maanantai 31. maaliskuuta 2014

Turhuuksien roviolla, osa 14. - Maaliskuun yhteenveto

NGGGH. Morkkista poteva materialisti tässä moi.

Poistettuja tavaroita: 7kpl kevätsiivouksen yhteydessä, rikkinäinen termospullo, musiikkivideon teon tiimellyksessä osumaa saanut leikkuulauta, kaksi kirjaa, kengät, rikki mennyt kissanruokakuppi, rikkoutunut ikea-lasi, rikkoutunut toinen lasi, lankakerä ja puolikas lapanen, ruma jääpalakippo, 7kpl elokuvia, tennarit.
yht. 26kpl

Ostettuja / saatuja tavaroita: 4kpl vaatteita, grilli, tarjoiluvaunu, neulekone <3 <3 <3, punainen kattila, Madeiralta kaksi magneettia, kolme neuletakkia, t-paita, trikoomekko, kengät, kissakuvioiset pippuri&suolamyllyt, BM haunted house legginsit + mekko.
yht. 20kpl

kröhhöm. No sentäs ei mennyt tavaramäärä plussanpuolelle. Onneksi kahtena ensimmäisenä kuukautena poistelin innoissani enempi. Ja huhtikuussa koitetaan päästä takaisin ruotuun.

Kuumotuslistalla ei ole tällä hetkellä mitään. Koska olen kaiken ostanut mitä olen halunnut. Heheh. Tänään onneksi otin vahinkoa hieman takaisin. Ehdin jo klikkaamaan ostoskoriin kaksi mielenkiintoista kirjaa, kunnes tulin järkiini ja klikkailin samat opukset kirjaston varauslistalle. On muutes äärimmäisen näppärä tuo Helmetin mobiilikirjasto! Kiitoksia kirjasto kun olet niin ihana!


Lankataideteos á la kissa.

Roskiin meni ja niin meni se lapasen puolikaskin, jonka olin ehtinyt langasta neulomaan. Ei hyvä, mutta ajatus mohairsolmun selvittämisestä ei myöskään ollut hyvä.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Onnenpäivä 5.

Converset jalassa ja talvikengät pakattu pois. Myöskin se sai hyvälle mielelle, että joogan jälkeenkään ulkona ei ollut vielä ihan pimeää. Kevät!

Ja hoksasin tuossa vielä hämärtyvässä illassa kotiin kävellessä, että kohtahan on kesä ja sammakoita! Jos en niistä tykkäisi, niin sanoisin että niitä on riesaksi asti. Vähän kyllä aina jännittää että milloin astun vahingossa sammakkoraukan päälle.

Turhuuksien roviolla, osa 13. - hairahduksia

Mieli on kevyt ja harhailee. Maaliskuu on kohta ohi ja tavarahaasteessa on lipsuttu tässä kuussa pahasti. Nyt on pakko ottaa loppukiriä kuun loppuun. Jännittää kuinka käy maaliskuun yhteenvedossa? Jäänkö plussan puolelle tavaramäärässä?

Tavarahaaste on tuntunut vuorotellen älyttömältä ja vuoroin taas hyvin silmiä avaavalta. Seuratessani vanhempieni tavararallia - heillä on nyt perinnönjaon myötä useamman talouden tavaroita pyöriteltävänä. - kallistun silti siihen että on tämä ihan fiksua sittenkin.

Mutta ne mieliteot ja hairahdukset. Yhtenä hetkenä olen täysin tyytyväinen ja ajattelen etten tarvitse yhtään mitään. Sitten 30 sekuntia myöhemmin kävelen ostoskeskuksen läpi kohti työpaikkaani ja näen näyteikkunassa kivan villatakin ja kuvittelen tarvivani sellaisen. Eikä se maksa ees kuin 29,95€.

En ostanut sitten sitä kuitenkaan. Seuraavana hetkenä ajattelen etten enää tarvi yhtään Black Milkiä. Kyllä mä pystyn olemaan ostamatta. Ja sitten oho, ostinpa mekon. Samperi. Mutta on se entäs hieno ja sattuipa olemaan viimeinen yksilö kaupassa. Pystyisinköhän olemaan ilman uutta BM:ää vaikka edes niiden seuraavaan alennusmyyntiin asti?

Keväisen perjantain kunniaksi poistin peräti 9 tavaraa! Hyvä minä!

