sunnuntai 31. elokuuta 2014

Romania, Tulcea - Danube Delta

Jos tännepäin maailmaa eksyy, on delta-alueen tsekkaaminen lähes välttämättömyys. Delta on laaja niin pinta-alaltaan kuin lajistoltaankin, eikä venereissulla näe kuin pintaraapaisun kaikesta. Jos teet vain yhden retken, tee se pienellä hitaalla veneellä tai jos on oikein hyvä tuuri, palkkaa itsellesi paikallinen opas, joka tietää mestat. 



Meidän eka reissu deltalle tapahtui tällaisella hitaalla veneellä Tulceasta. Jussi oli selvittänyt etukäteen muiden kokemuksia retkistä ja valitsimme Cafka Toursin. Reilu 30€/hlö hintainen reissu sisälsi 6 tunnin tutustumisen deltaan sekä hyvin kalaisan lounaan. Matkustajia veneessä oli meidän lisäksi 6 ja tunnelma letkeä. Eri lintulajeja näkyi runsaasti, mutta huonolla lajintuntemuksella osaan varmasti sanoa että joukossa oli useampia pieniä haikaroita sekä pelikaaneja. Vaikka pelikaanit ovatkin se koko homman vetonaula, ei niitä ihan itsestäänselvästi joka päivä nää. Linnut luonnollisestikin liikkuvat ympäriinsä, ja kuten sanottu, delta on suuri. Riemu olikin suuriin kapteeni huikkasi ohjaamosta että "Pelicans! Too much!", ja näimme yläpuolellamme valtavan pelikaaniparven. Tässä kohtaa tuntui melko rikolliselta, että meillä ei ole kunnollista kameraa. 



Deltareissun jälkeen oli aika pakata kamat ja suunnitella loman viimeiset päivät. Olimme alunperin ajatelleet että suuntaisimme viimeisiksi päiviksi Constantan lähelle johonkin rantakohteeseen. Perusturistimeininki ja ajatus bilettävistä teineistä ei kuitenkaan houkutellut, joten päätimme hyvästellä Insulitan ruusulakanat ja suunnata maan itäisimpään kolkkaan, Sulinaan. 



keskiviikko 27. elokuuta 2014

Romania, Brasov - Constanta - Tulcea

Viimeisenä Brasov-päivänä tehtiin päiväreissu Sinaiaan, Pelesin linnaan. Jos on aikaa vain yhteen linnaan, niin valitse mielummin tämä! Siinä missä Bran oli söpö disney-linna, on Peles mykistävän pompöösi. Matkalla linnaan pääsee myös kulkemaan ihastuttavan metsätien ja ehkä pummimaan kyydin mukavilta paikallisilta ylös mäen päälle, niinkuin me tehtiin. 




Sinaiassa vastaan tuli muutes myös ekat karhuvaroitukset. Iiks. 


Siperian meat grinder?

Taj Mahalissa ilmoitettiin että pyykit saapuvat meille taksikyydillä illan aikana. Pyykit tulivat, eikä me niistä edes mitään maksettu. Tosin yllätyksenä huomattiin, että muutama vaatekappale oli vaihtunut matkalla jonkun toisen vaatteisiin. No, ei kait tuo niin vakavaa ole. 


Tänään meillä oli raskaampi matkustuspäivä. Hypättiin susiaikaiseen aamujunaan Brasovista ja posotettiin sillä Constantaan. Constantaan tutustuttiin tekemällä puolentoistatunnin kävelyretki pohjoiselle bussipysäkille. Fiksu olis ottanut taksin, me käveltiin. Usko ja henki meinasivat loppua kun taivallettiin rinkat selässä halki helteisen kaupungin. Bussiasema kuitenkin löytyi, Jussi haki meille kylmät bisset ja kohta matka jatkuikin Tulceaan minibussilla.


Viimein 12 tunnin matkustuksen jälkeen löydettiin majapaikkaamme, Hotel Insulaan. Täällä meitä odotti hyvä sänky, ruusulakanat sekä parvekkeellinen huone järvinäköalalla. Ilma on kuumaa ja kosteaa eikä toistaiseksi olla törmätty yhteenkään hyttyseen, vaikka paikallisten opastamina haettiinkin apteekista myrkyt. Ei ollenkaan huono. 


