sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Hyvää kesää!

Meille kuuluu oikein hyvää. Päivät on leppoisia, kaikki on terveenä, vauva syö ja nukkuu ja kaikki on oikein mainiosti. 

Olen ommellut enemmän kuin vuosiin ja tuntuu että inspiraatio pursuilee yli kun ihan kaikkea ei kuitenkaan ehdi toteuttaa. 

Sain puutarhapalstan, jonka parissa olen viettänyt nyt viime viikkojen päiväuniajat. Parasta. 

Nyt tuntuu että jostain on luovuttava, jotta elämän kuohunnasta ehtisi nauttia vielä enemmän. Vaikka bloggaamiseni onkin ollut hyvin satunnaista, tykyttää bloggaamattomuus koko ajan ajatuksien taustalla. Kirjoitin ekan blogipostauksen bloggerin mukaan 26.10.2008., melkein 8 vuotta sitten. Hui. 

Alunperin blogini ajatuksena oli dokumentoida käsitöitäni lähinnä itseäni varten. Ja tehdä samalla ikäänkuin sähköistä portfoliota. Enää kuitenkin vain pieni osa töistäni päätyy tänne asti, joten sekin pointti on kadonnut jonnekin matkalle. 

Blogi saa olla täällä ainakin toistaiseksi. Ehkä palaan kirjoittamaan kuukauden päästä? Ehkä vuoden? Ehkä perustan eläkeikäisenä uuden blogin puutarhapalstan psykologisista vaikutuksista? Tai mikä lienee en ajan villitys, 3D-hologrammi livelähetys suoraan palstalta? Ehkä tää vaan oli ns tässä. Ei voi tietää. 

Nyt kutsuu kuitenkin iloiset päivät, ihmeellisen ihmistaimen kasvun seuraaminen ja tulevaisuudessa siintää ainakin ruuhkavuosien aloitus. Heihei blogi ja ainakin te 13 seuraajaa! Instagrammia voipi seurailla, sinne tulee kuvia aina kun siltä tuntuu. En suorita enkä stressaa ;)

Hyvää kesää kaikille!



torstai 31. maaliskuuta 2016

Mustavalkoista väripilkuilla

Nämä mustavalkoisuudet ompelin Hommahuoneen maaliskuun värihaasteeseen liittyen jo tovi sitten, en vaan ole ehtinyt bloggaamaan.

Sain ystävältäni lahjaksi Konmari-kirjan ja hurahdin. Hurahdin niin antaumuksellisesti asiaan että muuta en ole juuri ehtinyt ajattelemaan. Mustavalkoisten asioiden lisäksi olen ommellut lapselleni pinon tarpeellisia 74cm bodeja, mutta muuten maaliskuu on mennyt pitkälti kauhistellen kotoa löytyvää tavarataivasta. Ja tietty siivotessa, raivatessa, tavaroita myydessä ja kierrättäessä.

Siivosin vaatekaapistani pois kassillisen puhdasta lumppua. Yök. Ahdistaa kun tekstiilit ei kestä enää mitään. Elokuussa ostamani topit (jotka ovat kyllä olleet tehokkaassa käytössä) olivat niin järkyttävässä kunnossa että mielelläni palautin henkkamaukan lumppukeräykseen. Mikä siinä on kun vaatteet eivät enää kestä käyttöä? Miksi annamme tämän vaatekaupoille anteeksi? Miksi on niin helppoa ostaa tilalle uutta riepua kolikoilla? Ällöttää koko touhu.

Mietin hetken että en viitsi mainita nimeltä nyppyyntyvien vaatteiden ostopaikkaa. Mutta ei. Ei enää! Tästä eteenpäin raportoin avoimesti vaatteiden kestävyydestä, mutta myös kankaiden kestosta. Jos ärsyttää kun 3€ maksanut toppi rispaantuu puolen vuoden käytön jälkeen, niin mites sitten se ihana luomupuuvillatrikoo, josta maksoit 25€/m, piirsit kaavoja ja ompelit rakkaudella vaatteen, joka nyppyyntyy parissa pesussa? Vapise maailma! BZK ei vaikene enää. 

