torstai 18. helmikuuta 2016

Lisää legginsejä

Blogiani jo pidempään seuranneet tietävät että minulla on ollut jonkinmoinen riippuvuus australialaiseen Black Milkiin. Black Milk tekee upeita, värikkäitä legginsejä ja mekkoja ja on kerännyt faneja ympäri maailman. Black Milkin legginseissä on vaan yksi mutta. Ne ovat nylonia, eivätkä siksi käyttömukavuudellaan juuri juhli. Talvella niiden alle tarvii lämmitintä ja kesällä on hiki. 

Mutta nyt! Vapise Black Milk! Olet kohdannut kilpailijasi. Nimittäin minut. Lämpenin digiprintatuille trikookankaille kun näin nämä herkkukuosit, ja heti alkoi kiilua legginsin kuvat silmissäni. Viimeinkin värikkäitä printtejä ilman keinokuitua. Hah!

Näiden kestävyys käytössä tulee tuskin olemaan polyesterin luokkaa, mutta kaikkea ei voi saada. 

(Meinasin heittää jotain läppää helmikuun pastillihaasteesta, mutta jätetään välistä.)



Mietin että mikä tekee legginseistä legginsit, kun samalla kaavalla syntyi toisesta kankaasta pitkät kalsarit. Osan mielestä pastellihaasteen kalsarit ovat täysin katukelpoiset ja toiset pyörittelevät silmiään ylipäätään legginseille ja pitävät niitä kaikkia kalsareina. Kalsarit lienevät siis katsojan silmässä. 



Mä tykkään erityisesti tästä popparikuosista. Positiivinen ylläri on myös digiprintattujen kankaiden laatu. Onneksi tilasin näitä vähän ylimääräistä, jotta poikasellekin riittää. Jee!


keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Kattia kanssa!

Ihastuin näihin kissakuoseihin ensisilmäyksellä ja kun ne vielä sopivasti olivat alennuksessa, en voinut vastustaa kiusausta. Lepakkokissoja minulle ja musikatteja pojalle.


Kankaat: Majapuu ja Nosh, harmaa resori Marimekon, raidallinen jostain. 
Kaava: Ottobren reggae-haalari


Jätin haalarista taskut pois, vauveli kun ei vielä niiden perään ymmärrä. Vaihdoin nepparit vetskariin ja tein alle suojakaitaleen jos haalari eksyy joskus päälle ilman bodya. Hienosti onnistui vetskarihalkio muutenkin, vaikka sekoilin alareunan kanssa ihan huolella. Joskus yksinkertaisetkin asiat voi tehdä liian vaikeasti. 


Tämä batcat oli niin mun näköinen kangas ettei tosikaan. Tilasin tämän muistaakseni Pehemiältä. Kaava on sama Noshin kaava, jolla tein raitamekon. Helmaa taas levennetty ja alareunaan ommeltu laskokset, jotka tekevät mekkoon kevyen tulppaanimaisen muodon. 


Oli kyllä niin urpo kuvasarja tämä meidän sovitussessio, ettei tosikaan. Säästän teidät pahimmilta. Toisia ei vaan ole luotu kameran eteen. 


Huvittaa kun Ottobressa kuvailtiin huppua jotenkin niin että se olisi ihan maltillisen kokoinen pienellekin kaverille. En vissiin ihan onnistunut! Ei se mittään. Hienot tuli ja kissatunika on jo ollut ahkerasti käytössä. Nyt kun olen päässyt näiden joustavien kankaiden ompelun makuun, en oikein muita haluaisi tehdäkään. 


lauantai 13. helmikuuta 2016

Helmikuun pastellit

Hommahuoneen helmikuun värihaasteena on pastellivärit. Pastelleja ei juuri omasta vaatekaapista löydy ja hetken aikaa haaste tuntuikin, no haastavalta. 

