tiistai 22. joulukuuta 2015

Vuoden pimein päivä

Joulu on ihan justiinsa ja meillä on kaikki valmista. Koti on siisti, lahjat on paketissa ja piparit koristeltu. Rakastan puuhastella joulujuttuja ja fiilistellä etukäteen reseptejä ja miettiä kaikkia uusia herkkuja, joita voisi kokeilla. Olinkin jo mielessäni kuvitellut kuinka teen testiksi erilaisia silakoita, saaristolaisleipää, ruokalahjoja ja kaikkea muuta herkullista. 



Sitten tuli reality check. Tajusin että suunnitelmani olivat melkoisen kunnianhimoiset ajankäytöllisesti, vaikka minulla ei olisikaan pientä vauvaa huolehdittavana. Siispä armahdin itseni ja totesin että kaupasta saa kaikkea. Meidän saarella on ihana pieni luomupuoti, josta löytyi ruokalahjat valmiina (ja sieltä olisi voinut tilata laatikotkin, tämä muistiksi tulevia vuosia varten). K-kaupasta sai valmiita pipareita ja Pirkka saaristolaisleipää. Joulutunnelman toivat jouluvalot, hyasintti ja kiiltävät punaiset omenat. Huomenna näytän lattioille vähän vielä imuria ja koristellaan kuusi. Joulu saa tulla. 

Aattona mennään sukuloimaan ja valmiiseen ruokapöytään. Kotona sitten syödään herkkuleipiä, juustoja ja suklaita. Kyllä meidän kelpaa. 


P.s. Ihan niin boheemi en ole että joulusiivoukseksi riittäisi valojen sammutus. Joulua ei vietetä meillä tänä(kään) vuonna kaapeissa, mutta ilmeisesti sohvan alla vietetään. Sinne ylti imuri. 




P.p.s. Silakat valmistui tänään päiväuniajalla. 


Hyvää joulua!

perjantai 4. joulukuuta 2015

Vauvan villa-asu

Vuosi sitten näihin aikoihin kärsin raskauspahoinvoinnista. Ja näemmä ajatus joulusta ja etenkin jouluruuista saa edelleen aikaan kummallisia pahoinvointitakaumia. Yök, miten olikin kammottavaa.

Pahoinvoinnin ja lamaannuttavan väsymyksen pakottamana velloin sohvanpohjalla monta kuukautta tuijottaen Investigation Discoveryn murhasarjoja ja syöden kaurapuuroa ja appelsiineja. Kun vähän hellitti, hain lankakaupasta pehmeintä alpakkalankaa mitä löysin ja neuloin silloin vielä tulevalle lapselleni söpön villa-asun. Ohjeet ovat Dropsin. 



Asu on vielä käytössä lähes päivittäin ja muistuttaa niistä kivemmista raskausmuistoista. Kun silitteli mahaa ja jännitti että kuka sieltä oikein tulee. Tämä on niitä vauvan vaatteita, joita varmasti hilloan kaapissa mahdollisille lapsenlapsille. 


Myssy on tehty myös Dropsin ohjeella. Malli on niin kiva että tekisi mieli tehdä toinen vähän isommassa koossa. Vaikka epäilen että ryssin nuo loppukavennukset, eikä mallin olisi ollut tarkoitus olla ihan nöyrtyi tonttu. 


keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Marraskuu


Marraskuu sujahti ohi nopeasti. Kamera on täynnä kuvia nauravasta vauvasta, ja koti on edelleen maailman paras paikka.

Vauva keksi kuinka käännytään mahalleen ja kurkottelee kovasti varpaita kohti. Nauraa ja juttelee paljon. Ihan ei vielä keksi että mitä pikkumies yrittää kertoa. Jos joku osaa vauvaa, voisi tulkita esim lauseen: "Höö höö höhö mömmö mömmö ööm."

