keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Rakkautta ja Anarkiaa

R&A meni jo ja viimeiset leffat jäi vielä kertaamatta. Elämänhallinta on ollut sillai ihan pikkasen hukassa viimeviikot joten ei liene mikään ihme. Tänään ehdin viimein istumaan edes hetkiseksi alas ja tekemään asioita, jotka ei stressaa. Eli bloggaamaan ja edes ihan vähän siivoamaan.

Mutta vielä toviksi elokuviin. Kuvat taas hiff.fi

The Tribe

Ukrainalainen koulukoti on ruma, mutta niin on kyllä maailmakin. Hyvin, hyvin ruma. Hätkähdyttävä elokuva, jonka dialogista ei juurikaan ymmärrä mitään. Ellei sitten osaa viittomakieltä ja ukrainaa. Elokuvassa kaikki ovat kuuromykkiä.


The Rover

Tää on taas sellainen elokuva, josta on vaikea sanoa oikein mitään. Elokuva ei juuri selittele päähenkilön karuja toimia ja motiiveja kuin vasta loppukohtauksessa.



Beauty and the Beast

Ranskalainen satuspektaakkeli, jossa rahaa ei ole säästelty ja se näkyy. Sokeria silmille koko rahalla. Ihanaa! Tätä tarvitsin edellisen kahden karun leffan jälkeen. Kohtaus jossa hirviö jahtaa kaunotarta jäällä oli hengästyttävän kaunis. (Sivuhuomiona muutes että suhtaudun tällaisiin tarinoihin ihan eri tavalla kuin ennen, kun olen aloittanut lukemaan kirjaa "Naiset, jotka kulkevat susien kanssa". Ei jaksa niin kohkata kaikista satujen epäloogisuuksista vaan keskittyy ihan eri asioihin.)



Tracks

Yhden naisen matka halki Australian aavikon. Tykkäsin ja ihailin! Tämä nainen on päässyt lähelle villinaistaan, jos joku. 



The Homesman

Hieman erilainen länkkärielokuva. Hulluja naisia viedään pitkin aavikkoa kohti parantolaa. Välillä naurattaa ja välillä tylytetään ihan tosissaan.  



God Help The Girl

Melkein sulin penkkiin. Tämä oli ehkä parasta just nyt. Olen tosin vähemmän salaisesti rakastunut Emily Browningiin, joten ei mikään suuri ihme että rakastuin tähän leffaankin. 



Virunga

Nää on taas näitä. Hengästyttävän upeita maisemia, liikkiksiä gorilloita ja pökerryttävän typeriä ja julmia ihmisiä. Jotenkin sitä on vaan vaikea ymmärtää miksi tässä maailmassa ei enää ajatella muuta kuin rahaa ja tulosta. Surullista. 



When Animals Dream

Ei niin perinteinen ihmissusielokuva. Tykkäsin enemmän kuin odotin. Vieressä oleva mies huokaili ja lopussa kirosi ääneen. Ei siis kuitenkaan jokaisen mieleen. 



Boyhood

Loistava elokuva, joka keskittyy yhden pojan kasvutarinaan. Erikoista tästä tekee se, että pääosanesittäjä Ellar Coltrane ihan oikeasti kasvaa elokuvan aikana kuusivuotiaasta nuoreksi miehenaluksi. Hämmentävyyttä ei suinkaan vähentänyt se että Ellar oli elokuvan jälkeen vastaamassa kysymyksiin. Tämä kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa kun levitykseen joskus tulee. 


sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Rakkautta ja Anarkiaa

Sunnuntai-ilta huipentuu viinilasilliseen ja pariin jaksoon Pretty Little Liarsia. Takana viikonlopun viisi elokuvaa, kahvihetki ystävän kanssa sekä turhauttava shoppailureissu. Tässä tunnelmat elokuvista. Kuvat taas hiff.fi. 

Cannibal

Pitkäveteinen, tai niinkuin Jussi sanoi hidastempoinen, ihmissyöntielokuva. Nukahdin kesken, niinkuin Jussikin. Mutta ei tää tylsä ollut, eikai nyt kannibaalielokuva voi olla tylsä. Hieman erilainen rakkauselokuva ja miehen henkinen kasvutarina. 



Predestination

Mielen supersotku. Seuraa spoilereita, älä lue jos et tahdo. Rakastut itseesi, siität ja synnytät itsesi, ryöstät itsesi synnytyssairaalasta ja jätät orpokotiin ja toistat kuviota loputtomalla luupilla. Tää voittanee kyllä filkkareiden mitähäh-palkinnon. 



Love Story

Odotin jotain supersöpöä rakkaustarinaa, sen sijaan ärsyttävä tyyppi stalkkasi viatonta naista. Outo kohtaus, jossa hipsteri hilluu raidallisissa kalsareissa öisessä New Yorkissa. Niin ja se juttu missä nainen syö muroja miehen kuopalla olevasta rinnasta. 