Kangasjemmani ei kuitenkaan pettänyt tälläkään kertaa. Olin jo ehtinyt pistää tämän pastellisen glitterihanuuden (tähtien ympärillä on kimallusta) kangashamstereihin myyntiin, mutta koska se ei mennyt kaupaks, päätin ommella kummitytöilleni ystävänpäivämekkoset. Kangas oli muhinut kaapissani ainakin 15 vuotta. Se oli ostettu aikana, jolloin blondatut hiukseni olivat aina saparoilla, rakastin kaikkea vaaleanpunaista ja Power Puff Girlsejä. Kankaasta piti tulla kai biletoppi ja ikää oli noin 20-vuotta. Voi kyllä. 


Ei tullut biletoppia, mutta ihanan pehmoinen trikoo päätyi Mekkotehtaan Alviinoiksi. Parempi niin. Toivon että tytötkin tykkäis. Tehosteena ällölöllölle väritykselle isomman mekkosessa mustaa ja pienemmällä harmaata. Taskupussit jäi vähän pikkuisiksi, kun kangas ei meinannut sittenkään riittää kahteen mekkoon. Mutta ah, kuinka ihanan terapeuttista ommella vaaleanpunaista hörsötystä välillä!


Ja ihan varmana silitin ennen kuvien ottoa. 

Ompelinpa vielä itsellenikin pastellia. Tarvitsin kipeästi pitkiäkalsareita, vanhat kun olivat jo aivan reikäiset. Kun pakkaset oli kovimmillaan, en löytänyt muuta lämmikettä kuin tuhanteen kertaan paikatut raskauslegginsini. Onneksi ei niitäkään ollut heitetty pois. 

Paapiilla oli sopivasti reilussa tarjouksessa luomutrikoota, joka oli oikein kelpoa kalsarikangasta!


Näistä tulikin oikein kivat. Nyt vaan pitäisi keksiä mitä teen näiden jämäpaloista, jotta ei tarvisi taas jemmailla niitä seuraavaa viittätoista vuotta. 





torstai 11. helmikuuta 2016

Töppöset

Onnistuin hukkaamaan äitiyspakkauksen toppatumput ja töppöset. Laitoin ne kesällä johonkin jemmaan "josta ne sitten varmasti löytyy". No, ei löydy. Ehkä löytyy sitten ensi kesänä...

Onnekas olin, kun törmäsin Pizzicato-blogin ihastuttaviin huopatöppösiin. Olin jo ehtinyt neuloa hätävaroiksi paksummat tumput ja myssyn paksusta Inca-villalangasta. Sopivasti lankaa vielä riitti ja hätäpäissäni neuloin menemään kun pakkaset oli kovimmillaan. Onneksi nämä valmistui ihan supernopeasti. Ja vielä suurempi onni, että onnistuivat täydellisesti. Pesukonehuovutukset kun ovat aina vähän jännittäviä. 


Töppösten varret on neulottu äitini jämälangoista löytäneellä (todennäköisesti) seiskaveikalla ja pintaneulekuvion keksin päästäni neuloessa. Alunperin piti tehdä palmikkovarret, mutta en sitten jaksanut nyhertää uusiksi, kun kertaalleen jouduin purkamaan liian kapoiselta näyttävän varren alun. 


Kyllä nyt tarkenee! 

torstai 4. helmikuuta 2016

Vauvalle vaatetta


Kaava: Ottobre
Kankaat: Eurokangas ja Nosh, resorit Marimekon

Kokeilin ensimmäistä kertaa ikinä bodyjen ompelua ja nehän onnistui! Koko tosin on melko reilu, kuten suppealla kokemuksella näyttäisi Ottobren kaavat olevan. Onneksi beibe kasvaa, joten käyttöön tulevat piakkoin.

Nepparit tosin lähtevät varmaan ekalla käyttökerralla irti. Koska näemmä omistan kaikenlaista jännää, varastoista löytyi myös nepparipihdit. Muistelisin että ovat joskus yli kymmenen vuotta sitten ostettu Lidlistä. Nyt käytin niitä ensimmäisen kerran ja totesin aivan järkyttävän huonoiksi. Ostinkin samontein Prymin kehutut pihdit, toivottavasti ovat paremmat. Näitä vauvanvermeitä kun olisi tarkoitus tehdä lisää ja nepparit on kyllä kätsyjä käytössä.



