lauantai 21. marraskuuta 2015

Ensimmäinen vauvakvartaali takana

Kolme kuukautta vauvaelämää rapsahti mittariin marraskuun 12. päivä. On aika tehdä kvartaaliyhteenveto. 

Mitä vauva ja vauva-aika on opettanut tähän mennessä? 

Sietämään sotkua ja kaaosta. 

Enää ei haittaa sotkut ja petaamatta jäänyt sänky kun äiti tulee kylään. Aivan sama. Vieraatkin tulevat yleensä ihailemaan pienintä, siinä ei pieni siivottomuus haittaa. Haaveilen kyllä vielä joskus nukkuvani silitetyissä lakanoissa. 

Priorisoimaan. 

Itkevä vauva on aina numero yksi. Sitten kun vauva nukkuu, voi pistää omat asiat tärkeysjärjestykseen. Käyttääkö ajan netissä roikkumiseen, joogaan, ompeluun vaiko siivoamiseen? Hyvin harvoin tuohon viimeiseen, eikä ikinä silittämiseen. 

Sietämään keskeneräisyyttä. 

Ennen halusin aina neuloa kerroksen loppuun, lukea kirjasta luvun loppuun tai katsoa ohjelman loppuun. Nyt on aivan sama mitä on tekemässä jos vauva kutsuu. 

Sietämään epävarmuutta. 

Ensimmäinen reissu lähisiwaan vauvan kanssa vaati ainakin kolme vaipanvaihtoa ja yhtä monta imetyskertaa. Liikkeelle pääsi vasta kun vauva näytti nukkuvan. Nyt ei oo enää niin justiinsa. Vauva nukahtaa aina vaunuihin ja vaipan voi vaihtaa missä vain. Julki-imetyskään ei haittaa.

Arvostamaan itseään ja puolisoaan. 

Me ollaan yhtäkkiä jonkun vanhempia ja se on iso juttu. Silloin kun oma järki ei meinaa riittää, onneksi on parhausmies eli parhausiskä paikalla. Nukuttaminen eli jokailtainen väsytystaistelu on paljon kivempaa kun vuoroa voi aina vaihtaa välillä. Ihastelen myös mieheni lehmänhermoja kun poika nykyään testailee omaa äänialaansa. Kyllä, meillä on sellainen huvikseen kirkuva vauva. 

Tehokkuutta. 

Ennen lasta oli loputtomasti aikaa lorvia ja kaikella vapaa-ajalla tuntui saavan paljon vähemmän aikaan kun nykyisin päiväuniaikaan. Jotenkin kummasti puhtaita astioita ja vaatteita on käytössä koko ajan (joku pesukone hurisee jatkuvasti) ja silti ehtii ompelemaan ja neulomaan läjäpäin asioita, vaikka valtaosa ajasta meneekin vauvan kanssa touhutessa. Käsittämätöntä. 

Sietämään hajamielisyyttä. 

Ajatus ja lauseet katkeilee koko ajan. Juusto löytyy pakkasesta ja avaimet pesukoneesta. Ei haittaa! 

Sietämään univajetta. 

En muista milloin viimeksi nukuin yön heräämättä kertaakaan. Joskus keväällä kun ei vielä tarvinnut herätä pissalle jatkuvasti, tai imettämään pientä. Mietin että kai tässä jossain vaiheessa taas nukkuu kolmea tuntia pidempiä pätkiä putkeen, kunnes tulee teini-ikä ja pitää valvoa ja kytätä missä puhelimen GPS näyttää pojan olevan. Ja sitten menettää järkensä miettiessään että jättiköhän se kuitenkin puhelimensa naapurin Villen luo vaan hämäykseksi, kun tietää että kreisiäiti kyttää kuitenkin. 

Seuraavia kvartaaleja odotellessa. Ei tehdä mitään suunnitelmia etukäteen, vauva näyttää opastavan tulevia vanhempiaan sitä mukaa kun vaiheita tulee ja menee. Vanhemmuus on jännä matka. 


tiistai 10. marraskuuta 2015

Keittiöntuolien uudet vaatteet

Keittiöön muutti kuukausi sitten uusi pöytä ja tuolit. Tai ihan uudesta ei varmaan voi puhua kun merkinnöistä päätellen siniset verhoilut tuoleissa olivat vuodelta 1971. Kunto oli ikänsä mukainen, joten päivitys oli paikallaan.