Watermark

Vesi. Voisin tuijottaa sitä loputtomiin. Tässä elokuvassa näytettiin miten ihmiset on muokanneet vesisysteemejä. Pysäyttäviä kuvia ja ajatuksia vedestä. Mun mielestä ihmisten pitäis katsoa enemmän dokumenttielokuvia, etenkin tällaisia. 



Turist

Olin lukenut elokuvakuvauksesta vissiin vaan sanan "lumivyöry". Ei ollu sit ihan sellainen lumivyöryelokuva kuin luulin, mutta ihan ok ihmissuhdedraamakomedia. 


Viikonlopun leffafiilikset siis ihan jees. Ei mitään päätä räjäyttävää, mutta ei mitään sysihuonoakaan. Huomenna vietän välipäivän leffailusta ja tiistaina taas jatketaan!

lauantai 20. syyskuuta 2014

Rakkautta & Anarkiaa 2014

Seuraa lähes suora lähetys festareiden ensitunnelmista. Eilen oli filkkareiden avajaispäivä, mulla pää täys räkää ja loppuunmyyty teatteri. 

Tänään douppasin itseni jo teiniajoilta tutuilla lääkkeillä Burana-C:llä ja Fenixillä, mutta sotkin soppaan lisäksi Beroccaa ja Nasolinia. Näillä ja nenäliinoilla mennään. Tässä siis kahden ensimmäisen päivän kooste.

Whiplash

Loistava, intensiivinen jännäri. Rummutuselokuva? Plääh? Räjäytti ns. pään, vaikka en osannut odottaa juuri mitään. Tai ehkä juuri siksi. Tykkäsin isosti. 



White Bird In A Blizzard

Katsoin Arakin Kaboomin muutama vuosi sitten Bio Rexissä, melkein samalla paikalla. Elokuva imaisi minut sisäänsä tarjoillen silmäkarkkikohtauksen toisen perään. Kotona dvd:ltä Kaboom oli kuitenkin vähän valju. Ehkä sama tämän uuden elokuvan kanssa? Araki tarjoili kuitenkin parastaan, kauniita ihmisiä, kauniita kuvia ja surrealistista tunnelmaa. Räkäinen pääni nautti ja upposin taas elokuvaan. Tätä  elämystä en ehkä pilaa katsomalla sitä uudestaan. Se on tosin varma, että Arakia tuijotan Bio Rexin penkissä nro 614 uudestaan, jos R&A sen jatkossakin sallii ja Bio Rexin penkit vielä kestää. 



Ulvilan murhamysteeri

Loppuunmyyty Rex. Mitä me täällä tehdään? Mitä minä täällä teen? Miksi tää elokuva on tehty? Miksi Suomen oikeusjärjestelmä näyttää dokumentin mukaan toimivan ihan väärin? Miksi keltainen lehdistö on niin arsesta? Miksi niin monella ihmisellä on niin jyrkkä mielipide Anneli Auerista? Eihän me tuntemattomat ihmiset tiedä kuka murhasi kenet. Ja miksi meidän pitäisi edes tietää? Kammottavaa jos Auer on syyllinen, mutta kamalampaa jos on syytön. Mitä, häh? Katso itse ja ajattele. Itse.

Enemy

Musiikki ahdistaa. Sää ahdistaa. Keltainen maailma ahdistaa. Ja herramunjee, että kerrostalot ja betoni ne vasta ahdistaakin. Sitten ootkin yhtenä kysymysmerkkinä. Ei tää huono elokuva ollut, mutta en nyt oikein voi sanoa että siitä olisin mitenkään erityisemmin pitänytkään. Vaikka Gyllenhaalia mielelläni tuijottelenkin. 



The Babadook

Lastenkirjamainen kauhuelokuva. Paikoitellen tosi jännä ja yleensä lämpenen tällaisille leffoille isosti. Nyt mielentila ei ihan kohdannut. Todella creepy lapsinäyttelijä.


Kaikki kuvat www.hiff.fi

Kokonaisuutena oikein jees kaksi päivää. Huomenna jatkuu! 

lauantai 6. syyskuuta 2014

Turhuuksien roviolla, osa 24 - syyskuu

Ihan ekaksi tekis mieli kirjoittaa viskistä ja viskimessuista. Kun en ois kyseisestä tapahtumasta ikinä kuullutkaan ilman tätä hämmentävää holhoamiskohua.

Mutta ehkä kaadan lasiin viskiä ja mietin miten syyskuu sujui tavarahaasteen osalta. 

