keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Onnenruokapäivät

Seuraavat onnenhetket kuvista päätellen ovat olleet hirveän ruokapainotteisia. Täytyy tässä välissä todeta että ihan ei ole kronologisessakaan järjestyksessä nämä. Olen keskittynyt lähipäivinä lähinnä lintujen kuuntelemiseen ja kevään tuoksutteluun, joten aina ei muista kuvata kaikkea. Ei sillä etteikö näitä pieniäkin hyviä hetkiä olisi, päinvastoin! Tosin jos mahdollista purkittaisin toukokuun materiaalin ulos lähinnä tuoksuina ja ääninä!

37.
wookiee cookies!

38.
Skumppaa ja tonnikalaleipiä. Tänään ei siivottu.

39.
Peltolan kauraleipä!

40.
Kurkun kukka.

41.
Töiden jälkeen marssin kauppaan ja ostin turhakkeen. Ihanan turhakkeen.


42.
Parsa, oi parsa!


tiistai 20. toukokuuta 2014

Turhuuksien roviolla osa 18. - Tarpeellista ja tarpeetonta

Näyttää pahasti siltä että toukokuu on tavarahaasteen osalta, no haasteellinen. Jostain syystä sitä kamaa nyt vaan näyttäisi taas kertyvän joka tuutista. Sentäs yhtään Black Milkiä en tässä kuussa ole ostanut. (Sen sijaan kyllä juonin myyväni taas parit vanhat pöksyt pois, jotta saisin uusia tilalle....kröhöm)

Tässä kuitenkin uusimmat tavaratulokkaat.

Ilolla esittelen eurolavoista tehdyn parvekesohvan! Ja ällös hätäilkö, lavat on peräisin vanhempieni pihalta eivät siis ole viety luvatta yhtään mistään. Tyynyt ja matot ovat ikivanhoja ja löysivät nyt uuden kodin uudelta parvekesohvaltamme. Vielä tuohon kaipailisin lisäpehmukkeeksi jotain patjantynkää, mutta katsotaas jos tulee jostain vastaan. Sohva oli tarpeellinen asia, koska nyt parvekkeelle mahtuu kasvieni lisäksi myös ihmisiä.

Hoksasin muutes tässä parvekettamme kalustaessani, että olen ostanut sinne varta vasten vain  altakasteluruukut, valot ja pienen pöydän (joka sekin pelastusarmeijalta). Loput sisustuksesta on saatu kavereilta, tullut perintönä, dyykattu tai kerätty luonnosta.



Aina ei tarvi ostaa tavaroita jos haluaa kotiinsa uutta ilmettä. Välillä voi käydä myös äidin nurkissa ;)
Adoptoin tämän ja sen pienemmän kaverinsa äidiltäni, joka sai minulta vaihtokaupassa pellavaisia tabletteja sekä ison kattilan.

Opin lapsena että koristenorsuilla pitää olla kärsä ylöspäin. Tuo kuulemma hyvää onnea kotiin. Tarpeeton vaikka tarpeellinen? Hyvän onnen ronsu saa kannatella viherkasvia ja tuoda meille iloa.


Tarpeellisempi hankinta oli kissojen kiipeilypuu. Olisin halunnut väkerrellä tähän jonkun oman viritelmän luonnonmateriaaleista, mutta vanha puu oli päivitettävä uuteen pikaisesti. Vanha alkoi olla jo todellinen vaaranpaikka.


Uusi puu löytyi zooplussalta ja on kissojen mielestä kiva. Erityisen hyvää tässä puussa on tukevuus. Ei huoju eikä heilu vaarallisesti, vaikka mikä leikki olisi meneillään.



Iso kissakin testasi ja hyväksyi.

Uusiomuotia - essusta mekoksi

Tämä kirppikseltä löytämäni essu on pyörinyt kangaskasassa jo jonkin aikaa. Ihastuin puolukkakankaaseen ja ajattelin että tästä vois varmaan jotain tehdäkin. Mietin että onko tämä sitten kuitenkaan trashionia kun kyseessä olisi ihan käyttökelpoinen essu? Kyseessä onkin uudistus, muodistus, uusiomuoti elikäs englanniksi re-fashion.