Vuosikymmeniä vanha superloni pölisi pois, kun irroitin sinistä kangasta (onneksi) pihalla. Uusiin pehmusteisiin tuli sentin paksuinen vaahtomuovi ja kerros levyvanua. Kankaan nidoin paikoilleen niittipyssyllä ja valmista tuli suhteellisen nopeaan. Ennen vauvaa tähän hommaan olisi mennyt iltapäivä, nyt valmista tuli kolmessa päivässä. Mutta eipä tässä minnekään ole kiire. 



Marimekon puutarhurin parhaat sopii keittiöön täydellisesti. Eikä haittaa jos tuoleissa kohta on tahmatassun jälkiä ja bataattisosetta. Elämistä varten keittiön tuolit on. Voidaan sitten vaihtaa päälliset taas uusiin kun taas siltä näyttää. 




sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Isänpäivää

Kysyin mieheltäni mitä hän haluaisi ensimmäisenä isänpäivänään. Vastaus oli, pekonia. 

Isänpäiväaamu alkoikin aamiaisella/brunssilla, johon sisältyi BLT-sänkkäreitä, kreikkalaista jugurttia sekä pätkis-juustokakkua. 



Tätä ennen kiikutin vauvan kanssa sängyssä köllivälle miehelle lahjan, josta olin hiukan innoissani. Nimittäin vintage R2-D2 sekä C-3PO pienoismallit. Näistä artoo on vielä rakentamatta, sen voi säästää (jos malttaa) muutaman vuoden päähän isän ja pojan yhteiseksi projektiksi. Nää on kyllä niin hienot! Kävi uskomaton tuuri kun internet johdatti juuri oikeat droidit luokseni. 


Lounaaksi pyöräytin nopean savusimpukkapastan suusta suuhun-blogin ohjeella (http://www.lily.fi/blogit/suusta-suuhun/savusimpukkapasta). Juntteina syötiin tätä parmesanin kera, vaikka ohjeessa luki että se on ehdoton nounou. Noh, herkkua oli joka tapauksessa. 



Illan ohjelmanumerona (mikäli vauva antaa meidän sitä katsoa) on vielä leffa, jonka valitsee tänään tietty isä. Viimeisimmän kuuleman mukaan se on Death Note. 

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Lokakuu

Lokakuussa lapsi sai nimen ja oppi kellahtamaan kyljelleen. Nyt 2,5 kuukautisena nukkuu päivisin jo pikkuisen pidempiä pätkiä ja juttelee ja naureskelee paljon. 

Käytiin silakkamarkkinoilla ja Kluuvin Pizzariumissa sekä tehtiin paljon vaunulenkkejä. Huomasin että peilistä tuijottaa väsyneen himamutsin sijaan joku onnellisen näköinen tyyppi, jonka naamasta on hävinnyt stressiharmaus. 

Tein olohuoneesta joogasalin levittämällä lattialle keltaisen joogamattoni ja tilaamalla Yoogaiaa koko vuodeksi. Aloitin teknologiadieetin julistamalla perjantait padittomiksi ja sunnuntait somettomiksi Docventuresin inspiroimana. Raskauskiloja on vielä viitisen jäljellä, mutta hiljaa hyvä tulee. Löllödieetin voi aloittaa sitten kun ei enää imetä. 

Tein paluun ompelukoneen äärelle ja surauttelin omalle sekä naapurin lapsille rapinaleluja. Tein myös kypärämyssyn äitiyspakkauksen myssyn ollessa ikävä kyllä aivan liian ahdas, ja sen päälle pukeminen oli huudosta päätellen vähintäänkin rikos ihmisyyttä kohtaan. 

Inspiraatio myllää pään sisällä ja kangasverkkokauppoihin on mennyt ihan liikaa rahaa.

Marraskuun alku ei ahdista yhtään. Kotona on hyvä olla.