Palataan nyt kuitenkin vielä hetkeksi ompeluihin. Kerron sitten kuinka nämä kestävät käytössä ;)


Kaava: Ottobren joku. Koko 80cm ja ajatus oli että tämä mahtuisi lapselle nyt ja vielä syksyllä. Mahtunee vuoden päästä keväällä ja ehkä vielä sitten syksyllä :D

Kankaat: Musta tikkivelour(?) kirppikseltä huimaan 1,70€ hintaan. Mustavalkoinen resori ehkä majapuulta, kuten ihana vihreä trikoo, joka piristää taskuja ja huppua. Turkoosi resori on Marimekon. 


Taskusta kurkistaa pieni lintu!


Itselleni ompelin topin. Kaavana käytin kulahtanutta vanhaa toppia, ja tästä tuli tosi kivan mallinen. 

Kangas: Paapii. Takakappaleen pitsi on ratkottu irti henkkamaukan topista. 

Ostin kivan mustan paidan kauniilla pitsitakaosalla viime kesänä, enkä sitä kyllä niin montaa kertaa ehtinyt käyttää että kankaan nyppyyntyvyys olisi ollut millään lailla hyväksyttävää. Loppuosa vaatteesta on jo palautettu lumppukeräykseen, joten todistusaineistoa ei enää ole. Mutta hyihyi H&M, mitä kakkaa on myynnissä!


Pitsi on kyllä kaunis!


Kaava: Ottobren multistripes

Kankaat: Mustavalkoinen raita Nosh (jämät omasta mekkokankaasta) Rakastan tämän kankaan tuntua, vaikka raidat meinaavatkin aiheuttaa kangasta leikatessa oksennusmigreenin. Musta trikoo on peräisin raskauslegginseistäni. Harmaa resori on Marimekon. 

Legginsejä käytin todella paljon ja kangas on edelleen sileää ja pitänyt hyvin värinsä. Ainoa mikä legginseissä ei kestänyt oli haarasauma, jota paikkasin vähän väliä. Haaruksista kangas alkoikin jatkuvan paikkauksen seurauksena hupenemaan, joten kierrätykseen ne eivät enää sellaisenaan olisi kelvanneet. Lumppukuorman sijaan käytin kankaan uudelleen. Jotenkin runollista että raskausvaatteista tulikin vauvanvaatetta. 

Huomio: En uskonut että body voisi oikeasti mennä lapsen päästä läpi ilman noita neppareita. Olin väärässä. Nyt mietin millä kaventaisin pääntietä. Pitänee tehdä yksi body vielä ihan ohjeita noudattaen. 


Paapiin kangasta ja raskauslegginsejä riitti vielä toiseenkin bodyyn. Onnistuin näemmä asettelemaan tämän kuvaan ihan vinksin vonksin. 

Näihin bodeihin testasin ekan kerran Prymin neppariphtejä ja neppareita. Vaikuttivat ihan päteviltä. Lidlin pihdit ja loput nepparit lentävät seuraavaksi metallinkeräykseen. 

Mustavalkoista olisi tehnyt mieli ommella enemmänkin. Minulla olisi kaapissa yksi kiva Marimekon joustamaton mustavalkoinen kangas, joka keräsi maaliskuun ajan pölyä ompelupöydällä ja odotti inspiraatiota. Kototeko blogin Renew Mama haaste sai kuitenkin ajattelemaan vartalotyyppiasioita, enkä sitten osannutkaan toteuttaa siitä vielä mitään. Ensin ajattelin että olisin ommellut siitä A-linjaisen mekon (menisi nyt, eikä haittaisi vaikka -kröhhöm- laihtuisin). Nyt olen kuitenkin oivaltanut että A-linjaukset ja muut vyötärön hävittävät mekot ei ole se mun vartalotyypin juttu. Kangas odottamaan siis vielä. Ompelen siitä vielä uuden lempivaatteen. 