Huomenna pääsemme tutustumaan lähemmin Deltaan. Hieman vielä arvomme vietämmekö loppuloman täällä deltalla, vai jatkuuko matka vielä kohti Mustanmeren rantakohteita. 

maanantai 25. elokuuta 2014

Romania, Brasov


Tänään on reissupäivä nro 8, eli puolivälissä matkaa ollaan. 


Juna vei meidät sateiseen Brasoviin. 

Olimme varanneet majoituksen pensionaatti Taj Mahalista. Paikka on kitchi, mutta sillai hyvällä tavalla. Puisista huoneista ja käytävistä tulee mieleen Twin Peaks. Sijainti on loistava (aivan vanhan kaupungin ytimessä) ja hinta halpa. Taj Mahalin yhteydessä on myös intialainen ravintola, jonka antimia odotimme nälissämme. Muutaman paikallisen ruuan testattuamme päätimme nimittäin luovuttaa, kun mikään ei oikein maistu miltään. Mutta kuinka ollakaan, romanialaiset osaavat tehdä myös intialaisesta ruuasta mautonta. 



Taj Mahalin henkilökunta on todella ystävällistä ja mukavaa. Kysyimme lähimmästä pesulapalvelusta ja henkilökunta tarjoutui hoitamaan pyykkimme huollettavaksi toiseen pensionaattiin. Kätevää. Ja saimme lisäksi kutsun viettämään iltaa paikallisessa karaoke-baarissa. Väsymys vei kuitenkin voiton ja vetäydyimme huoneeseemme viinipullon kera. Mikäs siinä oli kuunnellessa vesisateen ropinaa kattoikkunaan. 


Tänään tsekkasimme paikalliset pakolliset nähtävyydet, Brasov-kyltin Tampa-vuorella sekä Branin linnan. Matka Tampalle taittui kätsästi kaapelihissillä ja kyltiltä oli upeat maisemat. Tätäkään kohdetta ei tosin voi suositella huonojalkaisille. Taas sai kivuta portaita ja kävelypolut vuorella olivat jokseenkin hasardit. 


Romaniassa on kuulemma kerta vuoteen lehtien otsikoissa "Karhu raateli ihmisen". Jännä juttu että karhut eksyvät vuorilta kaupunkiin kun roskikset näyttävät tältä....


(Jep. Kuvasin roskista)

Branin linna oli oikein söpöskä pieni linna. Draculan kanssa tällä on sen verran yhteistä, että linnassa säilytetään Dracula-elokuvassa käytettyä kaulakorua ja kynttilää. Sitkeästi linna kuitenkin vetoaa turisteihin Draculan linnana. Itselleni tuli enemmän kuitenkin taas disney-fiilikset. Mielenkiintoisempaa kuin keksityt Dracula-höpöhöpöt, oli ihan oikeat tarinat linnasta. Niitä olisi mielellään kuullut enemmänkin. 





Huomenna ajateltiin tsekkaa lähistöltä löytyvä Pelesin linna, joka on ainakin kuulopuheilta Brania näyttävämpi. 




lauantai 23. elokuuta 2014

Romania, Sighisoara

Juna vei meidät Sighisoaraan. Jännä matkustaa junalla halki Transilvanian, pysäkillä mummo iskee käteen perustarpeita kuten laastareita, kyniä ja pimeässä hohtavia krusifikseja... Ei ostettu. 


Ensi tunnelmat Sighisoaraan saapuessa olivat kuin olisi astunut disney-elokuvaan. Talot ovat täälläkin söpöjä, kaduilla kauniita ruusuistutuksia ja taustalla häämötti vanhan kaupungin kaunis silhuetti. 



Majoitumme vanhan kaupungin keskustaan Casa Morar nimiseen, guesthouse tyyliseen majataloon. Mitä majoituksiin tulee, on tämä ehkä erikoisemmasta päästä. Nukumme vanhan keskiaikaisen talon kellarikerroksessa, jossa on vielä paikallaan vanha liesi ja muuta vanhaa tavaraa. Mukavuudet, kuten vessa ja suihku on rakennettu tilaan jälkikäteen. 



Sighisoara on todella kaunis pieni kaupunki ja olen iloinen että vietettiin täällä kaksi yötä. Ensimmäisenä iltana kiertelimme vanhaa kaupunkia, haistelimme kaupungin tunnelmaa ja ihastelimme laskevaa aurinkoa kaupungin muurien takaa. 