Kävin lapsen kanssa ensimmäisellä mummolareissulla. Reissu meni hyvin, vaikka pakkasinkin lapselle ihan liikaa kamaa mukaan ja omat tavarat ryttäsin kasaan pyykkinarulta. Pakkauksen tuloksena kassista löytyi mm. kaksi imetyspaitaa (ei riittäneet, onneksi mummolassa on pyykkikone), kuudet sukat (hieman liioittelua) ja kaksi mekkoa (onneksi oli, sillä mekkoon pystyi turvautumaan kun molemmat paidat oli pesussa). 

Kotona syötiin hyvin niin arkena kuin juhlapäivinä. Juhlittiin ensimmäistä isänpäivää ja mun synttäreitä. Huonoina vanhempina oltaisiin missattu myös lapsen ekat nimpparit jos isovanhemmat ei olisi muistuttaneet. Täytyy skarppaa ja hankkia kalenteri jossa näkyy nimipäivät ettei enää tyritä. 

Raskauskilot junnaa paikallaan ja marraskuussa niitä tippui yksi onneton. 

Keittiön tuolit sai uudet vaatteet ja ompelukone on surissut tiuhempaan kuin aikoihin. Paininjalan alta on valmistunut lähinnä joululahjoja, joten niiden esittely jääköön loppuvuoteen. Täytyy muuten ihmetellä miten ihminen onkaan aikaansaava päiväuniaikaan. Ainakin joskus. 

Maailman hienoimmasta avaruuskankaasta tein kuitenkin lapselleni housut. (Kuva tarkoituksella sumea)


lauantai 21. marraskuuta 2015

Ensimmäinen vauvakvartaali takana

Kolme kuukautta vauvaelämää rapsahti mittariin marraskuun 12. päivä. On aika tehdä kvartaaliyhteenveto. 

Mitä vauva ja vauva-aika on opettanut tähän mennessä? 

Sietämään sotkua ja kaaosta. 

Enää ei haittaa sotkut ja petaamatta jäänyt sänky kun äiti tulee kylään. Aivan sama. Vieraatkin tulevat yleensä ihailemaan pienintä, siinä ei pieni siivottomuus haittaa. Haaveilen kyllä vielä joskus nukkuvani silitetyissä lakanoissa. 

Priorisoimaan. 

Itkevä vauva on aina numero yksi. Sitten kun vauva nukkuu, voi pistää omat asiat tärkeysjärjestykseen. Käyttääkö ajan netissä roikkumiseen, joogaan, ompeluun vaiko siivoamiseen? Hyvin harvoin tuohon viimeiseen, eikä ikinä silittämiseen. 

Sietämään keskeneräisyyttä. 

Ennen halusin aina neuloa kerroksen loppuun, lukea kirjasta luvun loppuun tai katsoa ohjelman loppuun. Nyt on aivan sama mitä on tekemässä jos vauva kutsuu. 

Sietämään epävarmuutta. 

Ensimmäinen reissu lähisiwaan vauvan kanssa vaati ainakin kolme vaipanvaihtoa ja yhtä monta imetyskertaa. Liikkeelle pääsi vasta kun vauva näytti nukkuvan. Nyt ei oo enää niin justiinsa. Vauva nukahtaa aina vaunuihin ja vaipan voi vaihtaa missä vain. Julki-imetyskään ei haittaa.

Arvostamaan itseään ja puolisoaan. 

Me ollaan yhtäkkiä jonkun vanhempia ja se on iso juttu. Silloin kun oma järki ei meinaa riittää, onneksi on parhausmies eli parhausiskä paikalla. Nukuttaminen eli jokailtainen väsytystaistelu on paljon kivempaa kun vuoroa voi aina vaihtaa välillä. Ihastelen myös mieheni lehmänhermoja kun poika nykyään testailee omaa äänialaansa. Kyllä, meillä on sellainen huvikseen kirkuva vauva. 

Tehokkuutta. 