Renew Maman tämän kuun haasteena oli yllättää itsensä. Tuo ylläoleva toppi ei nyt kuitenkaan mielestäni täytä kriteerejä, joten pakko jättää tän kuun haaste väliin. Buu. Ideoita oli kyllä, mutta jotenkin ne yksi toisensa jälkeen tuntui jotenkin tylsiltä. Lopulta keksinkin mitä olisin voinut tehdä, mutta olisin joutunut toteuttamaan sen väsyneenä ja kiireessä, joten sekin jäi. Projektiin liittyy unelman kevyt silkki. Aah. Toteutan senkin kyllä kunhan pääsen tämän tavaravyöryn aiheuttamasta kohinasta eroon. 






sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Helmikuu

Helmikuussa tapahtui paljon uusia juttuja. Juhlittiin puolivuotiasta vauvaa, joka oppi syömään kiinteitä ja osaa nykyään hienosti nukahtaa omaan sänkyynsä illalla. Kiitos syliunikoulun. Harrastettiin vauvajoogaa ja päästiin viimein myös vauvauintiin. Ensimmäiset hampaat puhkesivat ja vaunukoppa vaihtui rattaisiin. Puolivuotisneuvolassa kasvua ei näyttänyt oikein tulleen, mutta pieni on ottanut nyt hurjan kasvupyrähdyksen. Syöttötuoli otettiin käyttöön kuun puolivälissä ja tänään ruuvasin jalkatukea jo alemmalle tasolle. Mieletöntä!


Kotona on edelleen kivaa. Olen nauttinut iltoihin ilmestyneestä vapaa-ajasta, kun nukutus ei enää kestäkään kahta tuntia. Siinä ajassa ehtii ompelemaan ja vaikka lukemaan. Olenkin ottanut nyt työn alle The Walking Dead sarjikset, kun tv-sarjassa lähestyttiin tapahtumia johon luku-urakkani viimeksi päättyi. 


Paino on tippunut hienosti. Raskauskilot ovat historiaa. Elintasokiloja on pudotettavana vielä 11. En pidä tässä kuitenkaan kiirettä. Puolessa vuodessa olen pudottanut painoa pudonnut yhteensä yli 20kg. Se on han jäätävä määrä löllöä. Ja no, yksi lapsi. :D 

Maaliskuuhun jatketaan väsynein, mutta positiivisin mielin. Kevät tulee! Ihanaa!

torstai 3. maaliskuuta 2016

Renew mama!

Tällä postauksella osallistun kototeko-blogin Renew Mama haasteeseen hieman myöhässä. Mekko valmistui hankaluuksista huolimatta ajoissa, mutta sitten sairastuin sopivasti kun olisi pitänyt ottaa kuvia blogiin. Ja sitten se vaan unohtui, ja unohtui. On meinaan hieman haastavaa kuvata hämärässä tummaa mekkoa ja yrittää saada laskoksetkin näkyviin. No selitykset oli tässä.

Haaste tuli kuin tilauksesta. Olen nyt puoli vuotta hiihtänyt paikasta toiseen samoissa harmaissa kollareissa. Ja ne imetystopit. Yök. Päätin että nyt kun näitä halveksumiani vaatekappaleita tulee pyykissä vastaan, niin päästän ne autuammille metsästysmaille. Eli imetysvaatteiden osalta varmaankin lattiarievuiksi tai lumppukeräykseen. 

Mutta takaisin haasteeseen. Tehtävänä oli selvittää oma vartalotyyppi ja puhua itsestään kauniisti ja arvostaen. Ja sitten tietty ommella jotakin ihan vaan itselle. 

Olen näitä vartalotyyppiasioita pohtinut eri vinkkeleistä opiskeluaikoina, jolloin olin selvä X-tyyppi. Nyt synnytyksen jälkeen olen mittaustavasta riippuen, joko X tai O. Edestä X, sivulta katsottuna O. Päädyin mekkoon, joka on vartalonmyötäinen ja edessä on armoa antavia laskostuksia. Ja katsokaa! Mutsilla on sittenkin vyötärö siellä jossain!



Kieltämättä houkutus pukea päälle kaapumaisia, muodottomia tunikoita on ollut suuri kun oma vartalo tuntuu lähinnä isolta, tyhjältä lapaselta. Nyt kun raskauskilot alkaa olla historiaa, ei lapasfiilis ole helpottanut, mutta vähemmän kaapumaisten vaatteiden alta kuoriutuukin ihana, upea nainen, uusilla kurveilla. Raskausajan muokkaamalla muumilla on nykyään myös oikein säpäkät sääret, joita ei ole mitään syytä peitellä. 