Kengät ovat matkamuisto Kreikasta. Käytetty muutaman kerran, mutta jostain syystä nämä ei ole päätyneet ikinä lemppareiksi.

Jim Beam jääpalahässäkkä, joka tuli lahjapullon mukana. Ei todella ole meillä käyttöä tälle.

Kaikki Painajainen Elm Streetillä elokuvat DVD:llä. Nää on mun lempparielokuvia, mutta Jussini osti mulle joululahjaksi samaiset blu-raylla ja tuplia ei tarvi!

torstai 27. maaliskuuta 2014

Onnen murusia

Onnenpäivä nro 2.
Onni oli oikein ajoitettu bussi. Kun joutuu kulkemaan työmatkat kolmella eri julkisella, niin kyllä on kuulkaas mahtia kun ei joudu odottelemaan vaihtoja.
Onni oli myös löytää ostaja mun riikinkukko-black milkeilleni. Tänään ne läks postissa uudelle omistajalleen. Samalla tuli kuitattua päivän poisto.


Onnenpäivä nro 3.
Känkkispäivänä löytyi hyllystä karkkipussin jämät. Joutui tanssahtelemaan spontaanin onnentanssin tästä hyvästä!


Onnenpäivä nro 4.
Känkkispäivää seurasi onneksi mahtispäivä. Etätöissä toimistona toimii olohuoneen matto ja kun työmatkoihin ei tuhlaantunut aikaa, ehti multahommiinkin. Ja katsokaas kun taimet jo vihertää tosi kivasti. Viikonloppuna koulitaan ainakin kurkut. Illan kruunasi vielä Season Film Festival intialaisen elokuvan merkeissä. Meinasi mennä filkkaritkin kaikessa tohinassa ohi, mutta onneksi hoksasin hakea leffaliput tänään. Sunnuntaina Bollywoodia!

maanantai 24. maaliskuuta 2014

100 onnenpäivää

Sattuipas sopivasti että tämä on mun sadas postaus!

Törmäsin eilen facebookissa #100happydays haasteeseen. Haasteen idea on ottaa joka päivä kuva jostain joka tekee onnelliseksi ja postaa se sitten ylläolevalla hashtagilla facebookiin, instagramiin taikka twitteriin. Koska kapinoin kaikkia rakenteita vastaan, en rekisteröidy mihinkään enkä harrasta risuaitoja saatika sitten twitteriä taikka instagrammeja, mutta otan haasteen silti vastaan. Ota säkin!

Tykkään siitä että muistutetaan itseämme niistä pienistäkin asioista, jotka tekevät onnelliseksi joka päivä kaiken kiireen ja hässäkän keskellä. Turhan usein näkee niitä tyyppejä, jotka otsa kurtussa taivaltavat ruuhkassa eivätkä näe mitä kaikkea ympärillä tapahtuu. Ja sitten niitä jotka vetävät herneet pienistäkin asioista niin syvälle nenään, että koko päivä menee pilalle jonkun ihan pienen jutun takia.

Mindfulnessin myötä olen oppinut kiinnittämään tähän itsessäni huomiota. Vaikka olenkin aikalailla peruspositiivinen tyyppi, niin mullekin tulee niitä päiviä kun otsa menee väkisin ryppyyn ja kaikki ärsyttää. Niinä hetkinä pitää ottaa askel taaksepäin, hengittää syvään ja vapauttaa otsaryppy ja palauttaa hartiat korvista takaisin alas. Harvemmin mikään asia on niin paha että siitä kannattaisi pidemmän päälle hermostua. C'est la vie

No mutta mikä tänään teki onnelliseksi? No ainakin tuore(en oloinen) ruisleipä, pussailu metroasemalla aamulla, pikkukissan höpöttely, positiivinen palaute työntekijöiltä ja tää!


Kevät! Lokkeja! Meri! Hiekkaranta! Itä-Helsinki!


torstai 20. maaliskuuta 2014

Kevätpäiväntasausta!

Minulla on siivottu koti, kukkivia kirsikkapuun oksia, kesävarpaat, mäntysuovalle tuoksuva parveke ja kaksi nukkuvaa kissaa. Taustalla soi Regina, lasissa on viiniä ja juuri puistellulla matolla on hyvä makoilla. Puuttuu enää lokit ja laivojen sumutorvet ja olis ihan kesä.




