keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Sininen

Päätin ottaa osaa Hommahuoneen värihaasteeseen. Tammikuun värinä on sininen. Sopii mainiosti tähän pakkaseen ja kylmään valoon. Vaikka meillä on melkoisen värikäs koti, sinistä ensireaktiona hieman vierastan. Sitten aloin katsella ympärilleni ja huomasin että sinistä löytyykin yllättävän paljon ympäriltäni. Sitä on kahvimukeissa, keittiön verhoissa, Batman-julisteessa, koristenorsuissa, tuikkukipoissa, R2-D2:ssa ja vaikka missä.

Sinisen sävyillä toteutui tämä vauvan villahaalari. Ohje on Dropsin ja langat merinovillaa sekä jämä-Nallea. Tuo pätkävärjätty Nalle kummitteli lankavarastoissani ikuisuuden. Tuntui että vaikka miten siitä teki tumppuja ja sukkia, se ei vain loppunut. Nyt viimein sekin kerä on hävitetty. 






Siivosin viime viikonloppuna kangasvarastojani ja heitin valtavan määrän kangasta kiertoon. Jotkun kankaat ei hyvällä hilloamisellakaan vaan tule päätymään mihinkään ompeluun, joten parempi päästää niistä irti. Osan kankaista laitoin myyntiin Facebookin kangashamstereihin ja yksi trikookangas menikin kaupaksi melkeinpä samalla minuutilla. Ilahduin kovin kun kuulin että tämä pölynkerääjä olikin jonkun toisen aarre. 

Samalla kun siivosin kankaita ja aivastelin pölyssä, mietin olisko tässä kiva lisähaaste itselleni? Josko joka kuukausi tekisi jotakin myös teemaan sopivista, omassa kaapissa hyvin "marinoiduista" kankaista taikka langoista. Koska varastoahan toki jäi runsaasti siivouksen jälkeenkin. 

Kangasvarastostani löytyi tällainen sininen helmi. Muistatteko kun kiinamekot oli suurta huutoa? En minäkään. Olen kuitenkin niihin aikoihin ostanut kaksikin kiinasilkkistä hametta kirppikseltä aikomuksena tehdä niistä jotakin, enkä vieläkään niistä raaskinut luopua. Jotakin niin kaunista noissa kukkakuvioissa on. 


Kankaan kaveriksi kaivelin pinkkiä enstexiä. (Tämä lienee hillottu jostain 2000-luvun alkuvuosilta, jolloin ompelin paljon bilevaatteita. Siis sellaisia, jotka sopivat kivasti esim. neonväristen kiksukarvasäärystimien kanssa. Muistan ikuisesti kuinka pukuompeluopettajani kommentoi materiaalivalintojani koulussa. "Enstex. Sehän sopii vaikka hameeksi. Hmmmm..." Oi, aikoja!)

No nyt näistä bilevaatteiksi aiotuista kankaista syntyi varsin tarpeellinen meikkipussi. Enstex suojaa pussin sisällä kosteudelta ja tuo samalla ryhtiä lötköön satiiniin. 


Vaihdoin vetskarin vetimeksi pienen pääskyn. Näitä pieniä metallirilluttimiakin löytyy varastoista vaikka mitä. (ajalta, jolloin halusin värkkäillä itse korviksia.)


Helmikuun haasteena on pastellisävyt. Se onkin sitten jo kinkkisempi. 

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Joulun pehmeät paketit

Pakko vielä peruuttaa hetkeksi jouluun ennen kuin kevät puskee päälle. Alla siis marraskuun ompelukset sekä syksyn aikana neulotut sukat. Kaikissa sukissa on mutes käytetty jämälankoja. lasten sukat Seiskaveikkaa ja Jannea. Olen nyt hitaasti, mutta varmasti hitaasti neulonut pois kaappiin ostettuja keriä. Mutta arvatkaas mitä? Ne ei vähene millään.


Veljenpoikani sai paidan tästä älyttömän hienosta avaruustrikoosta. Alunperin piti ostaa sitä vain pieni pätkä ja ommella jotain söpöä vauvalle, mutta Eurokankaan myyjä myi hyvällä diilillä loppupakan ja näin syntyi isommallekin pojalle paita.


veljentyttö sai kivan mekkosen Ikasyrin heppakankaasta. Tytöllä oli sopivasti synttärit samaan syssyyn, joten ompelin tunikan ja pipon Viljamin puodin hattarakekkereistä synttärilahjaksi. 



Kummitytöille tein molemmille mekot Noshin Polku-trikoosta. Toinen mekko ehti sujahtaa lahjapaperiin ennen kuvausta, mutta oli täsmälleen samanlainen, vain kokoa suurempi. 