Toisena päivänä kävimme katsomassa vanhaa tammilaidunmaata, joka onneksi on suojeltu. Matka tammille oli hieman haastava ja väkisinkin meinasi välillä usko (ja kunto) loppua. Mutta perille löytäminen palkitsi. Jos joku joskus samaan paikkaan eksyy, niin se ei sitten ole se ihan ensimmäinen vasen tienhaara ja kun Lonely Planet sanoo "severly washed-out mud road", se tosiaan on mutainen tie, tai oikeammin mutaa, jossa on joskus ehkä ollut tie. Varaudu myös siihen että molemmin puolin tietä haukkuu koirat raivoisasti, mutta ne on onneksi kiinni jossain. 




Varaudu myös melkoiseen kiipeämiseen vuorelle ja kun huonokuntoisena puuskutat ja olet viimein valmis kääntymään takaisin, alkaa satumainen lehto ja kulku helpottaa. Lehtoa saa kävellä jonkin matkaa, mutta sitten aukeaa upea näkymä vanhalle laidunmaalle, jossa kasvaa siellä täällä vanhoja tammia. Alueelle piti rakentaa jossain vaiheessa Dracula-huvipuisto, mutta onneksi joku hoksasi säästää 800-vuotiaat tammet. Meidän onneksi paikalle sattuivat myös luonnonhoitotyötä tekevä monikymmenpäinen lammaslauma!






Sighisoarassa pakollinen suoritettava nähtävyys oli tietenkin väitetty Draculan synnyintalo. 5 lein (n. 1,25€) hintaan pääsi vierailemaan huoneessa, jossa pimeyden ruhtinas on syntynyt. Tällä ei ole toki mitään tekemistä Vlad Tepesin kanssa. Huoneessa makaa Dracula arkussaan ja säikyttelee turisteja. Kitchiä meininkiä, josta ei kyllä maksaisi yhtään enempää. Mutta tulipahan nähtyä. Muista nähtävyyksistä tsekkasimme kellotornin, josta oli upeat näkymät kaupungin ylle. 




Sighisoarassa söimme matkan tähän mennessä parhaat ruuat. Casa Ferdinand ja Grill Raluca tarjosivat reissun ekat sapuskat, jotka maistuivat ylipäätänsä jollekin, mutta olivat lisäksi herkullisia. Pienoinen pettymys oli tosin ensimmäisen paikan gulassi, jossa omalle lautaselleni oli eksynyt peräti kolme pientä lihanpalaa. Maku tosin oli ihan hyvä, joskaan ei verrattavissa oikeaan unkarilaiseen esikuvaansa. 

Seuraaavana aamuna oli aika jättää hyvästit satukaupungille ja jatkaa matkaa Brasoviin. Valitsimme junista IC:n, joka oli kotoisasti pari tuntia myöhässä. Onneksi aseman vierestä löytyi wifillinen kahvila. Cappucino, suklaakakku ja tovi bloggausta kiitos!

torstai 21. elokuuta 2014

Romania, Sibiu - Turda

Rakas reissupäiväkirja,

Teimme torstaina päivämatkan Salina Turdaan Sibiusta. Bussi oli ilmastoitu, kyyti tasaista, tiet hyvässä kunnossa ja liput sai kätevästi. Tai, ainakin melkein. Suunnittelimme lähtevämme aamulla matkaan jo klo 7, mutta tähän kyseiseen bussiin ei saanut lippuja. Joko vuoroa ei jostain syystä ajettu tai lippuluukku olisi auennut vasta kahdeksalta. Koko homma jäi vähän mysteeriksi, ja saimme ihailla aamuun heräävää Sibiun kaupunkia tunnin verran. 

Bussin ikkunasta pääsi näkemään pikkukylien elämää. Oli hevoskärryjä ja pientareella märehtivä lehmä, laiduntavia lampaita ja kana, jolla oli kova kiire. Pelloilla viljeltiin auringonkukkia ja maissia ja välillä maisemat olivat vehreää nurmea silmänkantamattomiin. Bussimatkustus on oikein kätevä tapa päästä näkemään maata. 