Mietin aiemmin että en vielä viitsi ostaa tai tehdä itselleni mitään (paitsi niitä muumillekin sopivia vaatteita), koska mitä jos laihtuu. Nyt päätin että jos (ja kun!) niin käy, niin ilolla pienennän vaatteita sen mukaan. Nyt on kuitenkin syytä unohtaa kulahtaneet möykkyvaatteet ja iloita nykyisistä kurveista. 



Mekko on tehty SK 5-6/2015 lehdestä löytyvällä kaavalla ja kangas on ihanaa Noshin tähtiflameeta. Ihastuin tähän materiaaliin täysin, ja kävin jo kuolaamassa Noshin kaupassa josko tästä löytyisi muita värejä. 


Valmistusprosessi meinasi olla täysi katastrofi, joka alkoi kun univajeisena piirtelin hämärässä jokseenkin monimutkaisia kaavoja ja onnistuin leikkaamaan palat kankaasta väärinpäin ja väärään langansuuntaan. Onneksi leikkasin kaikki palat väärin, joten malli eroaa alkuperäisestä vain siinä että drapeeraukset lähtevätkin toiselta puolelta kuin oli tarkoitus. Kasaus oli yhtä palapelihelvettiä ja kun onnistuin tekemään saumurilla kankaaseen reiän, paikkasin kangasta reiän vierestä. 

Siis mitä ihmettä?! Paikkasin ehjää kangasta? Siinä vaiheessa olisi ehkä pitänyt mennä nukkumaan. 

Vaikeuksista huolimatta, tästä tuli oikein kiva. Jos jotain muuttaisin, niin jättäisin tästä nuo turhat poikkisaumat pois ja antaisin kankaan laskeutua ihan sellaisenaan. 

torstai 18. helmikuuta 2016

Lisää legginsejä

Blogiani jo pidempään seuranneet tietävät että minulla on ollut jonkinmoinen riippuvuus australialaiseen Black Milkiin. Black Milk tekee upeita, värikkäitä legginsejä ja mekkoja ja on kerännyt faneja ympäri maailman. Black Milkin legginseissä on vaan yksi mutta. Ne ovat nylonia, eivätkä siksi käyttömukavuudellaan juuri juhli. Talvella niiden alle tarvii lämmitintä ja kesällä on hiki. 

Mutta nyt! Vapise Black Milk! Olet kohdannut kilpailijasi. Nimittäin minut. Lämpenin digiprintatuille trikookankaille kun näin nämä herkkukuosit, ja heti alkoi kiilua legginsin kuvat silmissäni. Viimeinkin värikkäitä printtejä ilman keinokuitua. Hah!

Näiden kestävyys käytössä tulee tuskin olemaan polyesterin luokkaa, mutta kaikkea ei voi saada. 

(Meinasin heittää jotain läppää helmikuun pastillihaasteesta, mutta jätetään välistä.)



Mietin että mikä tekee legginseistä legginsit, kun samalla kaavalla syntyi toisesta kankaasta pitkät kalsarit. Osan mielestä pastellihaasteen kalsarit ovat täysin katukelpoiset ja toiset pyörittelevät silmiään ylipäätään legginseille ja pitävät niitä kaikkia kalsareina. Kalsarit lienevät siis katsojan silmässä. 



Mä tykkään erityisesti tästä popparikuosista. Positiivinen ylläri on myös digiprintattujen kankaiden laatu. Onneksi tilasin näitä vähän ylimääräistä, jotta poikasellekin riittää. Jee!


keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Kattia kanssa!

Ihastuin näihin kissakuoseihin ensisilmäyksellä ja kun ne vielä sopivasti olivat alennuksessa, en voinut vastustaa kiusausta. Lepakkokissoja minulle ja musikatteja pojalle.


Kankaat: Majapuu ja Nosh, harmaa resori Marimekon, raidallinen jostain. 
Kaava: Ottobren reggae-haalari


Jätin haalarista taskut pois, vauveli kun ei vielä niiden perään ymmärrä. Vaihdoin nepparit vetskariin ja tein alle suojakaitaleen jos haalari eksyy joskus päälle ilman bodya. Hienosti onnistui vetskarihalkio muutenkin, vaikka sekoilin alareunan kanssa ihan huolella. Joskus yksinkertaisetkin asiat voi tehdä liian vaikeasti. 