Ainoa aikuisten itsetehty lahja oli tänä vuonna nämä riemunkirjavat sukkaset ystävälleni. Lankana jotakin ohkaista sukkalankaa omista varastoista. Tykästyin pätkävärjätyn ja harmaan liittoon.


maanantai 11. tammikuuta 2016

Vuoden vika ja eka

Olen viimeaikoina käyttänyt kaiken "oman aikani"  (siis sen mitä en ole viettänyt ompelemalla) selaamalla ompeluaiheisia blogeja ja nettikangaskauppoja. Niin kauniita kankaita ja taitavia tekijöitä. Huh! Pääni surisee inspiraatiosta. Vuosi onkin alkanut melko tehokkaalla ompelutahdilla.

Tässä viime vuoden viimeinen ja tämän vuoden ensimmäinen ompelus. Ihan vaan minulle itselleni. Kankaat ovat Noshin, kuten mekon kaavakin. Tosin muokkasin helmaa melko villisti alkuperäisestä. Raitamekosta piti tulla alunperin apinoitu versio Noshin ihanasta taskutunikasta (joka myytiin loppuun ihan lian nopeasti!), mutta suunnitelmat muuttuivat sittenkin leikkauspöydällä. Alkuperäisen idean mukaan taskupussit jäivät vaaleanpunaiseksi, vaikka muuttivatkin edestä sivusaumoihin.

Oli muutes ensimmäinen kerta kun tein mitään raidallisesta kankaasta. Hirvittävää migreenivilinää kun tätä leikkasi tammikuun hämärässä. Eikä näköjään ihan onnistunut kohdistuksetkaan. Oli kuitenkin vaivan arvoista. Ihanan tuntuista tämä Noshin trikoo ja raitajutut nyt on aina vaan kivan näköisiä.

Hupputakin kaavan pohjana on Season Looks-lehden hupparimekko. Harmittaa kun tilasin tähtikangasta niin naftisti, että alavarat jäi vähän surkeiksi. Tätä voisi tietty koittaa pelastaa vielä vuorittamalla, mutta katsotaan nyt. Veikkaan että jää muokkaamatta. Veikkaan että tässä on ihan kiva hengaa hiekkalaatikon laidalla ja hörppiä kahvia termosmukista ilman vuoriakin.





Vaatteista tuli kivat. Mekko tosin on niitä sitku-vaatteita. Eli sitku ei enää imetä, eikä tarvi ihmetellä mistä raosta tissin saa ujutettua näppärästi ulos. Sen verran positiivismielisesti kuitenkin ajattelen, että tässä touhussa ollaan jo huikeasti voiton puolella enkä viitsi enää panostaa imetysvaatteiden ompeluun. Odotan vaan päivää kun saan heittää kauhtuneet ja pukluiset imetystopit roviolle ja miettiä pukeutumisessa muutakin kuin imetyskätevyyttä.

(Jotenkin hirvittää katsoa omaa ryhtiä näissä kuvissa. Ei mikään ihme että selkään sattuu, kun pönöttää selkä notkolla koko ajan!)





sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Joulukuu

Joulukuussa olin näemmä aika ankea kuvaaja, nämä herkuttelukuvat olkoot viime kuun kuvamuistot. Syötiin yöllä lettuja kun vauva nukkui ja joulun jälkeen herkuteltiin juustoilla.


Mies meni takaisin töihin ja me ihmeteltiin vauvan kanssa muuttunutta arkea. Minityyppi päätti että ei enää suostu nukahtamaan yöunille kuin mun kainalossa ja niin että itsekin menen nukkumaan. Olen yrittänyt huijata vauvaa menemällä leikisti nukkumaan, mutta jostain se aina tietää että nyt en ole tosissani. 

Joulukuussa vauva viihtyi jo vähän paremmin mahallaan, oppi kääntymään myös selälleen ja jouluaattona kierimään! Kuului "kops" kun pieni kierähti päin olohuoneen puista laatikkoa. Niin mahtavaa. Lelut pysyvät pienissä käsissä jo paljon paremmin ja kaikki työnnetään suuhun. Mieluiten kuitenkin oma peukalo. Tutti ei kelpaa. Kiinteitä ei vielä pitänyt aloittaa, mutta luumusosetta on vedelty napaan jo kuin vanha tekijä. Josko tässä kohta joutuu jo tosissaan sosehommiin. 

Niin ja nauru! Sitä hersyy nyt ihan tosissaan. Etenkin kutitus-, päristely- ja tanssileikit on mieluisia. Pieni käkättäjä on paras. 


Minulta tippuu hiukset ja joulun suklaabakkanaalit ei kyllä todella hivele kurveja. Onneksi koittaa taas arki ja loppuu mässäily. Väsyttää ja omituinen allergia vaivaa. Mieli on jo keväässä. Tulkoon valo ja tulppaanit!

Mietin että ompelimolla mitään, mutta ompelin! Ja vielä itselleni. Siihen on palattava piakkoin.