keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Turhuuksien roviolla, osa 10. - Vaatevaihtarit

Tauti ei sentään onnistunut pilaamaan tavaraprojektiani!

Tavaroita poisteltiin tällä kertaa tyttöporukalla. Pidimme reilu viikko sitten vaatevaihtarit, joista olen jo maininnut aiemminkin. Lapsena meillä oli aina kavereiden kesken vaihtareita, joissa vaihdettiin keskenämme pyyhekumeja, tarroja ja muita pienten tyttöjen aarteita. Silloin tavarat asetettiin siististi näytille ja vaihtokaupoista keskusteltiin pitkään ja hartaasti.

Nyt vaihtarit ovat evoloituneet niin, että jokainen kumoaa aarteensa yhteiseen läjään, jota pengotaan barbaarimaiseen tapaan ja kaikki saavat nappaa mieleisensä. Ohessa on tarjolla hyvää ruokaa, viiniä ja tietysti mitä mahtavinta seuraa. Vaatteet, jotka eivät kelpaa kenellekkään päätyvät lumppukeräykseen tai sinne uffin loodaan.

Tajusin juuri, että olisi ollut hirveän mielenkiintoista tietää montako tavaraa kukin toi/vei. Itse poistin nelisenkymmentä vaateriepua kaapistani ja vein läjästä 8. Luonnollisestikaan mun ei tietty olisi pitänyt ottaa mitään. Mutta materialismi taas vei naista.

Meitä oli paikalla seitsemän naista, mikä on tapahtuman luonteen kannalta aika hyvä osallistujamäärä. Enemmän on toki aina enemmän, mutta sitten aletaan tarvimaan myös enemmän tilaa. Jos vaihtarit pitää taas kovin pienellä porukalla, kannattaa osallistujien olla suht samankokoisia.

Huomasin että melkeinpä kaikki osallistujat väheksyivät tuomiaan vaatteita, ja ihmettelivät miten muut luopuivat niin kivoista asioista. Parasta tässä ei koko hommassa ei ole kuitenkaan se että kaappiin löytyy täytettä, tai edes se että pääsee eroon tavarasta. Vaan se että kaikilla on aivan älyttömän hauskaa.

Vaihtareiden päätteeksi sain kutsun jo seuraaviin vaatevaihtiksiin. Kivaa :)



Hyvistä bileistä kertoo myös se että kännykästä löytyy vain satunnaisia kuvia, ja että niistä ylläoleva on ainoa julkaisukelpoinen ;)


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Influenssa

Viikko sitten luin iltahutusta sikainfluenssahysteriasta, ja siihen liittyvästä rokotusten perässä juoksemisesta. Arvostelin koko touhua hieman naureskellen, mutta pilkka nasahtikin omaan nilkkaan heti seuraavana yönä. Korkean kuumeen myötä iski influenssa, joka ei millään haluaisi päästää otteestaan. 

Viikko on mennyt lähinnä nukkuessa ja olen elänyt lähinnä vanukkailla ja appelsiineilla. Sekä tietysti karkeilla ja huonoilla leffoilla.  



Pahinta tässä taudissa on se että en päässyt katsomaan Buffya Orioniin perjantaina. 

Ensi vuonna voisin vaikka ottaa sen rokotteen. 

tiistai 11. helmikuuta 2014

Turhuuksien roviolla, osa 9. - Tee hyvää rintsikoilla

Kuinkas sattuikaan! Olin juuri aikeissa siivota vanhat rintsikat roskiin, kun törmäsin facebookissa tähän. Aika monella naisella on niitä vääränkokoisia ja -värisiä rintsikoita kaapin perällä pyörimässä. Itse olen ainakin sortunut halvennusmyyntien heräteostoksiin, ja huomannut kotona että eihän näitä voi pitää kun ikävästi puristaa jostain tai koko ei jostain syystä ollutkaan hyvä. Kauppaan et voi palauttaa, kirppikselle ei ilkeä viedä ja roskiinkaan ei oikein henno heittää. Ja oma lukunsa on tietysti ne pesussa pilalle menneet ja käytössä kulahtaneet tissiliivit.