Toki minulla on myös lumimyrskyssä raikastetut täkit, mutta ei anneta sen häiritä ylitse vyöryvää kevättä.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Rakkautta ilmassa!

Näin heti aluksi pitää todeta että minulla ei ole mitään haisua, miten tätä käytetään. Jos joku siellä ruudun takana tunnistaa vekottimen ja tietää merkin ja mallin, arvostaisin suuresti tietoa. Pääsisi toden teolla etsimään käyttöopasta, jos sellainen jostain löytyisi. Toki saa ilmottautua vapaaehtoiseksi opastajaksi myös!

Neulekoneen sain perintönä mummoltani. Mummo on joskus 60 vuotta sitten neulonut tällä kyläläisten villahousut, takit, puserot, nutut ja sukkien varret. Aivan mieletöntä. Minullakin on vielä yhdet konekutoiset lapaset tallella. Sain ne joskus lapsena lahjaksi ja viimeksi ne lämmittivät nakkisormiani tänä talvena.

Olen tämän suhteen niin innoissani, mutta samalla jalat tukevasti maassa. Vuoden 1956 Konekutojain Liiton lehdessä lupailtiin että neulekone hyvässä huollossa saattaa toimia jopa 20 vuotta. Nyt kone on ollut vailla käyttöä jo varmasti sen parikymmentä vuotta. Onnekseni kaunotar on pidetty kuitenkin kuivassa ja lämpimässä tilassa, joten ruostetta ei ole.

Nyt olen tehnyt rautarouvaan ujosti tuttavuutta puhdistamalla kymmenien vuosien aikana kertyneitä pölyjä ja kokeilemalla vipuja ja neuloja varovasti. Tänään käyn ostamassa öljyä ja alan hellävaroen huoltaa konevanhusta. Katsotaan josko vielä neulettakin saisi tulevaisuudessa aikaiseksi!

Painoa on kuulemma yhtä paljon kuin ikääkin. Kone on luonnollisestikin kiinnitetty alustaansa pulteilla, mutta myös pöytä on alunperin ollut pultattuna lattiaan. Itse en ole vielä keksinyt millä rouvan saa pidettyä jämäkästi pystyssä. Kuvasta puuttuu vielä lankatelineet ja joku omituinen vipu, jota käytetään ilmeisesti kelkan liikuttamiseen.

Koneen mukana tuli epämääräisiä nyssäköitä, jotka sisältivät aarteita!



Iso pino 50-luvun Konekutojain Liiton jäsenlehtiä sai huokaisemaan ihastuksesta ja onnesta! Nää on niin ihania!!

Tavaroiden seasta löytyi myös pari mittavihkoa. Sinne on kirjattu tilaukset ja mitat. Ilmeisestikin nämä on yliviivattu, kun työ on saatu valmiiksi. Hellyyttävää oli löytää oman isän mittoja vuodelta 1954. Kaikki kirjattuna kauniilla kaunokirjoituksella.


Oih. Olen rakastunut!

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Turhuuksien roviolla, osa 12 - kevätsiivous ja pakollinen avautuminen

Vaikka toisinaan tulee päiviä, jolloin ei ehdi tai muista ajatella tavaraproggista, niin tasapainotukseksi toiset päivät ovat yhtä poistoa. Kevät tuo oman ryhtiliikkeensä tähän. Lisääntynyt valo inspiroi siivoamaan rojuja nurkista ja niin kävi nytkin. Valitettavasti tasapaino järkkyy, kun siivousbuumi on käynnissä muuallakin. Äitini siivouksen myötä meidän kotiin muutti grilli, tarjoiluvaunu sekä 4 vaatekappaletta. Sinänsähän tämä on oikein järkevää kierrätystä, mutta ei se auta tavaraähkyyn.

Poistin nämä:

Rikkinäisen kissanruokakupin
Kaksi kynittyä kissanlelua
Ärsyttävän parvekkeenrumentajan eli rikkinäisen pyykkinaruhässäkän
(Piti käyttää väkivaltaa ja vasaroida hökötys irti seinästä, kun ei ruuvimeisseliä totellut mokoma)
Kissanoksennuksisen kynnysmaton parvekkeelta
Homehtuneen risupallon, jonka sisälmyksen oli asuttanut mitä ilmeisemmin hämähäkki.
Yhden hyllyn osan. 