Ennen lasta oli loputtomasti aikaa lorvia ja kaikella vapaa-ajalla tuntui saavan paljon vähemmän aikaan kun nykyisin päiväuniaikaan. Jotenkin kummasti puhtaita astioita ja vaatteita on käytössä koko ajan (joku pesukone hurisee jatkuvasti) ja silti ehtii ompelemaan ja neulomaan läjäpäin asioita, vaikka valtaosa ajasta meneekin vauvan kanssa touhutessa. Käsittämätöntä. 

Sietämään hajamielisyyttä. 

Ajatus ja lauseet katkeilee koko ajan. Juusto löytyy pakkasesta ja avaimet pesukoneesta. Ei haittaa! 

Sietämään univajetta. 

En muista milloin viimeksi nukuin yön heräämättä kertaakaan. Joskus keväällä kun ei vielä tarvinnut herätä pissalle jatkuvasti, tai imettämään pientä. Mietin että kai tässä jossain vaiheessa taas nukkuu kolmea tuntia pidempiä pätkiä putkeen, kunnes tulee teini-ikä ja pitää valvoa ja kytätä missä puhelimen GPS näyttää pojan olevan. Ja sitten menettää järkensä miettiessään että jättiköhän se kuitenkin puhelimensa naapurin Villen luo vaan hämäykseksi, kun tietää että kreisiäiti kyttää kuitenkin. 

Seuraavia kvartaaleja odotellessa. Ei tehdä mitään suunnitelmia etukäteen, vauva näyttää opastavan tulevia vanhempiaan sitä mukaa kun vaiheita tulee ja menee. Vanhemmuus on jännä matka. 


tiistai 10. marraskuuta 2015

Keittiöntuolien uudet vaatteet

Keittiöön muutti kuukausi sitten uusi pöytä ja tuolit. Tai ihan uudesta ei varmaan voi puhua kun merkinnöistä päätellen siniset verhoilut tuoleissa olivat vuodelta 1971. Kunto oli ikänsä mukainen, joten päivitys oli paikallaan.



Vuosikymmeniä vanha superloni pölisi pois, kun irroitin sinistä kangasta (onneksi) pihalla. Uusiin pehmusteisiin tuli sentin paksuinen vaahtomuovi ja kerros levyvanua. Kankaan nidoin paikoilleen niittipyssyllä ja valmista tuli suhteellisen nopeaan. Ennen vauvaa tähän hommaan olisi mennyt iltapäivä, nyt valmista tuli kolmessa päivässä. Mutta eipä tässä minnekään ole kiire. 



Marimekon puutarhurin parhaat sopii keittiöön täydellisesti. Eikä haittaa jos tuoleissa kohta on tahmatassun jälkiä ja bataattisosetta. Elämistä varten keittiön tuolit on. Voidaan sitten vaihtaa päälliset taas uusiin kun taas siltä näyttää. 




sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Isänpäivää

Kysyin mieheltäni mitä hän haluaisi ensimmäisenä isänpäivänään. Vastaus oli, pekonia. 

Isänpäiväaamu alkoikin aamiaisella/brunssilla, johon sisältyi BLT-sänkkäreitä, kreikkalaista jugurttia sekä pätkis-juustokakkua. 



Tätä ennen kiikutin vauvan kanssa sängyssä köllivälle miehelle lahjan, josta olin hiukan innoissani. Nimittäin vintage R2-D2 sekä C-3PO pienoismallit. Näistä artoo on vielä rakentamatta, sen voi säästää (jos malttaa) muutaman vuoden päähän isän ja pojan yhteiseksi projektiksi. Nää on kyllä niin hienot! Kävi uskomaton tuuri kun internet johdatti juuri oikeat droidit luokseni. 


Lounaaksi pyöräytin nopean savusimpukkapastan suusta suuhun-blogin ohjeella (http://www.lily.fi/blogit/suusta-suuhun/savusimpukkapasta). Juntteina syötiin tätä parmesanin kera, vaikka ohjeessa luki että se on ehdoton nounou. Noh, herkkua oli joka tapauksessa. 



