maanantai 28. huhtikuuta 2014

Onnenpäivät jatkuu vaan

Onnenpäivä nro 23. 
Aina välillä pääsee tekemään töitä merinäköalalla.

Onnenpäivä nro 24. 
Siellä ovat ja toivottavasti pysyvät. Ei ollu helpoimmasta päästä tämä tehtävä.

Onnenpäivä nro 25.
Joskus ei tarvita kuin oikein ajoitettu sokerijuoma.

Onnenpäivä nro 26.
Sähkögrilli pääsi tositoimiin ja grillikauden avajaisissa syötiin chili-halloumia sekä bataattia.

 Onnenpäivä nro 27.
Pääsiäislomalla ehti sotkea maalin kanssa oikein huolella.

Onnenpäivä nro 28.
Ja tietenkin syödä hyvin.

Onnenpäivä nro 29.
Ulkona kuivattu pyykki.

Onnenpäivä nro 30.
Ensimmäinen voikukka bongattu.

Onnenpäivä nro 31.
Tyttö pahoilla teillä, eli kukkabommaamassa. Hähääh.

Onnenpäivä nro 32.
Joskus sitä muistaa olla onnellinen myös meidän aivan mahtavasta julkisesta liikenteestä.

Onnenpäivä nro 33.
Mun karva-apinat. Nää vois komeilla kyllä jokaikisen päivän kuvassa.

Onnenpäivä nro 34.
Koulutuspäivän päätteeksi kylmää siideriä lämmitetyllä hiekalla. Ei huono.

Onnenpäivä nro 35.
Ei krapulaa, ihana ilma ja kirppispäivä. Lehtiä puskee ja kohta on taas ihan vihreää.

Onnenpäivä nro 36.
Kurkku innostui myös!

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Turhuuksien roviolla, osa 16. - Mitä tänään en poistanut

Tavaroiden poistelu on terapeuttista ja teen sitä nykyään automaatiolla aina kun siivoan ja järjestelen jotakin. Siivotessa roinalaatikoita, morkökaappeja ja erinäisiä pinoutuneita tavarakasoja käyn jatkuvasti läpi mielessäni tarvitsenko todella juuri sitä kaapintäytettä mitä kädessäni pitelen. 

Ihmeellisen paljon turhuuksia on kertynyt kaappeihin. Kaikkea ei kuitenkaan aina kannata heittää suinpäin pois. Itseasiassa mietin että ensi vuoden haasteena voisikin olla se että ei heitä mitään pois, ennen kuin mitään jatkokäyttöä ei tavaralle varmasti enää ole. Lisättynä tietysti sillä, että mitään uutta ei saisi hankkia kuin oikeasti tarpeeseen.

Lempiverhoni ovat kulkeneet kanssani ihan ensimmäisestä omasta asunnostani asti. Ne ovat nähneet kahden kissanpennun riiviöhetket ja alkoivat olla niin reikäiset ja kuluneet että ikkunoihin niitä ei enää viitsi laittaa. Roskiinkaan en niitä halunnut heittää, joten toisesta verhosta syntyi kestohedelmäpusseja. Toinen jäi vielä kangaslaatikkoon odottamaan jatkojalostusta.

Olen riemuissani Facebookin "Ei laiteta pakasteita pieneen pussiin, kiitos"-ryhmästä. Itseäni tuo pakasteiden tuplapakkaaminen kun on häirinnyt jo pidemmän aikaa. Yksi asia missä kuitenkin meidän perheessä voisi skarpata, on hedelmäpussien käytön rajoittaminen. Sitähän voi tehdä yksinkertaisesti niin että pakkaa useampia hedelmiä ja vihanneksia samaan pussiin, ja sitten on nämä kestohedelmäpussit.

Ärsyttää muutes se että ihmiset puolustelee pikkupussien ottamista sillä että ne menevät kotona johonkin jatkokäyttöön. No kivahan se on että pussia tulee käytettyä muutamaan kertaan, mutta ei se silti maailmasta katoa ja roskiin ja ympäristöön päätyy lopulta mokoma. Minunkin kotimatkallani (bussilta kotiin n. 500m) oli ruusupuskassa kolme kappaletta pikkupusseja. Surkea näky.

Nyt olisikin syytä skarppaa hedelmäpussien käytön kanssa, tämä kun tullee olemaan käytäntö muutenkin lähivuosina, ainakin näin uutisoitiin viime viikolla. Tässä siis ilmainen vinkki kissojen repimien verhojen jatkojalostukseen. 