Tällä kertaa meni siis paljon tavaraa roskiin. Vaikka kyseessä olikin käytännössä silkkaa roskaa, niin tällainen aina harmittaa. Siellä se rikkinäinen pyykkinaruhässäkkä jossain kaatopaikalla viettää oloansa maailman tappiin. Tai ainakin siihen asti kunnes materiaalipula maailmassa on niin paha, että joku sen sieltä kaatopaikalta perkaa käyttöönsä. Tämä syö naista ja ihmiskuntaa. Kaikki tavara päätyy lopulta jonnekin. Se että jotain heittää roskiin tai kierrätykseen, ei poista sen olemassaoloa maailmasta. Ja tehtaat vaan suoltaa lisää kamaa maailmaan. Joskus me vielä hukumme roskaan.

Tässäkin asiassa koen jatkuvaa sisäistä myllerrystä. Samaan aikaan haluaisin olla ekojeesus, jolla on kotona komposti ja kuivakäymälä, ja jonka sekajätemäärä on olematon. Mutta samalla koen hirvittävää kyynisyyttä ja maailmantuskaa.

Esimerkkinä vaikkapa pullojenkierrätys. Me suomalaiset ollaan tässä tosi hyviä. Helsingissä jos heität pantillisen pullon roskiin, niin sen sieltä joku kyllä kaivaa. Puistotapahtumissa ja festareilla pullonkerääjät tekevät tienestiä. Kontrastina kävin Depeche Moden stadionkeikalla Roomassa. Tunnelma oli mahtava ja bisse virtasi. Väkijoukon seassa kiersi myyjiä, jotka myivät vettä ja olutta suoraan keikkayleisölle. Mahtia! Kääntöpuolena oli vaan se valtava pulloroskameri keikan jälkeen. 40 000 ihmistä jätti jälkeensä uskomattoman määrän roskaa. Ja tämä oli vain yksi keikka, yhdessä kaupungissa. Ahdistavaa.

No mutta se siitä vaahtoamisesta. Ostakaa ihmiset järkevästi ja kierrättäkää. Älkää ahdistuko. Mä teen sen teidänkin puolesta.



lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kasvukauden avajaiset!

Tai no, jos nyt tarkkoja ollaan niin ensimmäiset siemenet pääsivät multaan jo helmikuun alkupuolella. Liian aikainen innokkuus kostautui tomaattien ylipitkinä hentoina varsina. En älynnyt antaa taimille lisävaloa, kun eihän tämä nykyinen koti ole yhtään niin taimiystävällinen luonnonvaloltaan kuin se edellinen.

Asiaa ei toki helpottanut uusin puutarha-apulaiseni, Toivo. Siinä missä Hyrrä harventaa kasveja pureskelemalla, on Toivolla hieman brutaalimmat keinot. Se menee istumaan taimien päälle. 
Kissat.

Tänään olikin pakkokoulimisen aika, vaikka mieluusti olisivat vielä hetken saaneet viettää viljelykipoissaan. Nyt oli kuitenkin pelastettava ne mitä vielä pelastettavissa oli. Katsotaan nyt tuleeko näistä yhtään mitään. Tänä vuonna tuskin on taimia riesaksi asti, ainakaan määrällisesti.


Siellä ne sinnittelevät, Cuor di Bue, Ciliegia, San Marzano sekä Tigerella. Matinat olivat menneet kaikki katkipoikki, joten pistin uusia tulemaan tänään. Toivotaan näille reppanoille onnea ja menestystä!

Vaihdoin myös mullat sisäkasveihin ja chileihin. Multaan pääsivät lisäksi munakoison, kasvihuonekurkun, timjamin, oreganon sekä basilikan siemenet. Kuuntelin Regina Spektoria ja sotkin mullalla puoli asuntoa. Onneksi kissat olivat päiväunilla. 

Multahommat ovat aina niin mukavaa puuhaa. Kasvit näyttävät mullanvaihdon jälkeen aina heti reippaammilta ja uusien kasvien kylväminen tuo kasvun odotusta ja jännitystä.

Chilejä en tänä vuonna ole laittanut kasvamaan ollenkaan. Viime kesäisiä kavereita on nimittäin jäljellä vielä neljä. Leikkasin chilit syksyllä aika armottomalla kädellä ja hienosti nämä talvehtivat! Osa tosin kärsi turhankin niukasta kastelusta ja päästin ne talven pimeydessä kärsimyksistään. Mutta nämä selvisivät synkkyyden läpi.