No sehän sujui kuten viimeisetkin kuukaudet. Eli huonosti. Emmä tajuu mikä näitä kuukausia vaivaa kun ne menee niin nopeasti ohi. Vastahan mä manasin huonosti mennyttä elokuuta. 

Jatkuva kiire ja suorittaminen näkyi kyllä muussakin kuin tässä. Ihanaa että tämän viikonlopun on saanut keskittyä pelkästään neulomiseen, ompelemiseen ja pretty Little Liarsiin. Ja viskiin. 

Kyllä nyt on tehtävä ryhtiliike lokakuussa ja suursiivota ainakin kirjat ja muutama romukätkö että vuoden lopussa on tavaratavoite saavutettu. Ehkä sitä osakseen myös tuudittautui siihen että alkuvuonna tavaraa tuli poistettua innokkaana yli tavoitteen. 

Uudet: uusi laukku, kolme kirjaa, kulho kirppikseltä, puinen rasia, kaksi leikkuulautaa, sumutinpullo, peltipurkki, kahdet kengät, kahdet sukkikset, mekkokangas yht 15.


Kiitos kirjaston pitkien varausjonojen, päädyin ostamaan itselleni Naiset jotka kulkevat susien kanssa. Samalla heräteostoksena nettikaupasta tarttui ostoskoriin lihapullakirja. 


Kissat saivat raksuilleen hienon peltipurkin. Ja ostoshurmoksessa shoppasin lähikirppikseltä puisen kulhon. Nämä edustavat tämän kuun turhuusosastoa. (P.s. Blossa on vaan taustalla. En saa tästä rahallista taikka muutakaan hyötyä. Mutta mielellään otetaan vastaan glögilähetyksiä jos joku niitä haluaa lähettää meille.)

Mekkokankaan ostin parhaan ystäväni häitä varten, kun olin ensin käynyt sovittamassa kaikki kaupan valmismekot läpi. Ei vaan pystynyt maksamaan yli sataa euroa mekosta, joka ei ollut ns. täydellinen. Niinpä marssin kangaskauppaan, ostin pakan lopun sinistä satiinia ja väkersin klassisen kauniin juhlamekon itselleni. Mekosta tosin ei ole yhtään kuvaa, kun häät meni niin hösöttäessä kaason hommissa että unohdin itseni kuvaamisen kokonaan...

Ja voi nyt sumutinpullo. Ikean pullo sanoi viimein poks, kun se tippui lattialle. Joutui nöyrtymään ja ostamaan uuden. 

Poistettu: tyyny, kolme kissanlelua, kissanruokapurkin vaihtokansi, 9 kpl alusvaatteita, sumutinpullo, peltipurkki x 2, kolmet kengät, legginsit 2 x peltipurkki yht. 23

Tavarasaldo kuunlopussa surkeat -8.

Kyl tää tästä vielä. 

P.s emmä oikeesti viskiä ole juonut. Mutta olisin voinut.

Ihana syyskuu

Ihana syksy, kun olet täällä. Tuntuu että jokainen solu kaipaa jo viileää ilmaa ja pimeitä iltoja. Syksy on aina hyvä aika aloittaa alusta. Ihan kaikki. 

Syyskuun kunniaksi siivosin parvekkeen ja fiilisteltiin laskevaa aurinkoa mojitojen kera. Tosin lime piti korvaa sitruunalla kun ei jaksettu vääntäytyä kauppaan. Mojitoista puhuttiin meinaan koko reissun ajan, ja nyt oli hyvä syy niittää minttupuskaa drinkkilasin pohjalle. 



Innostuin elokuussa mosaiikista ja väkersin tällaisen lyhdyn. Melkein yhtä hyvää terapiaa kuin neulominen. Nyt se saa valaista pimeitä iltoja parvekkeella. 


Katsotaan onko mun krysanteemit yhtä menestyksekkäitä kuin taustalla oleva kahden euron ruukkuruusu, joka kukkii edelleen!

Eniten tykkään kuitenkin lyhtykoisostani. Ihastuin kasviin viime syksynä, ja kurpitsalyhtykasvi oli lähes pakkohankinta heti kun näin että näitä oli ilmestynyt kukkakauppaan. 




Zombie-tonttu!



Kääpiösamettikukka sai jäädä vielä vaikka raivasinkin jo kasan kesän kasveja pois. Hassusti kasvaa ruukun vieressä. 




keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Romania, Sulina

Suuntasimme Sulinaan pikalautalla, joka vei meidät Tonavan päähän Tulceasta puolessatoista tunnissa. Emme olleet ostaneet lautalle lippuja ennakkoon, mutta onneksi kuitenkin paikat säätämisen jälkeen löytyi, ystävällisen paikallisen avustuksella.  