Illan ohjelmanumerona (mikäli vauva antaa meidän sitä katsoa) on vielä leffa, jonka valitsee tänään tietty isä. Viimeisimmän kuuleman mukaan se on Death Note. 

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Lokakuu

Lokakuussa lapsi sai nimen ja oppi kellahtamaan kyljelleen. Nyt 2,5 kuukautisena nukkuu päivisin jo pikkuisen pidempiä pätkiä ja juttelee ja naureskelee paljon. 

Käytiin silakkamarkkinoilla ja Kluuvin Pizzariumissa sekä tehtiin paljon vaunulenkkejä. Huomasin että peilistä tuijottaa väsyneen himamutsin sijaan joku onnellisen näköinen tyyppi, jonka naamasta on hävinnyt stressiharmaus. 

Tein olohuoneesta joogasalin levittämällä lattialle keltaisen joogamattoni ja tilaamalla Yoogaiaa koko vuodeksi. Aloitin teknologiadieetin julistamalla perjantait padittomiksi ja sunnuntait somettomiksi Docventuresin inspiroimana. Raskauskiloja on vielä viitisen jäljellä, mutta hiljaa hyvä tulee. Löllödieetin voi aloittaa sitten kun ei enää imetä. 

Tein paluun ompelukoneen äärelle ja surauttelin omalle sekä naapurin lapsille rapinaleluja. Tein myös kypärämyssyn äitiyspakkauksen myssyn ollessa ikävä kyllä aivan liian ahdas, ja sen päälle pukeminen oli huudosta päätellen vähintäänkin rikos ihmisyyttä kohtaan. 

Inspiraatio myllää pään sisällä ja kangasverkkokauppoihin on mennyt ihan liikaa rahaa.

Marraskuun alku ei ahdista yhtään. Kotona on hyvä olla. 

lauantai 31. lokakuuta 2015

Parhaat muffinssit ja Halloween

Meinasin otsikoida jutun maailman parhaat muffinsit, mutta ehkä se olisi jo liioittelua. Niin hyviä nämä kuitenkin on että tasaisesti kaivan tieni vanhaan blogiini ja etsin ohjeen käsiini. Parasta tässä ohjeessa on se että mitään ei tarvi vaahdottaa. Jos ja kun ei ole muistanut/ehtinyt ottaa voita pehmenemään, niin olen käyttänyt nopeasti mikrossa. Ihan hyviä tulee vaikka voi vähän liikaa sulaisivat. Alkuperäinen ohje on löydetty googlettamalla, mutta näemmä vanha linkki ei enää johda mihinkään. 

Aiemmin syksyllä tein samalla ohjeella taivaallisia puolukka-kinuskimuffinseja, tällä kertaa lisäsin taikinaan kaakaojauhetta sekä kahta eri suklaata. Halloweenin kunniaksi tein tuplasatsin. Namnam. 

Koostumuksesta tulee täydellisen suussamureneva kun käyttää tavallisen sokerin sijaan kookossokeria.


Muffinssit

3 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria 
75 g voita pehmennettynä (ei sulana)
1 dl maitoa 
1 kananmuna

+ mustikoita/suklaarouhetta/vadelmia yms.


Sekoita pehmennyt rasva ja kaikki kuivat aineet. Lisää maito, muna ja lopuksi haluamasi täyte. Paistetaan 250-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia.


Olen ennenkin tuntenut suuria tunteita suklaamuffinsien ja kauhuelokuvien äärellä. Vuonna 2011 keväällä Night Visions, aamuseiskan näytöksessä Pieces ja kaverin leipomat eväsmuffinsit. Silloin tiesin että nyt olen leffassa jonkun erityisen tyypin kanssa. 

Nyt kohta viisi vuotta myöhemmin Halloween, Prom Night 3 kotisohvalla, itkuhälytin vieressä, Pirkka-olutta ja muffinseja. Saman tyypin kainalossa. Rakkaus. <3

tiistai 27. lokakuuta 2015

Rapiseva aurinko



Bongasin idean tähän rapinaleluun Eilen tein-blogista jo keväällä, mutta olin ehtinyt unohtaa että Onni ja Ilona katselukangas odotti kaapissa ompelijaansa.