Essuna tälle ei oikein ollut käyttöä minulle. Tykkäsin kuitenkin kuosin lisäksi taskuista ja ajattelin ensin että tulisko tästä hame? Aikani pyöritin ja päädyin saksimaan helmaa lyhyemmäksi (ja paikkaamaan tietty takapuolella ammottavan aukon. Essu kun tosiaan oli kyseessä)

Hetken huolestuin että helma olisi vilauttelumallia, mutta hoksasin jatkaa pituutta farkkukankaalla. Samalla tuhosin kaapista siis yhdet ärsyttävät kulahtaneet lantiomalliset farkut. (Huomasin että musta on tullut vanha. Kuka oikeasti pystyy pitämään mitään lantiohousuja? Oikeasti! Pyllyvako vilkkuu aina kun yrittää kyykistyä tai kumartua.)

Mutta tulihan hiano. Työkaverini kommentoivat että näytän ihan emännältä ja neuvolan tädiltä. Minä vaan hymistelin tyytyväisenä kun sain jemmattua taskuihin puhelimet, avaimet ja muut pakolliset asiat.



maanantai 5. toukokuuta 2014

Toukokuun alun puutarhakatsaus

Apulaispuutarhuri-Toivo tarkistaa kurpitsantaimia. Näistä pari läksi jo kohti Verlan kurpitsamaita, loput odottavat lämpimimpiä säitä ompelupöydälläni.

Madeiran tuliaiset puskevat juurinystyjä. Multaan siis!

Punaparsaherne pääsi isompaan ruukkuun ja sinne upposivat myös ruusupavut.

Plantaasin hallaharson alla viheriöi. Näiden lisäksi pintaan ovat nousseet retiisit, salaatti, mangoldi sekä lehtikaali.

Plantaasihommien ohessa pääsen yleensä nauttimaan veljenlapsieni mahtavasta seurasta. Kun heijasin pienemmän vaunuja, nelivuotias kuvasi puhelimellani kasveja. Yllä pinaatti, alla rucola. 

Kiitos avusta lapsityövoima! ;)



sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Turhuuksien roviolla, osa 17. - Huhtikuun yhteenveto

Poistettuja: 2kpl sisustushärpäke, verhot, beige kangas, tyynynpäälliset, siivousinnostuksen tuloksena 44 tavaraa. Lipaston tyhjennyksen yhteydessä 16 tavaraa, pääsiäisen siivouksissa 23 tavaraa, rikkinäinen kissanruokakuppi (kissat kerpele), pilalle mennyt paistinpannu, toinen rikkinäinen kissanruokakuppi... yht 92 kpl

Hankittuja: BM-mekko, kahdet tossut, 4 jugurttikippoa äidiltä, yht 7 kpl

Mitä en ostanut: Marimekon ysmyt ja Hullut Päivät jäivät molemmat väliin, eikä ylimääräisiä heräteostoja tapahtunut.

Mitä en poistanut: rikkinäiset verhot, rikkinäinen sumutinpullo

Kuumotuslistalla: Kamera.

Oivalluksia:

- Vaatteiden jo pitkään jatkunut ostopaasto alkaa viimein näkyä myös vaatevuoren vähenemisenä. Shoppailua vähensin toki entisestään nyt vuoden vaihteessa, mutta sitä ennen jo kolmisen vuotta sitten radikaalissa määrin verrattuna entiseen.

- Siivoillessani olen myllännyt kangasvarastoani. Ompeluinspiraatiota puskee ja sitä myöten täytettä vaatekaappiin..

- Ihmeellisen paljon as(t)ioita menee rikki käytössä. En ole ennen kiinnittänyt asiaan huomiota.



Riksraks sanoi kissankuppi. 


Tavaraa on kyllä riittämiin vaikka niitä kuluukin. Kissoillakin on hirveät määrät asioita, vaikka eihän ne osaa vaatia tavaroita. Leluja ja hilavitkuttimia löytyy vaikka mitä (huomaa lelukori puun alemmalla tasolla), vaikka kissan mielestä paras lelu saattaa olla yksinkertaisesti rypistetty paperi.

Siivoillessani löysin mörkökaapista kissanlelun, josta kuuluu maailman ärsyttävin ääni. Ääni on Toivonkin mielestä kammottava. Karva-apina käy aina välillä kokeilemassa vinkuvaa lelua, mutta ääni saa tyypin säikähtämään joka kerta ja etsimään turvaa sohvan takaa. Uskoisin että kyseisen kissanlelun kehittänyt henkilö ei ihan tällaista reaktiota halunnut?

Kiipeilypuu on ollut suosiossa lähiaikoina, mutta jänskättää mikä on sen elinkaari. Hökötys huojuu varsin uhkaavasti kun kaksi kollia hilluvat yhtäaikaa ylätasanteella. Nyt jos koskaan huolisin vinkkejä kierrätysmateriaalista tehdystä, hienosta kissapuusta!