Näissä verhoissa käytännöllisyyttä lisää lehtikuvio, joka tekee pinnasta matan ja jopa hieman tahmean. Kotitestissä ainakin tarra tuntui pysyvän kankaassa hyvin kiinni. Jos kankaan pinta on täysin sileä, voi pussiin ommella esim palan huopaa, johon tarran saa kätevästi kiinni.


Pujotin nyörikujaan juuttinarua, ja voilà!


Banaanit demonstroi pussia käytössä. Oikeastihan en banaaneja pakkaa pussiin, koska sehän olisi ihan typerää.

Kuvassa taustalla komeilee Ikean sumutinpullo, jonka sumutinosa kirjaimellisesti levisi käsiin viime viikolla. Koko pulloa ei onneksi tarvinut heittää roskiin sillä pulloon sopiva toimiva sumutinosa löytyi Attituden yleispuhdistusainepullosta. Hähää, Ikea! Enpäs tule ostamaan uutta pulloa!

Taustalla on muutes myös hieno kurkuntaimeni, joka puskee jo pikkuruisia kurkunalkuja.


Epäpoistojen lisäksi tavaramäärä karttui kolmella keittokirjalla sekä yhdellä pimennysverholla tänään Herttoniemen pihakirppispäivässä. Onneksi olin pääsiäisenä reipas ja raivasin ompelunurkkaukseeni jääneet romukasat pois ja tavaramäärä taloudestamme pieneni 23:lla asialla.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pääsiäisen puutarhakuulumiset

Pääsiäisenä ehti puuhastella vaikka mitä, mutta aikainen kevät aiheutti sen että puutarhahommat olivat päällimmäisenä mielessä.

Laitoin parvekepuutarhani ojennukseen ja istuttelin tamia isompiin ruukkuihin. Kylvömullassaan odottelee enää punaparsaherne, veripeippi, yksi pikkuruinen chili sekä juuri kylvetyt kesäkurpitsa sekä spagettikurpitsa.

Kylvin osan siemenistä suoraan kasvupaikalleen parvekeruukkuun. Edessä rehottaa rucola ja takana mullasta ylös yrittää kehäkukka.

Mansikantaimet ovat vielä aika minejä. Nämä tarjoavat tulevan kesän jännittävimmät kasvuhetket, toivon.

Tomaatteja on viittä eri sorttia ja jokainen sai kaverikseen basilikaa. Basilikan ja tomaatin liitto toimi viime kesänä ainakin Tumblerin kanssa niin hienosti, joten päätin antaa jokaiselle tomaatille oman basilikaystävän.

Chilit muuttivat papan tekemään kukkatelineeseen. Bolivian Rainbow ja Hjordis kukkivat jo!

Pitkänä perjantaina pääsin kuokkimaan (hehe) veljeni perheen eli Puutarhajuhlien tontille, josta olen onnellisesti saanut pienen maapläntin huollettavakseni.

Ensimmäiset uhkarohkeat siemenet pääsivät jo multiin. Koko komeus peiteltiin hellästi hallaharsolla.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Turhuuksien roviolla, osa 15. - Kevätsiivous ja onnistumisfiiliksiä

Omahyväisen oloni toki rikkoo se että ostin tänään kukkien ja maalin lisäksi myös kahdet kengät. Ärsyttävät tarjoukset hämäsivät ostamaan kahdet tossut, kun halvalla sai. Vaikka tarvitsin vain yhdet. Mustille kangastossuille syntyi akuutti tarve kun vanhat Converset alkoivat olla siinä kunnossa ettei niissä enää kehdannut mennä töihin. Käytän vanhat tossut loppuun kasvimaalla.


Mutta poistoja! Innostuin maalaamaan ja uudistamaan huonekaluja. Näistä teen uuden postauksen kunhan saan yöpöytiin vielä uudet vetimet kiinnitettyä. Maalailujen yhteydessä oli pakko tyhjentää ensinnäkin maalattavien yöpöytien krääsälaatikot, mutta samalla myös mörkökaapin sisältöä kun kaivelin maalaustarvikkeita. Tässä siis vahinkokevätsiivouksen poistot:

Iso lasinen kulho (Tämä oli mystisesti rikkinäisenä kaapissa. Tosi harmi, olisin sen säästänyt oikein mielelläni.)
Sakset (Rikkinäiset, ärsyttävät sakset)
"Kristalli"kruunun osia
Pupunkorvat + häntä
Pöytävalaisin
Koukku
Ulkoiluhousut
Kynitty kissanlelu
Kahdet rikkinäiset sukat
Kahdet pelleilyaurinkolasit
Angry Birds krääsä