Tämä batcat oli niin mun näköinen kangas ettei tosikaan. Tilasin tämän muistaakseni Pehemiältä. Kaava on sama Noshin kaava, jolla tein raitamekon. Helmaa taas levennetty ja alareunaan ommeltu laskokset, jotka tekevät mekkoon kevyen tulppaanimaisen muodon. 


Oli kyllä niin urpo kuvasarja tämä meidän sovitussessio, ettei tosikaan. Säästän teidät pahimmilta. Toisia ei vaan ole luotu kameran eteen. 


Huvittaa kun Ottobressa kuvailtiin huppua jotenkin niin että se olisi ihan maltillisen kokoinen pienellekin kaverille. En vissiin ihan onnistunut! Ei se mittään. Hienot tuli ja kissatunika on jo ollut ahkerasti käytössä. Nyt kun olen päässyt näiden joustavien kankaiden ompelun makuun, en oikein muita haluaisi tehdäkään. 


lauantai 13. helmikuuta 2016

Helmikuun pastellit

Hommahuoneen helmikuun värihaasteena on pastellivärit. Pastelleja ei juuri omasta vaatekaapista löydy ja hetken aikaa haaste tuntuikin, no haastavalta. 

Kangasjemmani ei kuitenkaan pettänyt tälläkään kertaa. Olin jo ehtinyt pistää tämän pastellisen glitterihanuuden (tähtien ympärillä on kimallusta) kangashamstereihin myyntiin, mutta koska se ei mennyt kaupaks, päätin ommella kummitytöilleni ystävänpäivämekkoset. Kangas oli muhinut kaapissani ainakin 15 vuotta. Se oli ostettu aikana, jolloin blondatut hiukseni olivat aina saparoilla, rakastin kaikkea vaaleanpunaista ja Power Puff Girlsejä. Kankaasta piti tulla kai biletoppi ja ikää oli noin 20-vuotta. Voi kyllä. 


Ei tullut biletoppia, mutta ihanan pehmoinen trikoo päätyi Mekkotehtaan Alviinoiksi. Parempi niin. Toivon että tytötkin tykkäis. Tehosteena ällölöllölle väritykselle isomman mekkosessa mustaa ja pienemmällä harmaata. Taskupussit jäi vähän pikkuisiksi, kun kangas ei meinannut sittenkään riittää kahteen mekkoon. Mutta ah, kuinka ihanan terapeuttista ommella vaaleanpunaista hörsötystä välillä!


Ja ihan varmana silitin ennen kuvien ottoa. 

Ompelinpa vielä itsellenikin pastellia. Tarvitsin kipeästi pitkiäkalsareita, vanhat kun olivat jo aivan reikäiset. Kun pakkaset oli kovimmillaan, en löytänyt muuta lämmikettä kuin tuhanteen kertaan paikatut raskauslegginsini. Onneksi ei niitäkään ollut heitetty pois. 

Paapiilla oli sopivasti reilussa tarjouksessa luomutrikoota, joka oli oikein kelpoa kalsarikangasta!


Näistä tulikin oikein kivat. Nyt vaan pitäisi keksiä mitä teen näiden jämäpaloista, jotta ei tarvisi taas jemmailla niitä seuraavaa viittätoista vuotta. 





torstai 11. helmikuuta 2016

Töppöset

Onnistuin hukkaamaan äitiyspakkauksen toppatumput ja töppöset. Laitoin ne kesällä johonkin jemmaan "josta ne sitten varmasti löytyy". No, ei löydy. Ehkä löytyy sitten ensi kesänä...

Onnekas olin, kun törmäsin Pizzicato-blogin ihastuttaviin huopatöppösiin. Olin jo ehtinyt neuloa hätävaroiksi paksummat tumput ja myssyn paksusta Inca-villalangasta. Sopivasti lankaa vielä riitti ja hätäpäissäni neuloin menemään kun pakkaset oli kovimmillaan. Onneksi nämä valmistui ihan supernopeasti. Ja vielä suurempi onni, että onnistuivat täydellisesti. Pesukonehuovutukset kun ovat aina vähän jännittäviä. 


Töppösten varret on neulottu äitini jämälangoista löytäneellä (todennäköisesti) seiskaveikalla ja pintaneulekuvion keksin päästäni neuloessa. Alunperin piti tehdä palmikkovarret, mutta en sitten jaksanut nyhertää uusiksi, kun kertaalleen jouduin purkamaan liian kapoiselta näyttävän varren alun. 