Hot Tomato, Herbert sekä Bolivian Rainbow. Kuvasta puuttuu jalapenomme Hjordis, joka on ollut taloudessamme jo kaksi vuotta. Yhtään podia se ei tosin saanut viime kesänä aikaiseksi vaikka hienosti kukkikin. Haluaisin näiden lisäksi tänä vuonna vielä testaukseen Lemondropin mikäli semmoinen jostain kohdalle osuu.


Parvekkeella on vielä aika kurjan näköistä. Multasäkkien lisääntyminen on kuitenkin varma lupaus keväästä. Räntäsade pitäköön mielipiteensä itsellään.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Banaanisaarella

Palasin maanantain ja tiistain välisenä yönä kotiin. Viisi tuntia pyörin unetta sängyssä ja säntäsin tiistaiaamuna epätodellisissa fiiliksissä koko päiväksi työpaikan koulutuspäivään. Arki on taas täällä. Onneksi illalla sai käpertyä parhausmiehen kainaloon ja katsoa viimeiset jaksot True Detectiveä.

Mutta mitä se oli viime viikolla, jos ei arkea? No se oli Madeira. 

Vietin viikon vanhempieni kanssa tällä Portugalin paratiisisaarella ja oli kuulkaas just sitä, mitä lääkäri olis määrännyt, jos olis osannut. Madeiralle ei kannata matkustaa jos kaipaa bilemeininkejä. Sen sijaan jos sielua ruokkii auringonnousun aikaan koko saarella kaikuva linnunlaulu, ihmeellisten kukkien ihastelu ja henkeäsalpaavat maisemat, kannattaa ottaa suunnaksi tämä saari.

Ihmiset on ihania eikä turistitkaan häiritse. Brittituristeja on paljon, mutta täällä ne ovat niitä charmantteja valkohapsia. 

Ja se ruoka. Testasin mustahuotrakalan ja paikalliset lihavartaat. Ihastuin kampasimpukoihin ja possunposkeen. Paistoin itse kuumalla kivellä pihviä, joka oli mahdollisesti parasta lihaa mitä olen ikinä maistanut. Madeiralla juhliikin lihansyöjä, kasvisruokia on tarjolla todella vähän. Lihaa tuli syötyä omaan makuuni aivan liikaa ja yhden kirjaimellisesti painajaismaisen grilliliha-annoksen jälkeen tuli jo todella ikävä Jussini tekemää linssikeittoa. Onneksi lihapitoisia annoksia tasapainottivat tuoreet hedelmät, joita oli saatavilla jokapuolella.

Tykkäsin myös yleisestä fiiliksestä Madeiralla. Historian havinan pystyi aistimaan ja paikoin vanhanajan glamuuri tunki väkisin aikakerrostumien läpi. Tänne haluan joskus toistekin. Kokematta jäi nimittäin vielä Reids-hotellin iltapäivätee ja ne kuuluisat levadat. Haluan seikkailemaan vesiputouksille ja haistelemaan metsiä. Ja puutarhojakin jäi niin monta näkemättä! Viikossa ei ehtinyt millään kaikkea. Kaskelottikin pysytteli aaltojen alla.


Banaaneja kasvoi kaikkialla. Kauppahallissa omansa sai valita suoraan tertuista.

Mummoretkillä päätyy joskus omituisiin paikkoihin, kuten kävelemään käpyjen päällä.

Olisin voinut tuijotella Atlanttia loputtomiin. Meribiologin johdolla kävimme tervehtimässä delfiinejä. Siellä kumiveneessä Atlantin tyrskyissä mietin, että täällä voisin olla vaikka jokaikinen päivä.

Vaihteleva maasto vei kilometrin korkeuteen vuorille. Siellä oli kylmä.

Näitä kasvoi joka pientareella.

Kasvitieteellisen puutarhan kiinanruusu. Hullaannuin vuosi sitten hibiscuksiin ja varastinkin yhdestä keltaisesta kerrotusta kiinanruususta pistokkaan. Toivon että se kasvaisi!

Mitäpä olisi paratiisisaari ilman palmuja ja sinistä taivasta.

Kolibrikukka. Hieman harmittaa etten tuonut näitä kotiin ihmeteltäviksi. Nyt täytyy tyytyä ihastelemaan kuvia.

Kukkasadetta kasvitieteellisessä puutarhassa.