Turdasta nappasimme taksin kohti suolakaivosta, ja ystävällinen taksikuski antoi puhelinnumeronsa ja nouti meidät kaivokselta takaisin keskustaan kun soitimme. 

Salina Turda on kyllä hyvin hämmentävä paikka. Kyseessä on siis vanha suolakaivos, josta on tehty turustinähtävyys ja "terveyshoitola". Span puolella olisi saanut erilaisia hoitoja ja itse kaivoksessa oli pieni maailmanpyörä, erilaisia pelejä sekä mahdollisuus soutaa maanalaisessa suolajärvessä. Meille riitti aktiviteetiksi ihmettely sekä kiitettävä määrä portaiden kipuamista alas ja ylös. 



Ahtaanpaikankammoisille tiedoksi, ettei kantsi mennä portaita ihan järvelle asti. Kyseiset portaat ovat ahtaat ja eri suuntiin kulkevat ihmiset tukkivat väylän. Tulimmekin takaisin ylös järvelle johtavan pätkän hissillä, jotta vältyttiin tältä kokemukselta toistamiseen. Hissit kulkevat kaivoksesta myös melkein ylös asti, joten jos jaksaa jonottaa, välttyy 12 kerroksen porrasurheilulta. Me puuskutettiin nämä portaat molempiin suuntiin kun ei jaksettu odottaa hissiä. 

Turdassa olisi varmasti viihtynyt ainakin yön yli. Salinassa on kaivoksen ulkopuolella mahdollisuus myös uida suolajärvessä (me skipattiin tämä uhkaavien ukkospilvien lähestyessä) sekä Turdan lähellä on paikallisten hehkuttama kanjoni, joka löisi kuulema myös ehdottomasti näkemisen arvoinen. Meillä oli kuitenkin Sibiussa reput ja majapaikka maksettuna, joten bussilla takaisin. 

Sibiussa meitä odotti ensin nihkeä ylläri kun bussi jättikin meidät toiselle puolelle kaupunkia kuin luultiin, mutta kaikki säätäminen palkittiin kun päästiin kämpille. Airbnb pelasti ja saimme viimeiselle Sibiun yölle varsinaisen luksusyksiön. Samalla kadulla sattui olemaan Lonely Planetin kehuma ravintola, Grand Plaza. Täällä saatiin mahat täyteen oikein mainiota sapuskaa. Siitä olikin hyvä siirtyä skumppapullon kanssa viettämään iltaa huoneistoomme. 



Aamulla nautimme oikein maukkaan aamiaisen parvekkeella (luomujugua, sämpylöitä, pensasmustikoita ja hedelmiä.) Onni on jääkaappi, ja aamiainen joka on jotakin muuta kuin pullaa ja nakkipiiloja. Tästä jatkuu matka paikallisjunalla Draculan synnyinkaupunkiin, Sighisoaraan. 


tiistai 19. elokuuta 2014

Romania, Bukarest - Sibiu

Kesälomamatka Romaniaan alkoi yölennolla Bukarestiin. Hieman jänskätti, kun selvisi että matkustamme kohteeseen pienellä propellikoneella. Lento sujui vaihtoineen kuitenkin mutkitta ja kohta olimmekin jo haistelemassa Bukarestin yöilmaa.  



Nappasimme taksilipun automaatista ja päädyimme erikoisen taksikuskin kyytiin. Autossa raikasi eurotrance ja romanialainen poppi. Kuski päätteli ilmeistämme että musiikki on mieleistä ja pisti volyymit kaakkoon. Siinä sitten basson hieroessa selkää päästiin ihailemaan maisemia. 

Ennakko-odotukset Bukaerestista olivat todellisuutta huonommat. Kaupunkia värittävät modernit rakennukset, järkyttävät betonikerrostalot ja ihastuttavat vanhat kirkot ja talot. Meidän yösijamme sijaitsi  tällaisessa vanhassa talossa. Olimme varanneet majoituksen airbnb:n kautta ja paikan omistaja oli ystävällisesti jättänyt talon avaimen ovimaton alle. Tämä oli riemuisa ylläri sillä matkustusaikamme oli vähintäänkin nihkeä ja vähän jännitti miten aamuyöllä majoitus onnistuu. 