Lisäksi lattialla on pyörinyt kaksi isoa laatikollista kesävaatteita. Kävin laatikot läpi ja samalla siivosin vaatekaappini. Poistoon läksi 30 kpl vaatteita (sisältäen myös kahdet black milkit)


Mutta mikä hienointa, kaikki vaatteeni mahtuvat vaatekaappiini! Uskomatonta! Minulla on ollut aina aikaisemmin talvi- ja kesävaatteet vuoroin kausisäilössä pahvilaatikoissa, kun ne eivät ole mahtuneet kerralla kaappiin. Mutta nyt mahtuu! Ihanaa! Tämä kertoo minulle siitä että turhuuksia ei ole kaapin täytteeksi haalittu :)

Tavaroita poistettu siis yht. 44! Mahtista!

Huh.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Onnellinen arki

Onnenpäivä nro 16.
Tämä näky odottaa minua aina ensimmäisenä astuessani ulos kotiovelta. Lisätään lintujen laulu ja lokkien mekastus = välitön onnellisuus

Onnenpäivä nro 17.
Kyllä se vaan niin on, että kaunista ruokaa on ilo syödä. Aamiaiseksi veriappelsiinia, pähkinäsekoitusta, kaakaonibsejä ja luonnonjugua. Ja kahvia tietty!

Onnenpäivä nro 18.
Bussinpenkki puhutteli. Onko tämä merkki jota odotin?


Onnenpäivä nro 19.
Liero! Onneksi en astunut päälle.

Onnenpäivä nro 20.
Onneks meillä on Night Visions!


Onnenpäivä nro 21.
Sunnuntaipizza ja täydellisesti onnistunut pohja.

Onnenpäivä nro 22.
Maanantaina kaivettiin maata.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Olohuoneen uudet vaatteet

Kaivelin kangasvarastojani ja innostuin tekemään uudet sohvatyynynpäälliset. Kaikki kankaat on kotoisin kirppikseltä, paitsi pitsin alla oleva beige kangas. Kirppikseltä on muutes myös sohva sekä takana näkyvä verho.


Kuvassa näkyy muutes myös läjä kirjastosta lainaamiani kirjoja. En kuulkaas ostanut! Hähä

 
Pitsi + beige kangas olivat välillä ikkunassa verhoina. Mutta kun minä en vaan millään muutu beigestä pitäväksi tyypiksi, niin silppusin verhot ja ne pitsi pääsi somistamaan sohvaa. Beige, tai kotoisammin mummonpyllynvärinen kangas, ei häiritse pitsin alla.

Samalla hoituivat viikonlopun poistot. Kaksi harmaata (yök) sohvatyynynpäällistä, mummunpyllyverhot (ne mitä jäi jäljelle) sekä loppupätkä mummunpyllykangasta. Päätin luovuttaa ja laittaa kankaan kiertoon. Tehköön joku mummunpyllynvärinrakastaja siitä itselleen ihanan seesteisiä beigeasioita kotiinsa. Ei meille enää, kiitos.


Uudet vaatteet sai myös meidän korituoli, joka kohtunakin tunnetaan. Alkuperäinen kangas oli täynnä kahvitahroja (tässä meinaan juodaan meillä aamukahvia joka aamu), eikä sen peseminen ollut mahdollista. Kangasvarastoni tarjoili parastaan ja tästä tuli erihieno käännettävä tyyny. Voi sitten päivän ja fiiliksen mukaan vaihtaa raidoista palloihin. Tuolikin on muutes kirppislöytö.


Toivo auttoi.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Onnenpäivät

Tässä taasen puolentoista viikon verran onnenhetkiä <3

Onnenpäivä nro 6.
Terapiahetki tyttöjen kanssa. Pastaa, viiniä ja höpötystä.

Onnenpäivä nro 7.
Bollywood, tuo salainen paheeni. 
Bio Rex = instant festarifiilis.
Tämän jälkeen kävin pelaamassa muistipeliä veljenpojan kanssa ja ihmettelin sitä toista pientä ihmistainta, joka nukahti syliini. Peittosi kyllä tämän leffasalin, mutta kamera oli visusti takin taskussa.

Onnenpäivä nro 8.
Ei harmita edes maanantai, kun olohuoneen ikkunasta avautuu tällainen näkymä.
Maanantaina katsottiin myös The Walking Deadin kauden päätösjakso. Parasta, mutta samaan aikaan ärsyttävää kun pitää odottaa jatkoa taas niin kauan. 