Kyllä nyt tarkenee! 

torstai 4. helmikuuta 2016

Vauvalle vaatetta


Kaava: Ottobre
Kankaat: Eurokangas ja Nosh, resorit Marimekon

Kokeilin ensimmäistä kertaa ikinä bodyjen ompelua ja nehän onnistui! Koko tosin on melko reilu, kuten suppealla kokemuksella näyttäisi Ottobren kaavat olevan. Onneksi beibe kasvaa, joten käyttöön tulevat piakkoin.

Nepparit tosin lähtevät varmaan ekalla käyttökerralla irti. Koska näemmä omistan kaikenlaista jännää, varastoista löytyi myös nepparipihdit. Muistelisin että ovat joskus yli kymmenen vuotta sitten ostettu Lidlistä. Nyt käytin niitä ensimmäisen kerran ja totesin aivan järkyttävän huonoiksi. Ostinkin samontein Prymin kehutut pihdit, toivottavasti ovat paremmat. Näitä vauvanvermeitä kun olisi tarkoitus tehdä lisää ja nepparit on kyllä kätsyjä käytössä.



Olen tässä uudelleen lentoon nousseessa ompeluinnossani hihkunut omaa kehitystäni. Opettelin tekemään kaitalehuolittelun uudella tavalla ja näistä tuli niin hienot. Toki kauneusvirheitä löytyy vielä, mutta melko onnistunut ensimmäinen kokeilu. Olisi esim voinut vaihtaa oikean väriset langat turkoosiin kaitaleeseen. Kelpaa kumminkin omaan käyttöön.


Ompelu on taito, jossa voi kehittyä vain tekemällä. En olisi osannut pukuompelijaksi valmistumisen jälkeen mitenkään ommella siistejä trikoovaatteita pelkillä koulusta saaduilla opeilla. Iloitsenkin aidosti jokaisesta onnistumisesta ja siitä että uskaltaa yrittää. On niitä ompeluvirityksiä päätynyt roskiinkin aikojen myötä ja ratkoja on tullut tutuksi. Ja tulee varmasti jatkossakin. Viimeksi viime viikolla ompelin mekkoa, johon unohdin kiinnittää hihan. Kyllä. Unohdin. Näemmä kaikki on mahdollista kun ompelee väsyneenä. 

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Tammikuu


Tammikuussa innostuin entisestään ompelusta. Tein itselleni mm. raitamekon ja suunnittelin sata muuta juttua, jotka on vielä kankaana. Pari tammikuun mekkosta ja vauvan vaatetta on vielä kuvaamatta ja esittelemättä täällä. Jotenkin tuo aika tuntuu kuluvan niin häkellyttävää vauhtia ettei kaikkea ehdi millään!

Innostuin myös blogihaasteista. Osallistuin Hommahuoneen värihaasteeseen ja kovin kiinnostelisi myös Kototeko-blogin Renew Mama-haaste.

Kauhistelin alkukuusta paisunutta kangaskasaani ja päätin että nyt en osta yhtään kangasta ennen kuin pino on kadonnut (Tässä ei siis todellakaan ole koko varasto... apua..). Päätös ei pitänyt ja pino kasvoi, mutta onneksi uudet ostokset on jo melkein ommeltu. Melkein. Löydettyäni kaikki ihanat nettikangaskaupat, on ollut tosi vaikeaa olla tilaamatta mitään. Olen kuitenkin yrittänyt nyt ostaa asioita vain tarpeeseen ja lopettaa kankaiden turhan kaapissa hilloamisen. 



Vauva kasvaa ja oppii koko ajan uutta. Nyt sujuu kieriminen kuin vanhalta tekijältä ja näyttäisi että varsinainen liikkeellelähtö tapahtuu ihan minä hetkenä hyvänsä. Tyyppi on ponnistanut itsensä tänään jo pariinkin otteeseen konttausasentoon. Huumorintaju kehittyy ja tyytyväinen käkättelijä huvittaa meitä täällä päivittäin naurullaan. Asiaa vauvalla on enenevissä määrin ja etenkin iltaisin saamme kuulla pitkiä vauvakielisiä monologeja. Kun ikää tuli mittariin 5,5kk aloitettiin myös soseiden maistelu. 