Kaivelin varastoista lisäksi vähän nauhoja ja keittiöstä paistopussin, ja parhauslelu oli nopeasti valmis ja pienen höpöttelijän ihmeteltävänä. Toisella puolella on hypnoottinen pingviini, joka on vähintään yhtä suosittu juttukaveri. 

Ostin keväällä kankaan kakkoslaatuisena, siksi värit eivät ole ihan kohdallaan. Tämä ei onneksi käyttäjää haittaa. Nauhatkin on vähän vinksinvonksin, mutta ei se mitään. 


Pakko kyllä hehkuttaa että tuo katselukangas on todella tehty vauvoja varten. Meidän poikanen jaksaa jutella auringolle vaikka kuinka, eikä haittaa jos välillä vähän maistetaan jostain kulmasta. 

Olin tästä niin fiiliksissä että innostuin surrauttamaan naapuruston vauvoille myös omat rapinalelut! Kangasta on vielä näiden jälkeen jäljellä 4 kuvaa. Pakko käyttää nekin vielä johonkin. 



Mahtavaa seurata kuinka pieni voi olla jostain niin innoissaan. 



maanantai 26. lokakuuta 2015

Parasta juuri nyt ja tänä vuonna

Jos heinäkuista puutarhapäivitystä ei lasketa, olen viimeksi koskenut blogiini viime tammikuussa. Luonnoksista löytyi tekstin alku

"Parasta juuri nyt: 

Granaattiomenat
Investigation Discovery
Rahkapiirakka ja kuuma kaakao
Kävelylenkit ulkona"

Kirjoitin tuon, ja todennäköisesti ajatus rahkapiirakasta alkoi oksettaa ja palasin takaisin sohvan pohjalle tuijottamaan Investigation Discoveryn murhasarjoja. Oli nääs aika yököttävät 9 kuukautta. Jostain syystä murhajutut ei oksettaneet. Niitä ja appelsiineja kului läjäpäin. 

Kulunut vuosi olikin elokuuhun saakka melko jännittävä, oksettava, innostava, pelottava, ahdistava ja kaikkea siltä väliltä. 

Onneksi viimein koitti elokuu ja minusta tuli pienen rakkauspalleron äiti. Joten aloitetaan alusta...

Parasta juuri nyt:  

Pinnasängyssä tuhiseva pieni poikani
Rakkaus (öllööllööö)
Kynttilät ja glögi
Ulkona möyrivä lokakuu 
Kurpitsat
Veep
Neulominen

Joskos siis pyyhkisi blogista vähän pölyjä ja palaisi tännekin höpöttelemään. Tavaraprojekti koki suuren kolauksen kun pinnistä, sitteriä, lelukaarta, vauvan vaatetta ja kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta alkoi vyöryä kotiimme ystävien ja valtion avustamana. Minimalistinen elämä saa odottaa, nyt kaikki on muuten vaan miniä. 

Tässä random kuvakatsaus kuluneen vuoden hetkiin. 














































sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Rakas puutarhapäiväkirja


Pikainen päivitys kesän puutarhakuulumisiin. 

Tämän vuoden syvä blogihiljaisuus on johtunut vähän muunlaisen taimen kasvatukseen liittyvistä syistä, mutta nyt oli pakko päästä kirjaamaan ylös puutarhamuistiinpanot tältä kesältä. 

Ensimmäinen kuva on tilanne 18.5. (Loput kuvat otettu tänään). Toukokuussa tilanne oli surkea. Tomaatit olivat ihan minejä, vaikka monena vuonna niissä on ollut jo kukkia tähän aikaan. Asetin satotavoitteeksi edes yhden tomaatin, jotta saisin siemeniä talteen ensi vuodeksi. Taimet on nimittäin kasvatettu isosedältä saaduista siemenistä, ja ainakin kasvustonsa puolesta olen viimein löytänyt ruukkutomaatin, joka oikeasti on ruukkukokoa. Eikä siis valtaa koko parveketta hontelolla kasvullaan.  