Majoituspaikka oli viihtyisä, mutta kuuma. Huoneistossa oli kolme isoa huonetta sekä jaettu kylppäri ja keittiö. Lattiat narisi ja historian havisi vähintään hämähäkin seittien verran. Yöllinen saapuminen paikkaan oli myöskin melko eksoottinen. Kun sketsihahmoa muistuttava taksikuski jättää aamuyöllä pimeälle romanialaiselle kujalle, jossa naapuripihassa haukkuu koira raivoisasti, ei ehkä ole luottamus kovin korkealla. Saati sitten kun joutuu etsimään avainta pimeällä pihalla kännykän valossa ja viimein oven avattua vastaan tulvahtaa kellarin homeinen tuoksu. 

Seuraavana aamuna suuntasimme univajeisina puistoon aamiaiselle ja kävimme ihmettelemässä Ceausescun käsittämätöntä kolhoosia. Jalat huusi väsymystä ja silmäluomet painoivat ihan liikaa. Päädyimme vahingossa syömään turkkilaiseen ravintolaan, ruoka oli hyvää ja bisse kylmää. Väsyneenä jatkoimme tästä takaisin majapaikkaan suunnittelemaan reissun jatkoa. 


Seuraavana aamuna kohtasimme vähän turhan läheltä kulkukoiran, joka hyökkäsi aidan yli raivoisasti kohti Jussin niskaa. Onneksi tilanne oli läheltäpiti ja selvisimme säikähdyksellä! Mutta ei niistä koirista suotta varoitella. 

Nyt istun junassa kohti Sibiuta ja ihastelen Transylvanian maisemia, vuoristoja ja sieviä pieniä kyliä. 



Edit. Jatkoa Sibiusta. 



Sibiussa nyt toista päivää. Sibiu menee helposti kauneimpiin kaupunkeihin missä olen käynyt. Vuoden 2007 EU:n kulttuuripääkaupunki-tittelin myötä kaupunkia on siistitty ja sen kyllä huomaa. Täällä on matkaajan helppo hengähtää. Alkuperäinen suunnitelmamme olisi vienyt Cluj-Napocaan tai Targu Muresiin, mutta juna-aikataulut toivat meidät onneksi tänne. 





Hostellissakaan (Hostel Centrum Sibiu) ei ole marisemista. Kahden hengen huone omalla parvekkeella on siisti, sänky on silkkaa luksusta Bukarestiin verrattuna ja nukkua voi ikkuna auki, viileästä yöilmasta nauttien. Vihaisten koirien sijaan täällä on kissanpentuja. Sibiu tykkään susta. 


keskiviikko 13. elokuuta 2014

Turhuuksien roviolla, osa 23. - elokuu

Syyskuu on jo pitkällä ja elokuukin on kertaamatta. Kuten jo kirjoitinkin elokuun tavarahommat meni ns. terapiashoppailuksi. 

Poistot: 6 x vaate, 1 x lakana, 2 x pyyhe jätettiin Romaniaan, 3 x vaate romanialaisessa pyykkirumbassa, 2 kukkaruukkua, lämpömittari. yht. 15

Uudet tavarat: elokuun alun shoppailut 15 tavaraa, tv-taso veikalta, Kouvolasta 3x kengät, housut, shortsit, 5 x keittiöpyyhe, paistinpannu, 2 x pyyhe kirppikseltä, 1 x black milk, Romanian tuliaiset 4 kpl, 2 pikkarit, verhokangas olkkariin kirppikseltä. yht. 37

Tavarasaldo: +22 tavaraa. kröhhöm. Tais olla ensimmäinen kuukausi kun homma meni näin paljon metsään. Nooh. Ehkä syyskuu on skarpimpi. 

Elokuun tavaralisäyksissä oli kuitenkin ihan tosi huippujakin juttuja. Kuten villatakki, jonka sisään pääsee maailmaa pakoon, sekä veikalta peritty itsetehty tv-taso, joka on meille oikein passeli. Ilahduin suuresti myös kirppiksellä retrosävyisestä raidallisesta kankaasta, josta sai just hyvät verhot meidän olkkariin.


Romanian reissu oli poikkeuksellinen shoppailujen suhteen, sillä ostokset jäi ihan tosi vähiin. Dracula-kirjan nappasin lentokentältä reissulukemiseksi, dracula-magneetti pääsi paavin kaveriksi jääkaapin oveen, Jussille ruma muki ja kiinalaisten matkamuistojen vastapainoksi käsinkaiverrettu puulusikka. Lisäksi ostettiin parit alushousut pyykissä kadonneiden tilalle, mutta niitä en viitsinyt sit kuitenkaan kuvata. 