Nyt kannattaa siivota käyttämättömät rintaliivit kaapista ja voit tehdä samalla niillä jotain hyvää. Kanssasi-kampanja haluaa rintsikkasi! Lahjoitetut rintsikat päätyvät osaksi tilataideteosta, joka kiertää Suomea kesän ja alkusyksyn ajan. Lisäksi jokainen lahjoitettu rintsu kasvattaa rintasyöpäpotilaiden hyväksi kerättävää pottia kahdella eurolla.

Helppoakin homma on:
Lähetä liivisi postimaksutta osoitteeseen Roche Oy, INFO KANSS, TUNNUS 5006103, 00003 VASTAUSLÄHETYS.




Lisätietoa kampanjan nettisivuilla http://rintasyopa.fi/kanssasi/

Omasta kaapista löytyi peräti viidet rintsikat pottiin, ja nyt mä haastan sut siellä ruudun takana!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Turhuuksien roviolla, osa 8. - Tarpeellista ja tarpeetonta

Ostin perjantaina uudet collegehousut. Vanhat ovat meinaan jo ihan lumppua. Ovathan ne toki palvelleet käytössä jo aika monta vuotta. Muistan kun ostin ne Ruoholahden kitumarketista opiskelijabudjetin pennosilla. Olin niin onnellinen kun kotona sai löllöttää lämpimissä collareissa, eikä tarvinut enää palella kylmässä yksiössä.

Uudet pöksyt olivatkin tarpeellinen heräteostos, vaikka nykyinen asunto ei onneksi olekaan niin jäinen kuin opiskelijayksiöni. Olin hakemassa Tokmannista pesuainetta kissanvessojen pesua varten, ja siinä ne roikkuivat hyllyssä, pinkit LA Gear collegehousut. Ihan niinkuin olisi aikamatkustanut 80-luvulle lapsuuteen. Lapsuuteni mielikuvat vaikuttivat niin tehokkaasti, että ostopäätös oli helppo tehdä. Jäin miettimään olisinko osannut vastustaa ostosta, jos en olisi housuja tarvinut?

Uusien pöksyjen tilalta poistin rikkinäiset vanhat. Näinhän sen pitäisi mennä. Ostetaan tarpeellinen tuote, käytetään se loppuun ja hankitaan uusi tilalle. Eikä niin että ostetaan kaappiin halvennusmyynneistä viidet samanlaiset pöksyt, jotka jää käyttämättä ja työnnetään vuoden päästä UFFin loodaan, jotta saadaan kaappiin lisää tilaa turhakkeille.

Toivon LA Gear pöksyilleni vähintään yhtä pitkää elinikää kuin edeltäjilleen.

Rikkinäisten collareiden lisäksi kaapista on poistettu tällä viikolla,

keskiviikkona Marimekon hame. Ostin hameen ystävämyynnistä noin vuosi sitten ja siinä on edelleen laputkin tallella. Tämän laitan huutonettiin, josko hamonen pääsisi käyttöön jonkun uuden omistajan myötä.


Torstain poisto oli kiinalaishenkinen peltipurkki. Peltipurkkeja on nurkat täynnä, ja tämä saa nyt lähteä. Purkista löytyivät myös perjantain ja lauantain poistot eli mainosavainnauha (nämä pitäisi kieltää lailla) sekä rikkinäiset kuulokkeet, jotka pääsevät ser-keräykseen.

Viikon kruunaa sunnuntain poisto, Novitan pitsikukkakehikko. Sain tämän joskus tilaajalahjaksi, kun kutsuin äitini mukaan Novitaan. Vitsit että mua vieläkin pännii, kun se oli juuri se kerta kun lahjana ei ollutkaan lankaa vaan tämä. Ja arvatkaa mitä? En ole käyttänyt kehikkoa kertaakaan. Pitsikukkakehikkokukat ei vaan oo mun juttu.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Itä-Helsingin sumussa

Fiiliksiä eiliseltä.

Olen siinä onnellisessa asemassa että saan kutsua Itä-Helsinkiä kodikseni. En olisi ikinä uskonut sanovani tätä vielä muutama vuosi sitten. Täältä kuitenkin löytyy kaikki parhaat jutut, ihmiset ja luonto.

Itse olen kotoisin Kouvolasta, helsinkiläisittäin jostain böndeltä. En kuitenkaan ole koskaan asunut niin lähellä luontoa kuin täällä. Ei meillä Kouvolassa kasvanut mustikoita takapihalla. Tai tarvinut kesällä hämärässä kotiin kävellessä varoa jokaista tummaa möykkyä maassa. Möykky kun on meidän kotipihalla todennäköisesti sammakko.

