovat tietysti kierrätyskeskukset, UFFit, Fidat ja Pelastusarmeijat. Mutta voisiko tavara päätyä käyttöön suoraan esim. ensikodeille? Tähän täytyy perehtyä enemmän. Äärettömän kätevää olisi, jos netissä olisi portaali johon voisi kirjoittaa että mitä haluaa lahjoittaa ja missä asuu, portaali kertoisi sitten missä ko. tavaralle olisi tarvetta ja mikä on lähin lahjoituspiste.

Tosi-TV on opettanut minulle tällä viikolla että meillä täällä Suomessakin on ihmisiä, jotka mielummin heittävät tavaraa roskiin kuin luovuttavat sitä eteenpäin. Tällainen ajatusmalli tuntuu kummalliselta. Etenkin kun meidän taloudessa suuri osa tavaroista on hankittu käytettynä. Uuteen kotiin olemme hankkineet uutena ainoastaan kaapinovia Ikeasta. Käytettynä on hankittu ainakin kaikki valaisimet, sohvat, lipasto, parikin kirstua, sängyt ja yöpöydät. Enkä koe käytettyjä tavaroita mitenkään uusia huonompina. Päinvastoin, käytetyt tavarat ovat jo todistaneet kestävänsä elämää ja ajatus siitä että ne elävät nyt uutta elämää lämmittää mieltäni.

Toivon että turhat tavarani saisivat kaikki uuden elämän jossain muualla. Aina löytyy joku, jolle oma turhake onkin tarpeellinen aarre!

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Turhuuksien roviolla, osa 1. - Alku

Ai, mitä mä oon tehnyt viimeiset pari kuukautta? No myhistellyt onnellisuudessani ihanassa kodissani parhausmiehekkeen kanssa, yrittänyt urheilla ja stressaillut töistä sekä joulusta. Joulu oli oikein kiva. Hyvin epäperinteikkäästi vietettiinkin jouluaatto meillä ja kutsuttiin vieraaksemme minun vanhemmat sekä miehen isä vaimoineen.

Äitini tyttärenä väsäsin tietysti kaiken itse ja jotta joulu olisi jouluinen piti hankkia kaikenlaista oheishärpäkettä kuten kuusi ja siihen koristeet. Melkein kaikki löytyi kirppikseltä käytettynä (paitsi kuusi tietty). Käytetyissä jouluhärpättimissä ei ollut mitään vikaa, jos ei lasketa kuusenvalojen muovisten kiinnitysklipsujen rikkiräsähtelyä kun kiinnittelimme niitä kuuseen.

Kuusi ei selvinnyt ihan loppiaiseen saakka, vaan karisi siihen malliin että se oli pakko heittää parvekkeelta alas (kyllä) jo uudenvuodenpäivänä. Samalla kasailin joulukoristeet pois ja totesin omistavani kaksi isoa kassillista joulutavaraa. Edellisenä vuotena niitä oli yksi pikkuriikkinen laatikko sekä paperinen joulutähti.

Tästä päästäänkin sopivasti otsikon aiheeseen. Olen jo aika pitkän aikaa pohtinu omaa suhtautumistani ostamiseen ja omistamiseen. Inspiroiduin valtavasti Tavara päivässä -blogista
ja päätin viimein itsekin ottaa haasteen vastaan. Luovun siis yhdestä tavarasta joka päivä vuoden ajan. Mitään järisyttävää tavaroista luopumisessa ei sinällään minulle ole. Olen tasaisen varmasti saanut puuskia, joissa olen heivannut ison kasan tavaraa pois. Kerrankin vein monta laatikollista omaisuuttani erään eläinsuojeluyhdistyksen kirppikselle. (Toivottavasti joku osti Hellraiser dvd:t ja kissat saivat sapuskaa.)

Mutta miksi sitä tavaraa pitää sitten haalia ympärilleen niin paljon että se alkaa ahdistaa? Ja miksi se ahdistaa? Ajatus siitä että ei tarvisi haluta yhtään mitään tuntuu jotenkin vapauttavalta. Toivottavasti sitä oppisi tämän vuoden aikana jotakin uutta itsestään, ja oppisi olemaan haluamatta tavaroita. Tällä hetkellä ajatus "älä osta mitään vuodesta" tuntuu täysin mahdottomalta. Voin pitää kyllä "älä osta mitään kuukauden" tai vaikka kaksi mutta ajatus siitä ettei vuoteen mahtuisi yhtään Black Milkiä tuntuu hämmentävältä ja yhtäaikaa kamalan tekopyhältä. Yritän kuitenkin kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen mitä ostan ja miksi.

Näistä en luovu:

Vanhaa ja uutta - tavaroita, joista en ole luopumassa ainakaan tänään. Buddha on ostettu eksoottisesti Stockalta kultaisella ysärillä. Se on seurannut minua kodista toiseen ja siinä saa kököttää. Viinilasi oli heräteostos netistä. Lasit saapuivat kotiin maanantaina. Olisin voinut olla ostamattakin.

Rukin huusin huutokaupasta jokunen vuosi sitten. Se sai pölyttyä vanhempieni varastossa vuosia ennen kuin muutin niin isoon kotiin että se pääsi arvoiselleen paikalle. Kaunis mutta hyödytön. Ajatus itsekehrätystä langasta kyllä kiinnostaisi.

Oliver. Ensimmäinen tavara, jonka muistan halunneeni. Tästäkö kaikki lähti?

Näistä luovun:

Näistä luovun nyt. Kuvassa neljä juhlamekkoa (kaikki liian pieniä) sekä kello. Vasemmanpuoleinen pinkki mekko on ostettu kirppikseltä noin vuosi sitten, eikä ole ollut päälläni kertaakaan, hopeinen silkkimekko on myös kirppikseltä eikä ole ollut käytössä kertaakaan, mustavalkoinen satiinimekko on Seppälästä ja ollut päälläni muutaman kerran (Viimeisin kerta oopperassa viikko sitten paljasti että etumukseni ei enää oikein mahdu mekkoon) ja viimeisimpäni mekko, jonka tein ystäväni häihin ja sen jälkeen sitä ei ole päälläni nähty. Kellon sain veljeltäni joskus kun hän ei sitä tarvinut. On kuulkaas oikein disainerkamaa. "Kello tikittää ja nainen leviää" totesin kun otin kuvaa. Nämä lähtevät huutonettiin huomenna.



Tästä on hyvä aloittaa.