Äitiys tuntuu joka päivä tärkeämmältä ja mahtavammalta asialta. Väsymys painaa, mutta ilmeisesti sitä ei nää naamasta (ainakaan koko ajan). Leikkautin itselleni lyhyen mutsitukan, kun meni hermo tippuviin pitkiin hiuksiin. Niitä löytyi joka puolelta, jopa lapsen vaipasta. Raskauskiloja on jäljellä enää yksi vaivainen, seuraavaksi onkin aika tiputtaa ne muut ylimääräiset 15 kiloa. Siihen tähdäten aloitin ruokavalion ja kevyen treenaamisen. Tavoitteena parempi kunto ja pirteämpi olo. 

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Sininen

Päätin ottaa osaa Hommahuoneen värihaasteeseen. Tammikuun värinä on sininen. Sopii mainiosti tähän pakkaseen ja kylmään valoon. Vaikka meillä on melkoisen värikäs koti, sinistä ensireaktiona hieman vierastan. Sitten aloin katsella ympärilleni ja huomasin että sinistä löytyykin yllättävän paljon ympäriltäni. Sitä on kahvimukeissa, keittiön verhoissa, Batman-julisteessa, koristenorsuissa, tuikkukipoissa, R2-D2:ssa ja vaikka missä.

Sinisen sävyillä toteutui tämä vauvan villahaalari. Ohje on Dropsin ja langat merinovillaa sekä jämä-Nallea. Tuo pätkävärjätty Nalle kummitteli lankavarastoissani ikuisuuden. Tuntui että vaikka miten siitä teki tumppuja ja sukkia, se ei vain loppunut. Nyt viimein sekin kerä on hävitetty. 






Siivosin viime viikonloppuna kangasvarastojani ja heitin valtavan määrän kangasta kiertoon. Jotkun kankaat ei hyvällä hilloamisellakaan vaan tule päätymään mihinkään ompeluun, joten parempi päästää niistä irti. Osan kankaista laitoin myyntiin Facebookin kangashamstereihin ja yksi trikookangas menikin kaupaksi melkeinpä samalla minuutilla. Ilahduin kovin kun kuulin että tämä pölynkerääjä olikin jonkun toisen aarre. 

Samalla kun siivosin kankaita ja aivastelin pölyssä, mietin olisko tässä kiva lisähaaste itselleni? Josko joka kuukausi tekisi jotakin myös teemaan sopivista, omassa kaapissa hyvin "marinoiduista" kankaista taikka langoista. Koska varastoahan toki jäi runsaasti siivouksen jälkeenkin. 

Kangasvarastostani löytyi tällainen sininen helmi. Muistatteko kun kiinamekot oli suurta huutoa? En minäkään. Olen kuitenkin niihin aikoihin ostanut kaksikin kiinasilkkistä hametta kirppikseltä aikomuksena tehdä niistä jotakin, enkä vieläkään niistä raaskinut luopua. Jotakin niin kaunista noissa kukkakuvioissa on. 


Kankaan kaveriksi kaivelin pinkkiä enstexiä. (Tämä lienee hillottu jostain 2000-luvun alkuvuosilta, jolloin ompelin paljon bilevaatteita. Siis sellaisia, jotka sopivat kivasti esim. neonväristen kiksukarvasäärystimien kanssa. Muistan ikuisesti kuinka pukuompeluopettajani kommentoi materiaalivalintojani koulussa. "Enstex. Sehän sopii vaikka hameeksi. Hmmmm..." Oi, aikoja!)

No nyt näistä bilevaatteiksi aiotuista kankaista syntyi varsin tarpeellinen meikkipussi. Enstex suojaa pussin sisällä kosteudelta ja tuo samalla ryhtiä lötköön satiiniin. 


Vaihdoin vetskarin vetimeksi pienen pääskyn. Näitä pieniä metallirilluttimiakin löytyy varastoista vaikka mitä. (ajalta, jolloin halusin värkkäillä itse korviksia.)


Helmikuun haasteena on pastellisävyt. Se onkin sitten jo kinkkisempi. 