Töiden puolesta olen päässyt tutustumaan Itä-Helsinkiin myös kotipihaani kauemmas. Eilen fiilistelin Vuosaaren upeaa sumua. Mietin miten hienoa olisi asua jossain korkeassa kerrostalossa meren vierellä ja katsella ulos ikkunasta valkoiseen sumuun.

Sumu teki maailmasta mustavalkoisen mykkäelokuvan. Valkoinen valo oli niin upea että myöhästyin töistä kun jäin ihastelemaan sen luomaa fiilistä.






Sumun seassa tuoksui myös jo kevät. Parvekepuutarhan viljelysuunnitelma alkaa olla selvillä ja Hyötykasviyhdistyksen kirjekin saapui jo. Ihan kohta pääsevät tomaatin siemenet multaan odottamaan kesää.

Ainoa asia mikä harmittaa juuri nyt, on se että palstajonossa olen numerolla 65. plääh.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Turhuuksien roviolla, osa 7 - kierrätetty kiertää



Olen ottanut kuluttajana suuria harppauksia kestävämpään suuntaan. Nuorena aikuisena shoppailin valehtelematta lähes päivittäin jotakin pientä. Olin juuri päässyt kiinni omaan rahaan (olkoonkin sitten kesätyörahaan) ja kaupat pursuilivat kaikkea ihanaa ja halpaa. Oli henkkamaukkaa ja seppälää, kaikkea kimaltavaa, pinkkiä ja Hello Kittyä. Kaikki söpö maksoi vain muutaman euron ja ostoksilla teki itselleen hyvää mieltä. Etenkin jos oli ollut yhtään inhottava päivä töissä tai koulussa, piti päästä ostamaan jotakin.

Kun tätä oli jatkunut muutaman vuoden, kaapit pursusivat turhakkeita, joista suurin osa on onneksi ajan myötä päätynyt jo kiertoon. Omansa ovat saaneet kaverit, kirppikset, uffit, fidat ja varmasti valitettavasti kaatopaikkakin. Ikimuistoisin luopumiseni taisi olla muutama vuosi sitten kirppiksellä, kun Hello Kitty figuurikokoelmani ja käsilaukkuni pääsivät pienen tytön huomaan. Toivon että muovikissat pääsivät uuteen rakastavaan kotiin ja ehkäpä kiertävät nyt jo jollain seuraavalla omistajalla!

Sittemmin olen yrittänyt ostaa vain käytettyä ja jos jotain ei käytettynä löydy, niin uutta tarpeeseen. Vaikka miten yritän, niin täydellisen ekojeesuksen sädekehä on kuitenkin vielä kaukana. Mutta pienin askelin parempaan suuntaan jatketaan.
  
Nyt kuitenkin viimepäivien poistoihin.


Sunnuntai: Nämä ostin uutena kesällä ja nyt ne on jo rikki. Housut palvelivat kyllä kunniallisesti lähes päivittäisessä käytössä työhousuina. Mietin vielä muuttaisivatko nämä muotoaan materiaalina joksikin muuksi, vai päätyvätkö suorilta lumppukeräykseen.

Maanantai: Nämä lämpöiset tumput löysin kierrätystehtaan ilmaistorilta pari vuotta sitten. Ovat ihanat ja lämpimät, mutta äitini nokitti huopatumput ja teki mulle vuosi sitten vastaavat, mutta ihanemmat ja pinkit. Sateenkaaritumput ovat jääneet sen jälkeen täysin käyttöä vaille. Tarjoan kavereille ja jos ei kelpaa, niin vaatekeräykseen.


Tiistai: Ihanat Finlaysonin koristetyynyn päälliset hamstrasin ahneuksissani viimekertaisista vaihtaribileistä itselleni ja eihän nää meille käy. Nyyh. Käyttöä vaille palautan sinne mistä ne päätyivätkin, eli vaihtaribileiden penkomisläjään.

Loppukevennyksenä pikkukissamme Toivo, jolla on huomenna luopumisen päivä myös. Pikkukarvahousu täytti kuun alussa puoli vuotta ja on päättänyt alkaa juttelemaan öisin mahdollisille kuulolla oleville tyttökissoille, joten väistämätön kastraatio huomenna siis edessä.