Onnenpäivä nro 9.
Vähän kyllä pännii se että kissat kiipeilee missä sattuu, mutta positiivinen juttu onkin se että Hyrtsi ei ole vuosiin kiipeillyt ja hyppinyt näin. Seura näemmä tekee kaltaiseksekseen, kun kissapappa on Toivon myötä nuorentunut hurjasti!
Onnenpäivä nro 10.
Kangaslaatikosta löytyi kirppikseltä ostamani sarikangas. Idea makkarin verhoiksi on syntynyt!

Onnenpäivä nro 11.
Kotitoimistopäivä taasen. Unohdin tosin töihin materiaaleja, jotka oli pakko käydä hakemassa. Hyvä syy siis poiketa matkalla kauppaan hakemaan ruusuja ja mansikoita.

Onnenpäivä nro 12.
Kotiliesi oli suomentanut smoothien pehmelöjuomaksi! Mahtavaa! Kuvassa komeilee siis punaviinimarja-tyrni-puolukka-kookospehmelöjuoma X) Tätä tarjosin aamupalaksi krapulaiselle puoliskolleni, joka toipuili torstai-illan Tavastian keikasta.

Onnenpäivä nro 13.
Kevätmessuilla suvun naisten kera. Messuilta tarttui mukaan salamia, ruusuja ja ideoita. Tällaisen väkerrän mun kiinanruusuille. Olisiko tämä mahdollisesti kissaturvallinen kasvatushylly? 

 Onnenpäivä nro 14.
Innostuin viikonloppuna ompelemaan makuuhuoneen verhojen lisäksi kaikkea kivaa uutta olohuoneen piristykseksi. Taustalla taimitarha.

Onnenpäivä nro 15.
Messuruusut on aika ihania. Musta on tullut näköjään se tyyppi, joka kantaa leikkokukkia kotiin. Mutta onhan ne kukkaset vaan niin nättejä.


perjantai 4. huhtikuuta 2014

Lihapullista ja astioiden sielusta

Olen innostunut lihapullista. Lihapullissa, kuten monessa muussakin ruuassa, maistaa sen kun ne on tehty hitaasti ja rakkaudella.

Astianpesukoneen ja liesituulettimen huristessa taustalla valkoista hurinaansa, pyörittelin lihapullia ajatusten vaeltaessa. Mietin että haluaisin olla maailman paras lihapullakokki. Sellainen, jota veljenlapset, kummilapset ja ehkä omatkin joskus, pyytäisivät aina tekemään niitä maailman parhaita lihapullia. Nämä olivat aika lähellä ainakin niitä kaikkein parhaita, mutta en silti vieläkään tiedä pidänkö enempi näistä vai inkivääri-chili-valkosipuli-lihapullista.

Feta-pesto-lihapullat

1kg luomukaritsanjauhelihaa
1 punasipuli
2 kynttä valkosipulia
2 kananmunaa
pestopurkin jämät
paketillinen fetaa murustettuna
  loraus oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Kuullota pienitty sipuli ja valkosipuli pannulla.
Yhdistä kaikki aineet sekaisin ja pyörittele taikinasta sopivankokoisia lihapullia.
Käytä tähän aikaa. Kuuntele keittiön ääniä, tuoksuttele taikinaa. Näistä tulee just hyviä.
Paista pullat pannulla kypsiks. Pyöryköiden paistamisessa ei kannata hoppuilla. Hiljaa paras tulee.


Lihapullat odottivat pannulle pääsyään mummolta perityllä lautasella. Ajatukset vaelsivat mummolaan, keitettyihin perunoihin ja rieskaan. Keräsin nuorempana Arabian koko-sarjaa, ajatuksena kerätä niitä pikkuhiljaa suuremmaksi astiastoksi. Mutta ei kokoissa ole sielua. Ei niissä ole mummolan kesiä ja kovaan ääneen tikittävää seinäkelloa, saati sitten usvaista peltoa.

Ehkä sitten joskus joku perii nämä taikka kokoni ja kokee niissä muistoja minusta? Ajatus kaikessa makaaberiudessaan hymyilytti. Ehkä joillain tavaroilla on sittenkin oikeasti tärkeä paikka maailmassa, ilman että ne päätyvät kaatopaikan loputtomuuteen.


Ja kuin huomaamatta nostelin paistetut pyörykät keraamiselle vadille, joka on peräisin tädiltäni. Ja hymyilin taas.