Sulina aiheutti minulle ensihätään hirveän kulttuurishokin. Etsimme majapaikkaamme pölyiseltä tieltä, jossa vastaan käveli kana. Pensiunaatissa meitä odotti herttainen täti, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Huoneemme oli reissun aikaisista kaikkein pienin. Sängyn lisäksi sinne ei juuri muuta mahtunutkaan. Hintaa tällämajapaikalla oli hurjat 25€/yö, joten mitään superluksusta ei toki odotettukaan. 


Piha oli kiva ja siellä oli kanala!

Sanoisin kumminkin että jos tänne asti eksyt, maksa se muutama kymppi enemmän ja majoitu rantakadulle. Sulinassa päällystettyjä katuja on vain kaksi, ja katuvaloja todella harvakseltaan. Yöt ovat todella pimeitä eikä pimeitä kujia ole kiva kävellä kun ei tiedä mikä on vastassa. Toisaalta pimeyden johdosta saimme ihailla uskomattoman kaunista tähtitaivasta. 

Teimme deltaretken myös Sulinasta käsin. Tästä meille meinasi jäädä hieman huijattu olo kun veneeseen ei meidän lisäksi tullutkaan muita, jouduimme maksamaan ekstraa ja alkumatka posotettiin pitkin pieniä kanavia, joilla ei juurikaan ollut nähtävää. Kuski esitteli meille lumpeenkukkia kuin ne olisi jotain tosi jänskiä ja keräsi osmankäämiä kimpun lahjaksi minulle. 

Moottoriveneellä ehtii onneksi nähdä paljon, vaikka nopeasti liikkuva äänekäs vene säikyttääkin linnut tiehensä. Retki siis palkitsi lopulta, kun kuski vei meidät Ukrainan rajan lähellä olevalle laguunille. Pelikaaneja siellä oli kourallinen, mutta joutsenia sen sijaan valtavasti. Laskin lähimmästä parvessa yli 50 lintua ja Ukrainan rajalla niitä oli lisää varmaan sadoittain. Kuski kertoi että talviaikaan joutsenet jäätyvät laguuniin kiinni, ja niistä saa oikein herkullista syötävää. Pelikaaneja ei kuulemma kantsi syödä kun ne maistuu ihan kalalle. Omiin korviin tämä lintujen syöminen kuulosti melko erikoiselta, mutta hyvä kai jos hyötykäyttävät eläimet?




Valkoiset pilkut taustalla ovat lentoon lähteviä joutsenia. Ai miten niin tarvittais parempi kamera.


Mikäli lähdet deltalle Sulinasta käsin, kannattaa omien kokemusteni perusteella suunnata suoraan laguunille. Cadronin kalastajakylän kanavissa ei juurikaan ole nähtävää, mikäli on yhtään liikkunut suomalaisessa jokimaisemassa. Kylässä itsessään oli kyllä hienoja haikaran pesiä. Reittejä on toki useita, eikä tietoa ole olisiko siellä vielä jotain upeampaa. 


Sulinassa itsessään ei ole juurikaan nähtävää. Sen sijaan parin kilsan päässä on oikein kiva pieni hiekkaranta. Rannalla oli ainakin näin elokuun lopussa vähemmän jengiä kuin Hietsussa heinäkuussa, bisse oli halpaa ja uimavesi lämmintä. Merivesi on täällä todella vähäsuolaista joten uiminen oli sen puoleenkin todella mukavaa. Erikoista täällä olivat rannalla märehtivät lehmät. Laidunmaa oli ihan rannan lähellä ja täällä ei eläimiä aidata vaan ne saavat kulkea mielensä mukaisesti. 



Koiria Sulinassa on muuten muihin näkemiimme paikkoihin verrattuna todella paljon. Koirat ovat verrattain kesyjä ja hyväkuntoisia. Kulkukoirien lisäksi kaduilla ja rannoilla lönköttelee koiria, joilla on kaulapanta ja kaikkiin tunnutaan suhtautuvan tasapuolisen välinpitämättömästi. Ei haittaa ketään että koirat viettävät aikaansa rannalla, ravintoloissa tai keskellä tietä. Autoja Sulinassa on todella vähän joten liikenne ei ole koirille merkittävä vaara ja ruokaa ne näyttivät saavan sekä turisteilta että paikallisilta. 



Sulina oli kaikenkaikkiaan täydellinen päätös lomalle. Chilliä biitsittämistä ja mukavia ihmisiä. 

Sulinan jälkeen alkoikin yli vuorokauden mittainen kotimatka. Lautalla takaisin Tulceaan, sieltä minibussilla Constantaan, Constantasta iltajunalla Bukarestiin ja viiden tunnin hengailu lentokentällä. Yök. Viimeisiä sanoja tähän reissupäiväkirjaan kirjoitan kotisohvalla ja mietin että Romaniaan on vielä joskus palattava.