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Korinpohjaneuletta ja lankainventaario


Kenellekään käsityöharrastajalle ei tarvinne selitellä miksi lanka- kangas- tai muut materiaalivarastot pullistelevat yli äyräiden. Materiaalia riittää vaikka loppuelämäksi, mutta silti sitä hamstraa aina kaappeihin lisää. Minulla ainakin on tapana ostaa messuilta ja pienistä käsityöpuodeista kaikkea ihanaa, vaikka ei sillä hetkellä olisi mitään hajua mitä siitä syntyy.

Tämä käytös on johtanut siihen että lankaa on varastossa kirstullinen ja kangasvarastosta en viitsi edes mainita tässä vaiheessa.

Osa langoistani

"Tavara päivässä"-haasteen myötä, olen päättänyt että nyt pitää saada joku roti tähänkin hommaan. Ennen haasteeseen ryhtymistä ehdin sopivasti napata marketin alennushyllystä ihanan mohair-sekoitelangan ja päätin että se kerä menee puikoille heti, eikä jää kirstuun odottelemaan inspiraatiota.

Kerästä syntyi korinpohjaneuletta tuubi-huivin verran. Korinpohjaneule on kiehtonut minua lapsesta asti. Sain mummon tekemät hienot ruutulapaset ja olen niiden taidokasta neulepintaa ihmetellyt aina. Nyt kun pääsin kunnolla opettelemaan kuinka kuvio syntyy yhdellä värillä, voisin kokeilla neulepintaa uudestaan useammalla langalla ja värillä.

Mummon tekemät lapaset on muutes edelleen käytössä!

 



 

Tästä tuli kiva!

lauantai 1. helmikuuta 2014

Turhuuksien roviolla, osa 6. - Tammikuun yhteenveto ja helmikuun aloitus

Ensimmäinen kuukausi hujahti ohi nopeasti. Harmittelin tavallaan sitä että poistin kuukauden tavaramäärän niin tohinalla, että loppukuusta ei päässyt pohtimaan päivän poistoja paitsi hankintojen yhteydessä.

Noh, helmikuu on täällä ja uusilla energioilla mukaan touhuun! Ainakin edelleen tuntuu siltä että poistettavia tavaroita on enemmän kuin tarpeeksi.

Mitä sitten tammikuussa tapahtui?

Ostettuja tavaroita: hattu UFFilta, lankakerä alennusmyynnistä, BM shortsit hotjoogaan, BM mansikkamekko, hiusharja, heijastin (saatu ilmaiseksi), Qwertee t-paita
yhteensä: 6kpl

Poistettuja tavaroita yhteensä: 42kpl + iso kasa lehtiä

Kuumotuslistalla: Uudet tanssikengät, teknisestä materiaalista tehty urheilutoppi, sisäpuutarha,  2 kappaletta Black Milk-mekkoja ja Batman-julkaisusta ainakin yksi paita + legginsit, treenikassi

Kuumotuslistaan olen lisännyt tavaroita, joita mieleni halajaa syystä tai toisesta. Lisäilen listalle tavaroita sitä mukaa kun mieleni niitä keksii himoita. Oivalsin nyt että asiat, jotka ovat alkukuussa tuntuneet kovin tarpeellisilta ja akuuteilta eivät ole niitä enää. Tällä hetkellä urheiluni ovat lähinnä joogaa, johon kenkiä ei tarvi. Hot joogassa pärjää myös puuvillaisella topilla (Shortsit olivat tosin loistohankinta!), Treenikassin voin tehdä itse. Pullistelevasta kangasvarastostani löytyy tarvittavat materiaalit ilman että mitään tarvitsee ostaa. Sisäpuutarhaakaan ei just nyt tarvi hankkia, kun kasvukausi on jo ihan lähellä ja parvekepuutarhan taimiasukit pääsevät kohta kasvamaan ilman mitään sisäpuutarhoja.

Olen kuukauden aikana pohtinut paljon omistamista ja haluamista ja sitä mistä se johtuu. Miksi mieli huijaa tahtomaan tavaroita, joita ei oikeasti tarvitse? Ja miksi taas jotkut turhuudet tuottavat hyvää mieltä?

Helmikuu on hyvä aloittaa näissä ajatuksissa. Päivän poisto on tällä kertaa kissojen tavara. Kissanminttupallo koki kohtalon päivänsä, kun Toivo päätti tiputtaa sen lattialle korkealta raapimapuusta.