Tämän kesän kurkkulajike oli myös niin helmi, etten voinut jättää kirjoittamatta siitä. Tilasin talvella sekopäähuuruissani hyötykasviyhdistykseltä kurkun siemeniä kahteenkin otteeseen. Ensimmäiset taimet päätyivät kissan välipalaksi. Toiselle satsille meinasi käydä yhtä huonosti, mutta onneksi yksi taimi selvisi hengissä tekemään satoa. 

En vaan millään enää muistanut lajikkeen nimeä, mutta onnekseni hytykasviyhdistyksen verkkokauppaan tallentuu tilaushistoria. Lajike on nimeltään Femspot. Edellinen kurkkukasvattini teki valtavasti kukkia ja alkuja, mutta onnistuin kasvattamaan aluista syötäväksi asti ehkä yhden epämääräisen molopääkurkun/taimi. Femspot tekee alkuja maltillisemmin, mutta nyt näyttäisi että jokainen alku päätyy kurkuiksi asti. Hurraa! 


Kurkun kaverina hyllyssä asuu myös Madeiralta tuotu kiinanruusu, joka on ihme kyllä, edelleen hengissä. Kukkivista ystävistä paras on kuitenkin kääpiösamettikukka, joka pitää parvekkeeni kirvattomana jo toista kesää. 


Yksi ihme on myös tämä ylivuotinen minttu, joka onnistui talvehtimaan pienessä ruukussaan. Viime vuonna yrtit viihtyivät parvekkeella pitkälle syksyyn saakka, ja osa ruukuista unohtui talveksi ulos. Yllätys olikin melkoinen kun kevätsiivouksen yhteydessä olin viskaamassa tätä pois. Jätepussista pilkottiin eläviä versoja! Istutin mintun takaisin ruukkuunsa ja siinä se on saanut rehottaa tämänkin kesän. 


Tarkkasilmäinen saattaa huomata orvokin keskellä porkkanan varren. Tämä kokeilu odottaa vielä tuloksia. 


Tomaatit tänään. Viimein kukkia ja muutama raakileen alku. Ensi kesäksi voi siis sittenkin olla siemeniä luvassa. 


Todellinen ylläri kuitenkin viimeiseksi. Kokeilunhaluisena parvekepuutarhurina haluan kasvattaa joka vuosi aina jotakin uutta, tai ainakin yrittää. Karvaita epäonnistumisia olen kokenut mm. mansikoiden ja papujen kasvattamisessa. Saan aikaiseksi upeita viherkasvustoja, mutta satoa ei tule. Papujen sijaan seinustalle päätyikin tänä vuonna ananaskirsikka Little Lantern. Olin todella epäuskoinen tämän onnistumisen suhteen. 

Mutta katsokaa! Tästä näyttäisi tulevan tämän kesän satoisin kasvini. Aivan uskomatonta. Jäämme seuraamaan kuinka nämä pienet pallurat jatkavat kypsymistään. 











torstai 1. tammikuuta 2015

Turhuuksien roviolla, osa 27 - joulukuu ja vuosi 2014

Tavarahaaste on nyt taputeltu vuodelta 2014.

Joulukuu meni tämän suhteen ihan metsään, mutta ei voi minkään. 