Reppureissaamisen hyvä puoli on se että mitään ylimääräistä kannettavaa ei tee edes mieli harkita ostavansa. 

tiistai 12. elokuuta 2014

Heinäkuun puutarhahetket

Palataan vielä heinäkuun puolelle ja parvekepuutarhaan. 

Tässä vaiheessa voisin kirjaa ylös myös tämän kesän onnistumiset ja epäonnistumiset. Alla olevat kuvat ovat otettu muutama viikko sitten ja nykytila parvekkeella on jo huomattavasti vähemmän rehevä. Olemme lähdössä reissuun ja tätä ajatellen olen alasajanut parvekkeen kasvustoa. Ja tämähän sopii, sillä esim. tomaatit ovat jo ehtineet satonsa kypsyttää. 


Kesäkurpitsa kasvoi mahtavaksi, mutta pölytystaitojeni ollessa ala-arvoiset, ei yhtään kurpitsaa päästy syömään. 


Basilikaa istutin jokaiseen tomaattiruukkuun, jossa se kukoisti aurinkotilanteesta riippuen. Tämän ruukun tomaatti (Matina) ei tykännyt olosuhteista, joten niitin sen jo aiemmin pois kun ei kukkia alkanut näkymään.  


Tomaatit kasvoivat tuttuun tapaan viherjättiläisiksi. Satoakin saatiin ihan kohtuullisesti. Epätasainen kastelu näkyi kuitenkin San Marzanon latvamätänä. Siitäkin kuitenkin satoa saatiin. Parhaimman sadon tänä vuonna antoi kuitenkin uusi tuttavuus tigerella, jonka tomaatit olivat tosiaan hauskan raidalliset. 


Chilit talvehtivat viime talven sisätiloissa, ja se kannatti. Satoa tulee viime vuoteen verrattuna valtavasti. Bolivian Rainbow on tuottanut mahtavan määrän kauniita podejaan ja satoa antoi viimein myös kitukasvuinen habaneromme Hjordis. 


Heräteostoksena hankittu ruukkuruusu on kukkinut todella kauniisti koko kesän. Ajattelin ensi kesänä panostaa enemmän kukkiviin kasveihin. Ruukkuruusun jännyytenä on ollut kukkien vaihteleva väri. Punaisena ostettu ruusu on tehnyt kauniita keltaisia, pinkkejä ja oransseja monivärisiä kukkia. 


Tänä vuonna kurkku antoi satoa peräti kahden hedelmän verran. Köynnöksenä kurkku on kuitenkin todella kaunis, vaikka kaikki kukat eivät kurkuiksi asti kasvaisikaan. 



Mansikkaa kasvatin siemenestä asti ja satoa nämä tai et antoivat peräti kolmen marjan verran. Ensi kesänä ostan mansikat suosiolla marjoina, enkä tuhlaa aikaani kasvatteihin. 

Kirvoilta ja muilta tuholaisilta säästyin tänä kesänä täysin! Syynä voi olla kääpiösamettikukka, jota kasvoi melkeinpä jokaisessa ruukussa vähän. 

Tämän kesän onnistumiset:

- tomaatit (cuor di bue, tigerella, san marzano, äidiltä saatu kirsikkatomaatti)
- yrtit, etenkin basilika
- ruukkuruusu
- kääpiösamettikukka 

Epäonnistumiset:
- tomaatit (ciliegia ja Matina, ei satoa)
- mansikka
- kesäkurpitsa 
- ruusupapu (yksi ainoa kukka)
- punaparsaherne (kasvoi huonosti, ehkä papu oli huono kumppani)

Ensi kesänä parvekkeella kasvaa aivan varmasti ainakin kääpiösamettikukka ja muut kukkivat kasvit. Chilit saavat talvehtii taas sisätiloissa, katsotaan miten selviävät taas. Mietin myös että luopuisiko kokonaan tomaattien taimikasvatuksesta ja ostaisikin suosiolla valmiit taimet? No, katsotaan. Se voi olla että helmikuussa sormet taas syyhyävät multaan ;)