Tuliaisiksi toin varastetun kiinanruusun lisäksi hedelmiä. Kauppahallista löytyi kaikkea ihmeellistä kuten banaaniananasta sekä montaa erilaista passionhedelmää. En tiennyt että on olemassa ainakin appelsiinipassion, limepassion, ananaspassion, banaanipassion sekä tomaattipassion. Innokkaat torikauppiaat maistattavat pahaa-aavistamattomalle turistille kaikkia hedelmiä ja pyytävät niistä tietysti huimia turistihintoja. Sen verran jännittävä kokemus ja uusia ihmeellisiä hedelmiä että kannattaa kuitenkin lähteä torimyyjien humputuksiin mukaan. Vaikkakaan kaikki hedelmät eivät toki ole edes saarella kasvaneita.

Loma vei mennessään ja sotki tavaraproggistani osaltaan. Palataan materialistin morkkistunnelmiin kuitenkin myöhemmin.

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Turhuuksien roviolla, osa 11 - Helmikuun yhteenveto


Helmikuu oli älyttömän lyhyt. Vastahan se alkoi, ja nyt on jo maaliskuu. Huimaa! Siemailen tässä viiniä ja alan pikkuhiljaa päästä lomatunnelmiin. Minulla alkoi tänään nimittäin talviloma ja suuntaan maanantaina Madeiralle vanhempieni kanssa. Lomani kunniaksi, kuvitin postauksen viime kesän lomakuvilla. Koska kuka haluaa katsoa kuvia virttyneistä t-paidoista ja rikkinäisistä laseista, kun voi mielikuvamatkata kesään ja lomaan? Ei kukaan.

Syötiin parhausmiehen kanssa parasta simpukkapastaa Sardiniassa, auringon laskiessa. mmm.


Uusia tavaroita helmikuussa - collegehousut, vaihtaripäivästä 8 vaatekappaletta, BM legginsit + mekko, 5kpl alusvaatteita. yht 16kpl

Poistettuja tavaroita
- Alkukuun 9 tavaraa, jotka mainittu jo blogissa
- sanktiopöksyt = vanhat collarit lumppukeräykseen
- vaihtaripäivän tavarat n. 40kpl
- 2kpl rikkoontuneita laseja, roskiin
- Puolison maalausshortsit, lumppukeräykseen
- 1 kulunut maalipensseli, roskiin
- kissojen rapinatunneli ja lelukeppi, kiertoon seuraavalle kissalle
- 2 rikkinäistä t-paitaa lumppukeräykseen
- 5 kpl rintsikoita, Kanssasi-keräykseen
- 2 kpl kuluneita alushousuja, roskiin
- 3kpl Black Milkkiä, myyty eteenpäin 
yht. 68kpl


Yksinäinen karuselli Roomassa.

Cuumotuslistalla - kamera. Haluaisin hyvän kameran, jotta voisin ottaa parempia kuvia blogiini, mutta myös parempia lomakuvia. Kännykkäkamera on ihan kätevä, mutta plääh.



Tänne voisin palata. Helsingin Hella - kesäkahvila, jossa kahvia tarjottiin ruusukupeista, santsata sai ja vanha iskelmä soi.

Oivalluksia:
Tavarakori, josta kaverit voisivat halutessaan ottaa poistettuja, itselleen tarpeellisia tavaroita käydessään täällä, olisi kätevä. Pitäisi käydä enemmän ystäviä kylässä!

Shoppailemattomuus ei olekaan niin helppoa kuin luulin. Enkä suinkaan ole niin järkevä kuluttaja kuin luulin. Kaikenmaailman pimeät hinnat ja alennusmyynnit ovat piinanneet tässä kuussa. Telkkarissa mainostettiin Iittalan piilopaikka astioita halvennettuna, ja ensimmäinen ajatus oli että, "Nyt menen ostamaan ne mukit!" Sitten vasta muistin että eihän mun pitänyt ostaa yhtään mitään.

Vastustin Black Milkin Batman-kiusausta ja säästin rahani lomareissuun. Nyt jännittää kuinka materialistin käy lomalla. Matkustaessa on ollut huono tapa löysätä kukkaron nyörejä ja shoppailla kaikki kiva mitä eteen osuu. Koska lomalla saa.

Edit. Unohdin! Unohdin, että olin myynyt tässä kuussa myös kolme Black Milkiäni pois! O_O