Joulukuun poistot: kissanmaja (alkuinnostuksen jälkeen kukaan ei käytä tätä), viinipulloteline (ostin tämän Ikeasta kun olin 20 jotakin. Ei tällä tee yhtään mitään. Ihan niinkuin viiniä joskus olis kaapeissa niin paljon että sitä voisi muhia telineisiin...) 4 kirjaa, 2 tuikkukippoa (nää vissiin lisääntyy itsekseen?), keittiön lamppu 
Yht 9 tavaraa

Joulukuun uudet: Ikeasta uusi keittiövalaisin (siirryimme viimein lediaikaan) ja heräteostoksena pitsireunainen metalliruukku, joulupukki muisti 12 tavaralla, vanhempieni aarteista löytyi meidän kotiin kiva lipasto, järkyttävä karttapallobaarikaappi sekä jouluvalokynttelikkö, stegosaurus jäi nurkkiimme pyörimään (tämä syntyi tosin jämälangoista niin en tiedä pitäiskö laskea?), dyykattiin roskalavalta kaiuttimet
Yht 19 tavaraa

Joulukuun saldo +10 tavaraa

No kuin sitten kävi? päästiinkö tavoitteeseen, eli -365 tavaraa?

Joulukuu +10
Marraskuu -49
Lokakuu -29
Syyskuu -8
Elokuu +22
Heinäkuu -5
Kesäkuu -87
Toukokuu -30
Huhtikuu -85
Maaliskuu -6
Helmikuu -52
Tammikuu -36

Yhteensä -355 tavaraa. Samperi. Jos olisin vain tuijottanut seinää koko joulukuun (enkä päästänyt joulupukkia sisään), olisin päässyt tavoitteeseeni. 

Laskin nopeasti että jos mitään ei olisi poistettu olisi tavaramäärä kasvanut 162 kappaleella. Tosin tässä ei ole huomioitu sitä että kun osti esim. uuden imurin, niin luonnollisesti se rikkinäinen lähti hemmettiin.  Mutta jäätävää silti. 

No mitä jäi käteen? 355 tavaraa kevyempänä, eikä sitä huomaa missään. Tai no huomaa siinä että vaatekaappiin mahtuu kaikki kamat kerralla eikä tarvi pyörittää kausivaaterumbaa pahvilaatikoissa. Uusia vaatteita on ostettu verrattain aika vähän ja sen huomaa loppuunkulutetuista vaateyksilöistä. Kohta tarvin ihan oikeasti uusia trikootoppeja, kun ne on kohta kaikki niin reikäisiä. 

Ne vaatteet, joita ostin uutena syksyllä ovat ihan nyppyisiä ja kamalia. Mitä ihmettä valmisvaatteet? Kuvittelin että jos nyt oikein stockalta ostaa, niin laatu on taattu. Mutta ei, hv. Jos jotain toivon viimein oppineeni, niin osta oikeasti laadukkaita materiaaleja tai tee itse. 

Keskustelimme eilen tavara-ahdistuksesta ystävieni kanssa, mutta yksi tärkeä pointti unohtui. Se että ylimääräisestä tavarasta haluaa eroon, ei tarkoita sitä että tavara-aukon kohdalla pitäisi pitää bileet ja iloita kun lattiassa on yhden tietokonenäytön kokoinen kolo. Tärkeää on muistaa että jokaikinen, joulukoriste, muovipussi, rihkamakoru ja tietokonenäyttö on syntyessään syönyt järkyttävän määrän luonnonvaroja eikä oikeasti häviä palloltamme yhtään mihinkään. 

Mitään ei tietenkään kannata heittää syyttä suotta roskiin, se nyt on vaan ihan järjetöntä. Mutta se turhana pyörivä näyttö kannattaa antaa jollekin, joka sitä ehkä tarvisi (eikä ehkä ostaisi uutta) tai pistää ser-keräykseen, josta arvokkaat materiaalit pääsisivät kiertoon. 

Älkää ostako turhaa, välttäkää niitä turhia muovipusseja, kierrättäkää ja korjatkaa. Rakastakaa tavaroitanne, mutta luopukaa turhista <3

Olen ajatellut jatkaa tavarahaastetta ainakin jossain määrin myös tänä vuonna katsotaan kuin käy. Tammikuun alku on mennyt siinä mielessä loistavasti, että olen välttänyt kaikki alennusmyynnit ja unohdin ostaa yhdet haluamani Black Milkit. Hah. Ostoslistalla sen sijaan on jumppapallo sekä aktiivisuusranneke.