Olen tässä uudelleen lentoon nousseessa ompeluinnossani hihkunut omaa kehitystäni. Opettelin tekemään kaitalehuolittelun uudella tavalla ja näistä tuli niin hienot. Toki kauneusvirheitä löytyy vielä, mutta melko onnistunut ensimmäinen kokeilu. Olisi esim voinut vaihtaa oikean väriset langat turkoosiin kaitaleeseen. Kelpaa kumminkin omaan käyttöön.


Ompelu on taito, jossa voi kehittyä vain tekemällä. En olisi osannut pukuompelijaksi valmistumisen jälkeen mitenkään ommella siistejä trikoovaatteita pelkillä koulusta saaduilla opeilla. Iloitsenkin aidosti jokaisesta onnistumisesta ja siitä että uskaltaa yrittää. On niitä ompeluvirityksiä päätynyt roskiinkin aikojen myötä ja ratkoja on tullut tutuksi. Ja tulee varmasti jatkossakin. Viimeksi viime viikolla ompelin mekkoa, johon unohdin kiinnittää hihan. Kyllä. Unohdin. Näemmä kaikki on mahdollista kun ompelee väsyneenä. 

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Tammikuu


Tammikuussa innostuin entisestään ompelusta. Tein itselleni mm. raitamekon ja suunnittelin sata muuta juttua, jotka on vielä kankaana. Pari tammikuun mekkosta ja vauvan vaatetta on vielä kuvaamatta ja esittelemättä täällä. Jotenkin tuo aika tuntuu kuluvan niin häkellyttävää vauhtia ettei kaikkea ehdi millään!

Innostuin myös blogihaasteista. Osallistuin Hommahuoneen värihaasteeseen ja kovin kiinnostelisi myös Kototeko-blogin Renew Mama-haaste.

Kauhistelin alkukuusta paisunutta kangaskasaani ja päätin että nyt en osta yhtään kangasta ennen kuin pino on kadonnut (Tässä ei siis todellakaan ole koko varasto... apua..). Päätös ei pitänyt ja pino kasvoi, mutta onneksi uudet ostokset on jo melkein ommeltu. Melkein. Löydettyäni kaikki ihanat nettikangaskaupat, on ollut tosi vaikeaa olla tilaamatta mitään. Olen kuitenkin yrittänyt nyt ostaa asioita vain tarpeeseen ja lopettaa kankaiden turhan kaapissa hilloamisen. 



Vauva kasvaa ja oppii koko ajan uutta. Nyt sujuu kieriminen kuin vanhalta tekijältä ja näyttäisi että varsinainen liikkeellelähtö tapahtuu ihan minä hetkenä hyvänsä. Tyyppi on ponnistanut itsensä tänään jo pariinkin otteeseen konttausasentoon. Huumorintaju kehittyy ja tyytyväinen käkättelijä huvittaa meitä täällä päivittäin naurullaan. Asiaa vauvalla on enenevissä määrin ja etenkin iltaisin saamme kuulla pitkiä vauvakielisiä monologeja. Kun ikää tuli mittariin 5,5kk aloitettiin myös soseiden maistelu. 

Äitiys tuntuu joka päivä tärkeämmältä ja mahtavammalta asialta. Väsymys painaa, mutta ilmeisesti sitä ei nää naamasta (ainakaan koko ajan). Leikkautin itselleni lyhyen mutsitukan, kun meni hermo tippuviin pitkiin hiuksiin. Niitä löytyi joka puolelta, jopa lapsen vaipasta. Raskauskiloja on jäljellä enää yksi vaivainen, seuraavaksi onkin aika tiputtaa ne muut ylimääräiset 15 kiloa. Siihen tähdäten aloitin ruokavalion ja kevyen treenaamisen. Tavoitteena parempi kunto ja pirteämpi olo.