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Joulun pehmeät paketit

Pakko vielä peruuttaa hetkeksi jouluun ennen kuin kevät puskee päälle. Alla siis marraskuun ompelukset sekä syksyn aikana neulotut sukat. Kaikissa sukissa on mutes käytetty jämälankoja. lasten sukat Seiskaveikkaa ja Jannea. Olen nyt hitaasti, mutta varmasti hitaasti neulonut pois kaappiin ostettuja keriä. Mutta arvatkaas mitä? Ne ei vähene millään.


Veljenpoikani sai paidan tästä älyttömän hienosta avaruustrikoosta. Alunperin piti ostaa sitä vain pieni pätkä ja ommella jotain söpöä vauvalle, mutta Eurokankaan myyjä myi hyvällä diilillä loppupakan ja näin syntyi isommallekin pojalle paita.


veljentyttö sai kivan mekkosen Ikasyrin heppakankaasta. Tytöllä oli sopivasti synttärit samaan syssyyn, joten ompelin tunikan ja pipon Viljamin puodin hattarakekkereistä synttärilahjaksi. 



Kummitytöille tein molemmille mekot Noshin Polku-trikoosta. Toinen mekko ehti sujahtaa lahjapaperiin ennen kuvausta, mutta oli täsmälleen samanlainen, vain kokoa suurempi. 


Ainoa aikuisten itsetehty lahja oli tänä vuonna nämä riemunkirjavat sukkaset ystävälleni. Lankana jotakin ohkaista sukkalankaa omista varastoista. Tykästyin pätkävärjätyn ja harmaan liittoon.


maanantai 11. tammikuuta 2016

Vuoden vika ja eka

Olen viimeaikoina käyttänyt kaiken "oman aikani"  (siis sen mitä en ole viettänyt ompelemalla) selaamalla ompeluaiheisia blogeja ja nettikangaskauppoja. Niin kauniita kankaita ja taitavia tekijöitä. Huh! Pääni surisee inspiraatiosta. Vuosi onkin alkanut melko tehokkaalla ompelutahdilla.

Tässä viime vuoden viimeinen ja tämän vuoden ensimmäinen ompelus. Ihan vaan minulle itselleni. Kankaat ovat Noshin, kuten mekon kaavakin. Tosin muokkasin helmaa melko villisti alkuperäisestä. Raitamekosta piti tulla alunperin apinoitu versio Noshin ihanasta taskutunikasta (joka myytiin loppuun ihan lian nopeasti!), mutta suunnitelmat muuttuivat sittenkin leikkauspöydällä. Alkuperäisen idean mukaan taskupussit jäivät vaaleanpunaiseksi, vaikka muuttivatkin edestä sivusaumoihin.

Oli muutes ensimmäinen kerta kun tein mitään raidallisesta kankaasta. Hirvittävää migreenivilinää kun tätä leikkasi tammikuun hämärässä. Eikä näköjään ihan onnistunut kohdistuksetkaan. Oli kuitenkin vaivan arvoista. Ihanan tuntuista tämä Noshin trikoo ja raitajutut nyt on aina vaan kivan näköisiä.

Hupputakin kaavan pohjana on Season Looks-lehden hupparimekko. Harmittaa kun tilasin tähtikangasta niin naftisti, että alavarat jäi vähän surkeiksi. Tätä voisi tietty koittaa pelastaa vielä vuorittamalla, mutta katsotaan nyt. Veikkaan että jää muokkaamatta. Veikkaan että tässä on ihan kiva hengaa hiekkalaatikon laidalla ja hörppiä kahvia termosmukista ilman vuoriakin.





Vaatteista tuli kivat. Mekko tosin on niitä sitku-vaatteita. Eli sitku ei enää imetä, eikä tarvi ihmetellä mistä raosta tissin saa ujutettua näppärästi ulos. Sen verran positiivismielisesti kuitenkin ajattelen, että tässä touhussa ollaan jo huikeasti voiton puolella enkä viitsi enää panostaa imetysvaatteiden ompeluun. Odotan vaan päivää kun saan heittää kauhtuneet ja pukluiset imetystopit roviolle ja miettiä pukeutumisessa muutakin kuin imetyskätevyyttä.

(Jotenkin hirvittää katsoa omaa ryhtiä näissä kuvissa. Ei mikään ihme että selkään sattuu, kun pönöttää selkä notkolla koko ajan!)